Kansainvälinen opiskelijavaihto Irlannissa 2023

Christa, Elsa ja Konsta kertovat kuulumisiaan kevään aikana kansainvälisestä vaihdosta Irlannista, Dublinista.

Céad míle fáilte!

Viikot 5-6 Harjoittelun alku, St Brigid’s Day ja Howth

Viikko viisi tarkoitti harjoittelun alkamista. Maanantai oli uusi hoitajille pyhitetty vapaapäivä (St Brigid’s Day) ja harjoittelujakso alkoikin mukavasti lyhyellä viikolla. Pääsinkin heti aluksi CT-huoneeseen, jossa on kaksi eri laitetta.. Ensimmäinen viikko tuntui hieman vaikealta  ja kaikki uudet käytännöt turhauttavat välillä. Aluksi oli vaikeuksia lukita kuvaushuoneen pyöräytyslukkoa tai vapauttaa pyörätuolin jarruja. Ensimmäisen viikon aikana tunsinki enemmän olevani sivuhenkilö sairaaladraamassa kuin kolmannen vuoden röntgenhoitajaopiskelija Irlannissa.

Opiskelijan rooli CT-kuvauksissa on hyvin erilainen Suomeen verrattuna. Irlannissa opiskelijan rooli keskittyy paljolti potilaiden kanssa kommunikointiin ja observointiin. Täällä röntgenhoitajaopiskelijat keskittyvät koulussa natiivikuvauksiin ja harjoittelu toisessa modaliteetissa on miltei harvinaista. Suomessa olen tottunut kanyloimaan ja asettelemaan potilaita itsenäisesti ja välillä pelkkä sivusta seuraaminen oli turhauttavaa. Toimintaa kuvauslaitteelta ei tosin puuttunut sillä osa potilaista kuvattiin päivystys-tapauksina. Opiskelijana pääsin kuitenkin hakemaan ja riisuttamaan potilaita sekä ohjeistamaan juottovarjoaineen käytön kanssa. SVUH:ssa melkein kaikki tietokonetomografiaan saapuvat potilaat saavat tuntia ennen kuvausta juotavaksi litran vettä, johon on sekoitettu 17ml varjoainetta.

Huomasin myös eroa röntgenhoitajien toiminnassa. Suomessa röntgenhoitajat ovat vastuussa lääkehoidosta, mm. diureettien antamisesta kuvauksissa. Irlannissa lääkehoidon toteuttaa sairaanhoitaja tai lääkäri ja useamman kerran kuvaus keskeytettiin, jotta lääkäri voi tulla annostelemaan suihkauksen nitroa tai antamaan nesteenpoistolääkkeen kanyyliin. Sairaalan työntekijät ovat myös itse vastuussa omista työvaatteistaan ja sairaala tarjoaakin työvaatteet vain leikkaussaliin. Eri sinisen sävyillä viestitään eri aloista ja tummansinisen työvaatteiden vuoksi (navy blue) minua luultiin useamman kerran lääketieteenopiskelijaksi.

Toisella viikolla pääsin myös mammografiaan ja PET-kuvauksiin. Mammografia oli hyvin samanlaista Suomeen verrattuna ja SVUH toimi iltapäivisin rintaklinikka, jonka potilaat kävivät mammografiassa, ultrassa ja tapasivat lääkärin ennen kotiinpääsyä. PET puolella pääsin tekemään myös itse kuvauksia mikä oli iloinen yllätys.  // Christa Tanskanen

Meillä muilla eli Elsalla ja Konstalla ensimmäinen harjoitteluviikko alkoi hieman ikävämmin sillä sairastuimme edeltvänä viikonloppuna molemmat koronaan ja jouduimme seitsemän päivän karanteeniin pieniin huoneisiimme yliopiston asuntolassa. Viikko oli pitkä ja tapahtumaköyhä. Karanteenin päätyttyä halusimme virkistäytyä ja suuntasimme kalastajakylä Howthiin, jossa pääsimme nauttimaan vaellusreitistä sekä satamakävelystä.

Opiskelijat kuvassa
Suomalaiset (vasemmalta alkaen: Konsta, Elsa, Chantel Turun amk:sta ja Christa) Howthissa.

Viikolla kuusi pääsimmekin kaikki harjoitteluun. Erot Suomen sairaaloihin ja harjoitteluihin verrattuna ovat melko suuria, täällä odotukset opiskelijoita kohtaan ovat melko vähäiset ja ensimmäisiä kysymyksiä, mitä meiltä kysyttiin olikin muun muassa osaammeko painaa eksponointinappia tai seisoa säteilysuojien takana. Myös tietyt protokollat ja kuvaaminen eroavat melko paljon ja on tavallista, että potilaita ei juurikaan riisuteta vaan kuvataan vaatteet päällä. Todistimme kuinka thorax-natiiviröntgenin voi ottaa esimerkiksi hupparissa ja kylpytakissa.

