Avajaispuheessaan seuran puheenjohtaja, professori Eila Lindfors käsitteli ainedidaktiikan merkitystä tutkimusperustaisen opetuksen ja opetussuunnitelmien kehittämisessä. Hän totesi:
”Seurassa olemme kuitenkin joutuneet kysymään, leviääkö tutkimustieto riittävän laajalle: tavoittaako se opettajat, huoltajat, opetuksen järjestäjät, ministeriöt, Opetushallituksen – tai vaikkapa eduskunnan sivistysvaliokunnan. Tämä on tärkeä ja ajankohtainen kysymys aikana, jolloin akateeminen vapaus on monin tavoin uhattuna, ja tieteellisen tiedon arvoa joissakin piireissä jopa vähätellään tai kyseenalaistetaan.”
Lindforsin mukaan tieteellisillä seuroilla on juuri tässä maailmanajassa erityinen vastuu ja mahdollisuus toimia tutkimustiedon välittäjinä ja yhteiskunnallisen vuoropuhelun rakentajina.
Symposiumin ohjelma koostui pääpuhuja Mikko Puustisen (HY) esityksestä, osallistavasta paneelista ja kahdesta sektiosta, joissa jakaannuttiin teemaryhmiin.
Mikko Puustisen esitys oli otsikoitu Mihin tarvitaan ainedidaktiikkaa omien totuuksien aikana? Puustinen korosti, että totuudenjälkeiseksi kutsutun ajan ilmiöihin ei voi vastata ilman tietoon nojaavaa dialogia. Dialogin avulla voidaan torjua tasapainoharhoja ja antaa oppilaille välineitä arvioida informaation luotettavuutta. Esimerkkinä tasapainoharhoista Puustinen nosti esiin muun muassa median tasapainoilun tieteellisen ja kokemuksellisen tiedon välillä.
Paneelin teemana oli Ainedidaktiikka tulevaisuudessa, ja aiheen käsittelyn aloittivat Venla Bernelius (OKM), Kaisu Rättyä (TAU), Eila Lindfors (TY) ja Antti Laherto (HY). Paneelia moderoi Jenni Marjokorpi (HY). Paneelissa oli käytössä niin sanottu long table discussions -menetelmä: kuka tahansa pääsi halutessaan panelistiksi. Mukaan haluavan tuli mennä jonkun panelistin selän taakse ja koputtaa tätä selkään merkiksi siitä, että oli jonossa. Oman puheenvuoronsa pidettyään panelistin tuli luovuttaa paikkansa jonottajalle. Tätä jatkettiin niin kauan kuin paneelille oli varattu aikaa. Vuoropuhelusta muodostui tällä tavoin poikkeuksellisen antoisa ja moniääninen.
Teemaryhmiä oli kaikkiaan 13. Osallistuin teemaryhmään nimeltä Äidinkieli, toinen kieli ja kirjallisuus. Pidin kaksi esitelmää, joista toinen oli yhteisesitys Maria Ahlholmin (HY) kanssa. Kumpikin esitelmä pohjasi Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) hankkeen yhteydessä koottuun kyselyaineistoon. Valtakunnalliseen kyselyyn vastasi kaikkiaan 308 valmistavan opetuksen opettajaa, 154 oman äidinkielen opettajaa, 163 rehtoria ja 73 opetuksen järjestäjää. Hanke oli tähän mennessä kattavin selvitys valmistavan opetuksen ja oman äidinkielen opetuksen tilasta ja vaikuttavuudesta. Laajasta materiaalista riittää vielä analysoitavaa. Hankkeen loppuraportin (Venäläinen ym., 2022) ohella aineistosta on valmistunut ja on valmistumassa useita artikkeleita.
Symposiumin esitelmöitsijöillä oli huhtikuussa mahdollisuus tarjota esitelmään pohjautuvaa artikkelia Ainedidaktisen seuran julkaisuun (Jufo 1). Artikkelikäsikirjoitukset ovat parhaillaan arvioitavina. Toimitustyö jatkuu syksyllä siten, että verkkojulkaisu valmistuu joulukuussa 2026.
Kirjoittaja: Sirkku Latomaa
Tekstissä mainittu lähde:
Venäläinen, S., Laimi, T., Seppälä, S., Vuojus, T., Viitala, M., Ahlholm, M., Latomaa, S., Mård-Miettinen, K., Nirkkonen, M., Huhtanen, M. & Metsämuuronen, J. (2022). Kielellisiä taitoja ja koulunkäyntivalmiuksia. Valmistavan opetuksen ja oman äidinkielen opetuksen tila ja vaikuttavuus -arviointi. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. https://www.karvi.fi/fi/julkaisut/kielellisia-taitoja-ja-koulunkayntivalmiuksia-0
To read about the Subject Didactics Symposium in Swedish and English, please see here: Sammanfattning på svenska / Summary in English | Ainedidaktinen symposiumi 2026 | Helsingin yliopisto
