Jean-Jaques Rousseau totesi, että nuorille on luonnollisesti annettu sellaista olemuksellisuutta, jota kohti on pyrittävä. Olihan tuo 1762 radikaali ja tuomittu ajatus, mutta nyt se on ajankohtaisempi kuin koskaan. Peruskouluamme on rakennettu Roussean periaatteiden mukaan ja on mahtavaa, että vihdoinkin on koittanut aika, että nuoret ovat osallisina ja aktiivisina toimijoina.
Koulutusjärjestelmä on onnistunut loistavasti luomaan perustan hyvinvointivaltiollemme. Omistautuneet opettajat ja hyvät suunnitelmat ovat antaneet viime vuosikymmeninä eväät, jolla on kohtuullisesti pärjätty elämässä. Kaikille eväät eivät aina ole kelvanneet. Matikka, äikkä ja kielet on osin koettu vieraan yhteiskuntaluokan asioiksi. Tämän havaitsi Paul Willis –koulukunta 1970 luvun lopussa, kun työväenluokan nuoret antoivat opettajien höpöttää akateemisia aineitaan, mutta valmistautuvat elämäänsä vanhempiensa tavoin tekemään suorittavia tehtäviä. Ammatit ovat muuttuneet noista ajoista ja muuttuvat vauhdilla. Luokkatietoisuus on kovassa muutoksessa ja kaikkien osallisuutta tarvitaan. Elämme onneksemme sellaista aikaa, että meillä on selkeästi tarve ottaa kaikki mukaan ja valtaosalla kansasta on tästä myös ymmärrys.
Sinnikkyydellä ja omien tarpeiden lykkäämisellä on ollut hyvät perusteet ja osin se on toiminut kohtuullisena ohjenuorana hyvinvointivaltion rakennusurakassa. Taustalla rakennustyössä on toiminut Donald Broadyn esiintuoma piilo-opetussuunnitelma, jossa kärsivällisyys, tarpeiden lykkääminen ja toivo hyvästä huomisesta on johtanut ”sitku”-ajatteluun. Nuoret ovat taitavia oppimaan ja ajantaju heillä poikkeaa melkoisesti aikuisten ajantajusta, kun matkaa on tehty vasta vähän ja heidän olemuksellisuuteen kuuluu vielä taito olla hetkessä läsnä. Mikäli lapset ja nuoret oppivat kärsivällisesti luottamaan siihen, että saan onnen aikanaan kunhan odotan vuoroani. Kukin saa vastata vuorollaan ja muistakaa kulkea jonossa. Päivän päätteeksi saat leikkiä. Kohti hiihtolomaa ja kesälomaa mennään. On melko luonnollisesta, että odottaessa oppii taitavasti odottamaan omaa osaansa eläytymiseen. Sitku pääsen koulusta valitsen ammatin ja löydän sen oikean. Sitku saan asuntolainan, lapsen, avioeron, työkyvyttömyyseläkkeen olen jo Sitku-mestari. Sittenhän voin opiskella läsnäolon taitoa ja kuntoutua ottamaan hetkestä kiinni.
Koulussa on hyvä eläytyä osallisuutensa jo nyt. Ei olisi yllätys jos oppi toisi kestäviä ja kehittyviä eväitä myös tulevaisuuden ihmissuhteisiin ja työelämään.
-Vesa Joutsen
Kommentit