Harjoittelun aloitin ultraäänessä ja isona erona Suomeen täällä röntgenhoitajat tekevät lähes kaikki ultraäänitutkimukset radiologien sijasta. Pääsin jopa itse tekemään muutaman ultraäänitutkimuksen ohjattuna, mikä oli erittäin mielenkiintoista. Muut päivät vietinkin leikkaussalissa ja natiiviröntgentutkimuksissa. Leikkaussalissa pääsin seuraamaan leikkauksia sekä käyttämään C-kaarta, kirurgien pyytäessä kuvia. Oli erittäin mielenkiintoista seurata leikkauksia ja nähdä mitä leikkauksissa tapahtuu. Natiiveissa käytännöt erosi hyvin paljon toiminnasta Suomessa, mitään vaatteita ei juurikaan riisuttu ainoastaan ne missä oli metallia myöskään rajaus ei ole yhtä tarkkaa täällä. // Elsa

Minä puolestani aloitin harjoitteluni isotooppiosastolla, jossa vietin 2 päivää gammakameran toimintaa seuratessa. Kuten aiemmin jo mainittiin opiskelijoiden ei odoteta osallistuvan juurikaan tutkimuksen toteutukseen, jos kyseessä ei ole natiiviröntgen. Pääsin kuitenkin satunnaisesti valmistelemaan kuvaushuonetta potilaita varten, sekä auttamaan potilaiden esivalmistelussa mm. riisumisohjeiden ja potilaiden esihaastattelun muodossa. Loppuviikon vietin ultraäänitutkimusten parissa. St. Vincent University Hospitalin sonograaferit ovat todella asiantuntevia, ja osasivat hyvinkin yksityiskohtaisesti kertoa tutkimuksen kulusta ja eri havaintojen mahdollisista merkityksistä.  // Konsta

Viikon kuusi viikonloppuna lähdimme muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa viikonloppureissulle Galwayhin, ensisijaisena kiinnostuksen kohteena Cliffs of Moher. Viikonloppu meni erittäin nopeasti kaupunkia tutkiessa ja vaeltaessa.

Opiskelijaryhmä meren rannalla

Cliffs of Moher

 

Galway girl

Kevätterveisin,

Christa, Elsa ja Konsta

 

Viikot 3-4 Uisce beatha

Seuraavat viikot sisälsivät paljon opiskelua ja vietimmekin paljon aikaa kampukselle tehden erilaisia ryhmätöitä Radiography and Culture In Europe-kurssia varten. Ryhmätyöt tehtiin 4 henkilön ryhmissä, jotka yleensä sisälsivät opiskelijoita kahdesta eri maasta. Viikon 3 perjantain aktiviteettina oli valmistaa perinteinen ruoka jonkun ryhmän jäsenen kotimaasta. Lisäksi tuli valmistella esitelmä, jossa vertaillaan ryhmän eri maiden ruokakulttuureja. Christa ja Konsta valmistivat tonnikalapastaa Italialaisen vaihto-oppilaan ohjeistuksella. Toisessa ryhmässä Irlantilaiset valmistivat Suomalaisten ohjauksella makaroonilaatikkoa, mistä tuli yllättävän hyvää.

Opiskelijat ryhmäkuvassa

Myös Cardiac Imaging kurssi alkoi täydellä teholla. Irlannissa röntgenhoitajat keskittyvät yhteen modaliteettiin ja luennoitsijat tietävät todella tarkasti omasta alastaan. Luennoilla oli usein vierailevia luennoitsijoita yliopiston ulkopuolelta, mm. sydän CT-osaajia tai päivystyksessä työskenteleviä alan ammattilaisia.

Vapaa-ajalla kävimme tutustumassa Irlantilaiseen kulttuuriin Irish Whiskey Museum:in kautta. Toisena viikonloppuna kävimme pienemmällä vaihtariporukalla Dun Laoghaire- satamassa ja kävelimme East Pier -laiturilla. Sää on ollut paljon aurinkoisempi kuin tullessamme, mikä on mukavaa vaihtelua Suomen sydäntalveen. Viikolle mahtui myös UCD:n perinteinen huiviseremonia, jossa uudet opiskelijat saavat yliopiston värein koristellun huivin.

Röntgenhoitajaopiskelijoita on tullut Dubliniin Suomesta, Norjasta, Portugalista, Belgiasta, Sloveniasta sekä Italiasta

Seuraavassa postauksessa kerrommekin sitten harkkakuulumisia Saint Vincent’s University Hospitalista 🙂

Terveisin,

Christa, Elsa ja Konsta

 

Viikot 1-2

Hei ja tervetuloa mukaan seuraamaan Erasmus-vaihtoamme Dublinissa Irlannin pääkaupungissa. Olemme kolme kolmannen vuoden röntgenhoitajaopiskelijaa TAMK:ista, kaksi Tampereen ryhmästä ja yksi Seinäjoen ryhmästä. Vaihdon ajan koulumme on University College Dublin, jossa vietämme suurimman osan vaihdosta ja lisäksi suoritamme viiden viikon harjoittelun paikallisessa yliopistosairaalassa.

Saavuimme Dubliniin lauantaiaamuna ja suuntasimme heti tutustumaan uuteen vaihtokaupunkiimme. Viikonloppu menikin pääosin vain tutustuessa Dubliniin kaupunkina sekä toisiimme. Sunnuntaina tapasimme myös muutamia muita meidän tutkinto-ohjelman vaihtareita, joiden kanssa käytiin tutustumassa kampukseen, joka on todella iso, sillä UCD:llä on yli 38 000 opiskelijaa ja kampusalue n. 1,4 km². Oltiin onnekkaita, sillä onnistuttiin kaikki saamaan huoneet koulun asunnoista, joita ei aikaisemmin ole vaihto-opiskelijoille tarjottu. Dublinissa on tällä hetkellä todella vaikea löytää mitään majoitusta ja asuminen on kallista.

Kouluviikko meillä alkoi maanantaina ja päästiinkin heti tutustumaan irlantilaisiin opiskelijoihin ja kampukseen. Meillä on täällä kolme erilaista moduulia; sydämen kuvantaminen, kulttuuri ja historia sekä kliininen harjoittelumoduuli. Tiistaina alkoikin heti varsinaiset luennot ja päästiin jo toisella viikolla VR-labraan, jossa opiskellaan virtuaalitodellisuuden avulla esimerkiksi, miten henkilökunnan tulisi sijoittua koronaariangiografiassa tutkimushuoneeseen. Virtuaalitodellisuuden avulla pystytään näkemään konkreettisesti, miten säteily leviää huoneessa ja miten säteilyannokseen voidaan vaikuttaa erilaisilla röntgenhoitajan tekemillä valinnoilla.

Suurin osa koulutehtävistä ovat ryhmätöitä ja seuraavan neljän viikon aikana lukujärjestykseemme kuuluu kuusi erilaista ryhmätyötä, joista osa toteutetaan Podcast-tyyppisinä videoina ja osa esitetään luokan edessä. Cardiac Imaging-kurssiin kuuluu paljon itsenäistä opiskelua ja myöhemmin potilaan valmisteluvideon kuvaaminen sekä kirjallinen että VR-tentti. Koulupäivät ovat myös pitkiä. Perjantaita lukuunottamatta koulupäivät kestävät 9:00-17:00 päivittäin.

Kulttuurimoduuliin liittyen meillä on ollut molempina perjantaina yhteinen aktiviteetti, minkä avulla tutustutaan irlantilaiseen kulttuuriin paremmin. Ensimmäisenä perjantaina meillä oli ohjattu kävelykierros kaupungissa, jonka jälkeen suunnattiin museoihin. Osa meistä vieraili EPIC-museossa, mikä kertoi irlantilaisesta maastamuutosta ja irlantilaisten saavutuksista maailmalla, ja osa puolestaan suuntasi kohti National Gallery of Ireland:ia, missä oli esillä useita eri taiteilijoiden teoksia eri aikakausilta. Toisen vaihtoviikon perjantaina päästiin kokeilemaan irlantilaisia urheilulajeja. Aamu aloitettiin irlantilaisella käsipallolla, jonka jälkeen päästiin kokeilemaan hurlingia ja gaelic footballia. Lajit olivat vaikeita, mutta meistä oli todella hauskaa päästä kokeilemaan ja oppimaan vähän paikallisia lajeja, jotka ovat tosi tärkeitä irlantilaisessa kulttuurissa. Urheilun jälkeen meillä oli vielä ohjattu kierros Croke Park stadionilla, mikä on Euroopan kolmanneksi suurin urheilustadion. Saimme ohjatun kierroksen stadionin läpi, jonka aikana saimme kuulla stadionin rikkaasta historiasta sekä paikallisesta urheilukulttuurista ja -perinteistä. Lopuksi kiersimme myös stadionin alakerrassa toimivan GAA (Gaelic Athletic Association)-museon.

OPiskleija harjoittelee virtuaalitodellisuustilassa
Virtuaalitodellisuuslabrat alkoivat heti toisella viikolla
Kuvakollaasi, baari, opiskelijoita patsaan edessä
The Temple Bar ja Molly Malone -patsas kävelykierroksella
Stadion
Croke Park
silta iltavalaistuna
Samuel Becket -silta

Sää täällä on ollut yllättävän hyvä ja vain muutamana päivänä on satanut, mutta tuuli on aika kova ajoittain. Ensimmäisenä viikkona oli voimassa tuulivaroitus ja puuskat ylsivät yli 90km/h. Lämpötilan puolesta ollaan plussan puolella, mutta tuulen aiheuttama kylmyys on erilaista kuin Suomessa ja kampuksen sisätiloissa on huomattavasti viileämpää kuin Suomessa. Kuitenkin ensimmäiset viikot ovat sujuneet oikein hyvin eikä malteta odottaa mitä tuleva tuo.

Tuhansin terveisin,

Christa, Elsa ja Konsta

Kommentit

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *