Luottamuksen arvo sosiaalityössä ja sen lujittaminen asiakaskohtaamisissa

Olemme kolmen sosionomiopiskelijan porukka, ja saimme mahdollisuuden järjestää nuorille ”unelmien” koulupäivän osana Eläytyen osalliseksi-hanketta. Tässä blogitekstissä tarkastellaan luottamusta ja sen rakentamista kohtaamisissa nuorten kanssa.

Luottamuksen arvo sosiaalityössä ja sen lujittaminen asiakaskohtaamisissa

Sosiaalityössä kohtaamisten arvokkuutta ei pidä väistää. Kohtaamisissa luodaan luottamusta asiakkaiden ja työntekijöiden välillä. Raatikaisen (2015) mukaan asetamme itsemme ei-tietämisen tilaan, eli olemme kaikki toistemme opettajia ja oppilaita. Näin ollen annetaan sekä asiakkaalle että itsellemme mahdollisuus horisontaaliseen toimijuuteen, mikä tarkoittaa sitä, että olemme samalla viivalla, etsimme vastauksia yhdessä ja olemme molemmat toimijoita. Ei siis sillä tavalla, että minä kasvatan tai opetan, ja sinä opit.

Nuorten kanssa toimiessa luottamus, sekä luottamusta herättävä vuorovaikutus nousevat erittäin suureen arvoon. Särkelän (2001) mukaan luottamus on edellytys sille, että yhteiset tavoitteet voidaan saavuttaa. Aidosti kohdattu nuori kokee tulleensa kuulluksi ja tämän myötä hänelle aukeaa mahdollisuus kertoa itsestään. Kun työntekijän ja nuoren välille kehittyy luottamus, pystytään rakentamaan yhdessä tulevaisuutta ja tavoitteita.

Luottamuksen rakentamisessa on läsnäololla suuri merkitys. Se, että meillä ohjaajilla ei ole kiirettä, vaan annamme aikaa, yritämme ymmärtää ja kuuntelemme. Rikomme rajoja myös sillä, että heittäydymme itsekin olemiseen ja tekemiseen, annamme itsestämme heille. Tällä tavalla voimme herättää nuoressa luottamusta. Luottamuksen mukana tulee ajatus, että tuo ihminen ei tuomitse, vaan on empaattinen. Ja näin nuori kokee tulleensa hyväksytyksi juuri sellaisenaan, omana itsenään.
Kun pääsemme nuorten kanssa tähän pisteeseen, olemme luoneet yhteistyölle vahvan pohjan, jolle on hedelmällistä rakentaa yhteistä matkaa. Terapeutti Tommy Hellsten painottaa, että jos ei halua jäädä yksin, on uskallettava päästää ihmisiä lähelleen. Tähän tarvitaan luottamusta. Ja sitä me koitamme nuorten kanssa luoda kohtaamalla heidät aidosti sellaisena kuin he ovat.

Kuinka luoda luottamusta nuoriin yhden päivän aikana?

Päivässämme nuorten kanssa luottamus oli yksi tärkeimmistä asioista. Nuoret saivat mahdollisuuden osallistua päivän suunnitteluun ja mahdollistimme heille “unelmien” koulupäivän. Tarkoituksemme oli karistaa pois tavat, miten hyvin usein koulussa toimittaisiin -opettajajohtoisesti- ja antaa nuorille ja heidän ajatuksilleen tilaa. Nuoret halusivat tehdä hyvää ruokaa ja kuvataidetta, joten tämän ympärille suunnittelimme ja rakensimme päivän. Osallisuus herättää luottamusta ja pitää sitä myös yllä, koko toiminnan ajan.

Pyrimmekin siis luomaan heti alkuun turvallisuudentunnetta nuorille ja huomioimme sen, että nuoret tulivat esimerkiksi heille täysin vieraaseen ympäristöön. Aloitimme päivän istumalla ringissä, jossa istuessamme jakauduimme nuorten keskelle, jotta emme toisi esille selkeää rajaa aikuisen ja nuoren välille. Mielestämme nuorten luottamus meitä kohtaan syntyi melko nopeasti. Päivän aikana nuoret alkoivat nopeasti lähestymään meitä ja kertomaan meille itsestään, esimerkiksi mistä he pitävät, perheistään ja vapaa-ajan puuhistaan.

 

Pyrimme päivän aikana tietoisesti tekemään samoja asioita kuin he, eli osallistumaan yhteiseen toimintaan. Emme siis jääneet katsomaan toimintaa seuraajan roolissa. Kerroimme itsestämme, osallistuimme pohdintoihin ja heittäydyimme hulluttelemaan, jotta meihin tutustuminen olisi nuorille helppoa ja näin luottamus meihin pääsisi kasvamaan. Huomioimme myös henkilökohtaisesti jokaista nuorta ja heidän tahtoaan osallistua askareisiin sekä kohtasimme nuoria yksilöllisesti.

Projektiin osallistuminen ja päivän suunnittelu oli hyvin mielekästä. Tässä näkemys yhden meidän opiskelijaohjaajamme silmin:

 

Mieletön mahdollisuus päästä kurkistaan ELOS- hankkeen sisään. 

Mielestäni tämän kaltainen hanke tulisi olla osa koulumaailmaa pysyvänä elementtinä. Mahdollisuutena olla hetki tekemättä jotakin, jonka perusteella sinua arvioidaan ja joka vaikuttaa sinun jatko-opiskelu mahdollisuuksiisi.

Minun osuuteni meidän yhteisen päivämme kulusta oli herätellä ajatuksia ja keskustelua siitä keitä me ollaan ja mikä kaikki minuuteen ja sinuuteen vaikuttaa. Asia on tosi lähellä mun sydäntä ihan oman oppimisenikin kannalta ja olin tehtävän annosta kovin innoissani. Kävin mielessäni keskustelua läpi monta kertaa ja siitä huolimatta se vähän jännitti. Nuoria emme siis ennalta tunteneet, mikä antoi jännitysmomenttiin kertoimia. Ei niinkään asiani läpivienti vaan se kuinka ne ottavat meidät vastaan.

Olen itse visuaalinen oppija ja tästä syystä aloin kertoa itsetunnosta ja sen rakentamisesta metaforana, mikä on minulle kovin ominaista. Kerroin, että rakentuva itsetuntomme on kuin värityskirja vailla värejä ja tätä kirjaa ”väritämme ” sivu kerrallaan eikä sen tarvitse olla valmis milloinkaan. Kerroin, että värejä sivuille me saamme kulloinkin lähellä olevista ihmisistä, harrastuksista, oppimisesta, ystäviltä, perheeltä ja sen hetkisistä asioista ja ilmiöistä missä olemme mukana. Painotin myös sitä, että siihen vaikuttaa vahvasti se, kuinka puhumme itsellemme ja arvostamme itseämme, mutta myös se kuinka meille puhutaan ja kuinka tulemme kohdatuksi.

Haastoimme myös nuoret miettimään itseään. Olin niin iloinen huomatessani, että olimme onnistuneet luomaan turvallisen ja välittävän fiiliksen tilanteeseen, jonka turvin he pystyivät raottamaan meille omia vahvuuksiaan ja heille tärkeitä asioita.

Itse koen nuorten kanssa työskentelyn antoisaksi. Pidän siitä, että saan omalla heittäytymiselläni heidät hetkittäin hämilleen ja näin ollen kokemaan ehkä jotakin uutta. Rakastan myös sitä iloa minkä pystymme herättämään riisumalla perinteisen ”näin toimitaan koulussa” -mallin ja toimimaan kaikki samalla lattialla <3 <3 <3 Tämä on yksi osa sosiaalipedagogiikkaa, ollaan yhdessä osa jotakin suurempaa. Muutetaan perinteisiä rakenteita ja ollaan tekijöitä yhdessä, rinta rinnan.

Yhtä kaikki, mahti päivä, mahti nuoret ja mahti ohjaajat.

Kaunis pieni ihminen

Sä olet ainutlaatuinen

Mitä vastaan tuleekaan

Toista sua ei milloinkaan

-Johanna Kurkela

Kirjoittajat: Jenni Näsiaho, Henna Rahko, Johanna Mahlamäki, Eeva-Mari Miettinen

 

LÄHTEET:

Särkelä, A. 2001. Välittäminen ammattina

Raatikainen, E. 2015. Lujita luottamusta

Tappelusta jutteluun -nuoren kohtaamisen taito 2009

 

Kommentit

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi