Terveiset Norjan Bergenistä!
Viikot 1-2
Lähdin yhdessä toisen röntgenhoitajaopiskelijan Outin kanssa matkaan vuoden ensimmäisen päivän iltana kohti Turun satamaa. Olimme päättäneet lähteä reissuun autolla, niin ei tarvitse miettiä niin paljon mitä voi pakata mukaan. Matka Bergeniin läpi Norjan vuoristoylängön olisi myös elämys ja tarvittaessa olisi sitten auto paikan päälläkin käytettävissä.
Maanantaiaamuna heräsimme Tukholmasta ja aloitimme pitkän ajomatkan kohti Bergeniä, johon saavuimme n. 16h myöhemmin hieman ennen puolta yötä. Matka sujui hyvin, vaikka veikin pidempään kuin ajattelimme. Vaihdon ajan majoituimme omissa huoneissa hostelli Montanassa, josta on upeat näkymät Ulriken-vuorelle. Omassa huoneessa on myös kylpyhuone. Hostellista löytyy iso jaettu keittiö, pesutupa, oleskelutilat ja pieni kuntosali yhteiskäyttöön.
Ensimmäisellä viikolla meille oli järjestetty koululla 2 tutustumispäivää, jossa tapasimme muut Høgskulen på Vestlandetin Erasmus-vaihtoon tulleet opiskelijat. Kiersimme koulun tiloja, kävimme kiertelemässä kaupunkia ja joitain nähtävyyksiä esim. Bryggen, joka on Bergenin vanha rahtisatama vuodelta 1070 ja se on myös Unescon maailmanperintökohde. Viikonloppuna vietettiin aikaa yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa. Varsinainen opetus röntgenhoitajille alkoi vasta 9.1., jolloin käynnistyi kurssi Professional and behavioural aspects of patient care in radiography. Vapaa-ajalla kävin pelaamassa polttopalloa ja muita pelejä, joita meille vaihto-opiskelijoille oli järjestetty. Lisäksi vaelsin Damsgårdsfjelletille, joka on yksi Bergenin seitsemästä kaupunkivuoresta.
Sää oli hirveä mutta reissusta selvittiin. Ensimmäiset pari viikkoa kuluivatkin tosi äkkiä ja menivät lähinnä tutustuessa kaupunkiin, kouluun ja ihmisiin. Kovin pitkiä koulupäiviä meillä ei aluksi ollut, päivän luennot kestivät vain 2-4h. Koululla meillä oli ensiapusimulaatio, jossa harjoittelimme elvytystä ja deffan käyttöä nukeilla ja lisäksi pidimme esitykset, jossa kerroimme kotimaastamme ja röntgenhoitajaksi opiskelusta omassa koulussa. Norjassa koulun tilat röntgenhoitajille ovat hienot, löytyy jopa ct-laite harjoittelua varten ja koulu on muutenkin todella hieno ja moderni.
Viikot 3-4
Aiemmin alkanut kurssi jatkui ja koulupäivät olivat hieman pidempiä, kuitenkin maksimissaan 7-8 tuntia. Ruoka koululla on kallista verrattuna Suomeen, n. 6e opiskelijallekin. Kahviosta saa kuitenkin ostettua muita eväitä hieman halvemmalla ja aina voi myös tuoda omat. Teimme ryhmissä yhdessä norjalaisten röntgenhoitajaopiskelijoiden kanssa keissit simulaatiota varten. Simulaation ideana oli jokin äkillinen hätätilanne ct-tutkimuksen aikana, ja näitä tilanteita sitten harjoiteltiin pienissä ryhmissä koulun ct-luokassa.
Kahtena päivänä meillä oli myös 8 tuntia kestävät seminaarit, jotka piti brittiläinen röntgenhoitaja ja tohtori Lisa Booth. Aiheina oli kommunikaation ja sen laadun merkitys röntgenhoitajan työssä potilaan kanssa sekä eettisyys röntgenhoitajan näkökulmasta. Luennot olivat tosi osallistavia ja teimme paljon pieniä ryhmätehtäviä niiden aikana.
Vapaa-ajalla kävin ensimmäistä kertaa Ulrikenin huipulla (yksi Bergenin seitsemästä vuoresta) ja lisäksi pariin kertaan laskettelemassa Vossissa, joka on puolentoista tunnin junamatkan päässä Bergenistä. Junamatkan maisemat itsessään ovat jo näkemisen arvoiset!
Lisäksi kävin Fløyenilla, joka on kaikkein suosituin 7 vuoresta. Sinne pääsisi myös funikulaarilla, mutta ensimmäisellä kerralla kävelimme huipulle, koska tavoitteena oli vaeltaa kaikkien seitsemän kaupunkivuoren huipulle jalan.
Sää Bergenissä oli todella vaihteleva, välillä satoi ja tuuli kovasti, välillä oli kauniita aurinkoisia päiviä ja välillä aamulla maa saattoi yhtäkkiä olla valkoisena. Bergenissä lumi ei kuitenkaan yleensä pysy paria päivää kauempaa ainakaan kaupungissa, mutta ylhäällä vuorilla saattaa pysyä paljon kauemmin.
Viikot 5-6
Professional and behavioural aspects of patient care in radiography-kurssi koululla jatkui edelleen ja meillä oli luentoja mm. röntgentutkimusten oikeutuksesta. Lisäksi osallistuimme FORCE-projektiin suorittamalla lyhyen verkkokurssin, jonka jälkeen meiltä kysyttiin mielipiteitä kurssin sisällöstä ja laadusta. Meillä alkoi myös The Norwegian health care system in an international perspective-kurssi, johon liittyen meillä oli muutamia seminaareja. Kurssi oli melko lyhyt ja pääsääntöisesti itseopiskeltava. Lisäksi saimme tietää tulevat harjoittelupaikat. Minun paikaksi oli valittu Haraldsplass Diakonale Sykehus ja siellä 5 viikkoa ct-harjoittelua. Olin ihan tyytyväinen modaliteettiin, sillä olen aiemmin ollut vain 2 viikkoa ct:llä joten oli hyvä päästä harjoittelemaan lisää. Lisäksi siellä pääsisin harjoittelemaan kanylointia kunnolla. Harkkapaikka tosin olisi voinut olla mieluisampikin, koska Haraldsplass on melko pieni sairaala eikä siellä juuri tehdä päivystyksellisiä tutkimuksia, joita olisin halunnut päästä harjoittelemaan.
Vapaa-aika kului mm. koulun omassa baarissa, josta sai ostettua opiskelijahintaista juomaa ja jossa järjestettiin pubivisoja, open stage-iltoja tai sitten sai ihan vaan pelailla pelejä kavereiden kanssa. Helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna lähdimme muutaman röntgenhoitajaopiskelijan kanssa road tripille viikonlopuksi. Ajoimme 900 km ja näimme paljon upeita maisemia, vuoria, vuonoja, jäätikköjä ja vesiputouksia. Matka taittui välillä myös autolautalla, jotka olivat yllättäen sähköllä toimivia. Bensa on Norjassa aika saman hintaista kuin Suomessa, mutta lisäksi maksettavaa kertyy tietulleista. Tietullien hinta riippuu omasta autosta ja ajankohdasta, jolloin on liikkeellä. Bensa- tai dieselautolla ajaville tietullit ovat kalliimpia, kuin sähköautoilijoille (suurimmalla osalla ihmisistä Norjassa on sähköauto) ja ruuhka-aikaan ajaessa tietullit ovat myös kalliimpia. Myös jotkin uudet sillat ja tunnelit saattavat tulla kalliiksi, esimerkiksi Hardangerbruan ylitys maksaa 125 norjan kruunua kerralta.
Vapaa-ajalla myös vuorille retkeily jatkui, tällä kertaa kohteena oli Løvstakken, joka on myös yksi seitsemästä vuoresta.
Viikot 7-8
Viikolla 7 meillä oli kurssin The Norwegian health care system in an international perspective päättävä suullinen koe, jossa tehtävänä oli vertailla oman maan terveydenhuoltojärjestelmää norjalaiseen. Suoritimme kokeen parina Outin kanssa ja huomasimme, että mitään suuria eroja ei suomalaisen ja norjalaisen terveydenhuoltojärjestelmän välillä ole.
Viikko 7 oli koetta lukuun ottamatta täysin vapaa. Viikolla 8 alkaisi työharjoittelu, jolloin vapaa-aikaa jäisi vähemmän, joten viikolla 7 käytiin laskettelemassa Myrkdalenissa ja taas kerran Vossissa. Lasketellessa ja vuorilla retkeillessä oli hauskaa huomata, miten norjalaiset opettavat lapsiaan aivan pienestä pitäen laskettelemaan ja retkeilemään. Rinteissä ja vuorilla näki jatkuvasti taaperoikäisiä, jotka olivat juuri ja juuri oppineet kävelemään.
Viikolla 8 työharjoittelu Haraldsplassilla vihdoin alkoi. Minun lisäkseni sinne tuli toinen vaihto-opiskelija, joka oli Portugalista ja lisäksi yksi norjalaisista röntgenhoitajaopiskelijoista. Meidät otettiin hyvin vastaan ja ensimmäisenä aamuna kierrettiin ympäri sairaalaa tutustumassa paikkoihin. Pääsin harjoittelussa tekemään oikeastaan kaikkea mitä Suomessakin ja minuun luotettiin tosi paljon. Kukaan ei erityisesti katsonut perään sen jälkeen, kun olivat nähneet mitä jo osaan, mutta apua oli kuitenkin aina saatavilla, jos kaipasin varmistusta tai vaikkapa tulkkausta jossain asiassa. Kommunikoin potilaiden kanssa sekä englanniksi että norjaksi. Yksinkertaisemmissa tutkimuksissa yleensä selitin asiat norjaksi, mutta jos oli tutkimus, joka vaatii enemmän valmistelua ja ohjausta käytin englantia, mikäli potilas sitä osasi. Jos ei, niin joku norjalaisista röntgenhoitajista hoiti kommunikoinnin potilaan kanssa. Ensimmäisinä viikkoina keskityin enemmän potilaan ohjaukseen ja asetteluun sekä kanylointiin ja varjoaineen valmisteluun. Työskentelytavat ja kaikki muukin oli oikeastaan hyvin samanlaista, kuin Suomessa. Pääsääntöisesti työskentelin yläkerran ct:llä, jossa laitteena oli GE:n Revolution. Kävin myös muutamana päivänä alakerran akuutti-ct:llä, jonne yleensä ohjattiin aivoinfarktiepäilyt. Siellä oli käytössä GE:n Revolution EVO. Henkilökuntapulan vuoksi alakerran ct:lle ei kuitenkaan kaikkina päivinä riittänyt työntekijöitä, jolloin myös infarktit tulivat yläkerran laitteelle ja aiheuttivat myöhästymisen muutenkin jo täyteen buukattuun aikatauluun.
Viikot 9-10
Viikko 9 alkoi revontulien bongaamisella, joita näkyikin sitten kolmena iltana putkeen ja yöunet jäivät hieman vähille, kun piti aamulla herätä aikaisin harjoitteluun.
Harjoittelu jatkui potilaiden haastattelulla, asettelulla ja kanyloinnilla. Oli mukavaa huomata, miten kannustavia kaikki potilaat olivat, kun puhuin heille norjaa. Monet sanoivat ymmärtävänsä minua hyvin, vaikka itsestä välillä tuntui, että takkuilin sanojen ja lausumisen kanssa jatkuvasti. Myös ruotsi hieman sekoitti päätä, sillä jotkut sanat eivät millään tulleet mieleen norjaksi vaan ruotsiksi. Moni potilas onneksi kuitenkin ymmärtää ruotsiakin, joten hienosti selvittiin silläkin. Aloin myös harjoittelemaan enemmän tutkimusten tekoa tietokoneella eli luin lähetteitä, valitsin oikean potilaan ja protokollan, otin scoutit, laitoin trackerin oikeaan paikkaan ja asettelin pakat sekä tein tutkimuksia oikeastaan ihan alusta loppuun saakka itsenäisesti. Norjassa opiskelijoilla on harjoittelun aikana pari ”opiskelupäivää”, jolloin harjoittelussa ei tarvi olla paikan päällä ja ne päivät on varattu opiskelua varten. Käytännössä ne siis kuitenkin ovat vapaapäiviä, jotka saa pitää milloin haluaa.
Itse käytin yhden päivistä pidennetyn viikonlopun saamiseksi, sillä poikaystäväni tuli Suomesta käymään ja oli Bergenissä to-su. Hänen kanssa kierrettiin kaupunkia ja nähtävyyksiä ja kiipesin taas kerran Fløyenin ja Ulrikenin huipuille. Poikaystäväni lähdettyä käytiin parin kaverin kanssa Lyderhornin huipulla, joka on myös yksi seitsemästä vuoresta. Vapaa-aika kului muiden Erasmus-opiskelijoiden kanssa ja illanvietoissa norjalaisten röntgenhoitajaopiskelijoiden kanssa. Lisäksi kävimme Nordnesin kylpylässä, jossa on iso lämmitetty allas ulkona ja pari saunaa. Sieltä pääsee uimaan pariasteiseen meriveteen, mikä oli aika virkistävää.
Viikot 11-13
Viikot 11 ja 12 olivat vielä työharjoittelua. Työharjoittelussa kaikki jatkui tuttuun malliin ja kanylointi alkoi onnistua oikeastaan joka kerta ja myös sellaisten potilaiden kohdalla, jotka sanoivat sen olevan heillä yleensä haasteellista. Eli ainakin harjoittelusta jäi käteen lisää itsevarmuutta ja osaamista kanylointiin ja myös työskentely vieraalla kielellä jatkuvasti oli opettavainen kokemus 😊 Viimeisellä harjoitteluviikolla olin pari päivää sairaana ja loppuarviointini yhdessä opettajan kanssa jäi väliin, mutta hän jutteli harkan ohjaajieni kanssa ja sain heiltä positiivista palautetta. Sitten olikin aika jättää hyvästit Haraldsplassille ja keskittyä viimeisellä viikolla olevaan Professional and behavioural aspects of patient care in radiography-kurssin päättävään kokeeseen valmistautumiseen. Kokeen aiheena oli Quality Improvement Project, johon tuli valita jokin tosielämän tapaus, jonka pohjalta voitaisiin toteuttaa laadunparannusprojekti radiologisessa yksikössä. Tein kokeen yhdessä Outin kanssa ja me valitsimme tapaukseksi tilanteen, jossa isotooppiosaston kuumalabrassa oli mennyt väärät laput aineiden lyijybokseihin ja tämän takia potilas päätyi saamaan väärän aineen. Projektissa piti käyttää erilaisia työkaluja ja tehdä suunnitelma, miten tilanteelta vältyttäisiin jatkossa. Koe oli suullisen esityksen muodossa ja meni ihan hyvin.
Vapaa-aika kului taas yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa ja lisäksi vuorilla retkeillessä. Kävimme katsomassa auringonlaskua Ulrikenin huipulta ja lisäksi kävin uudelleen Damsgårdsfjelletillä. Vietimme myös St. Patrick’s Dayta yhdessä irlantilaisen vaihto-opiskelijan kanssa ja osallistuimme päivällä pieneen norjalais-irlantilaisen yhdistyksen järjestämään paraatiin. Loppupäivä kuluikin irkkupubissa ja rugbypelejä katsoessa. Lisäksi viimeisenä sunnuntainani Bergenissä kävin tekemässä n. 15 kilometrin vaelluksen, joka alkaa Ulrikenilta ja päättyy vuoristoylängön toiselle puolelle Fløyenille. Matka kuitenkin hieman piteni, kun kävimme myös Rundemanen-vuoren huipulla ja Sandviksfjelletillä, joka oli viimeinen seitsemästä vuoresta eli pääsin tavoitteeseeni ehtiä käydä kaikilla 7 huipulla.
Sitten alkoikin jo pikkuhiljaa pakkailu ja valmistautuminen kotimatkaa varten. Viimeisenä päivänä Bergenissä kävin vielä pienellä road tripillä rannikolle, ja meren rannalla ollessa tuntui jo melkein kesältä. Sitten olikin aika kääntää auton nokka kohti Suomea, johon tällä kertaa palattaisiin hieman pidemmän kaavan kautta. Pysähdyimme matkan varrella päiväksi laskettelemaan Geiloon, joka on yksi Norjan suurimmista laskettelukeskuksista. Geilosta matka jatkui yhdeksi yöksi Osloon, josta aamulla jatkoimme kohti Tukholmaa. Tukholmassa ajettiin iltalaivaan ja seuraavana aamuna sitten herättiinkin jo kotimaan puolelta.
Reissu oli omasta mielestä kaikin puolin opettavainen ja hieno kokemus ja suosittelen kyllä vaihtoon lähtöä kaikille sitä harkitseville! Kohteena Bergen on hyvä valinta erityisesti, jos luonto, vaellus ja laskettelu kiinnostaa. Kaupungissa on myös paljon muita harrastusmahdollisuuksia ja se on mielestäni juuri sopivan kokoinen. Siellä on helppoa liikkua paikasta toiseen ja tekemistä ja näkemistä riittää.
Teksti ja kuvat: Emma, 20RH
Kommentit