Aloitimme röntgenhoitaja opinnot 2018 vuoden syksyllä, joten olemme siis pian suorittaneet myös jo toisen vuoden opinnot. Koitamme tässä blogitekstissä muistella ja kertoa millainen ensimmäinen vuotemme Tampereen ammattikorkeakoulussa röntgenhoitajaopiskelijana oli. Ensimmäinen vuosi tuntui menevän ohi nopeastikin, sillä opinnot koostuivat uusista mielenkiintoisista kursseista, vaikka toki myös kertauskursseilla tuli käytyä. Joitakin mystisiä aukkoja saattaa olla muistissamme, mutta koitamme silti kertoa mahdollisimman tarkasti ensimmäisen vuoden kokemuksistamme.
Syyslukukauden ensimmäinen viikko Tampereen ammattikorkeakoulussa koostui lähinnä tutustumisesta omiin uusiin luokkalaisiimme sekä tutor-opettajaamme. Myös kampusalue tuotti aluksi haasteita, joten ensimmäiset viikot kuljimme kampuksen kartta kädessä. Onneksi kampusalue tuli kuitenkin tutuksi suht nopeasti. (Tänä päivänä nauramme, jos joku luokkalaisistamme sattuu eksymään koulun alueella). Tutustumisten lisäksi meille pidettiin erilaisia tilaisuuksia, joissa esimerkiksi oppilaskuntamme Tamko oli kertomassa toiminnastaan ja kuinka esimerkiksi opiskelijakortti hankitaan ja mitä siitä hyötyy. Tamkon lisäksi toiminnastaan meille kertoi eri ainejärjestöt, kuten esimerkiksi Pirate, joka toimii kaikkien sosiaali- ja terveyspalvelualojen ainejärjestönä.
Saimme kohdata myös aiemmalta vuosikurssilta valitut tutor-opiskelijat, jotka olivat keksineet meille tutustumisleikkejä varsinkin ensimmäisille päiville sekä iltaohjelmaa joillekin illoille; rento hengailuilta aiemman vuosikurssin kanssa sekä kierros Tampereen keskustassa, jonka aikana näytettiin missä esimerkiksi opiskelijaterveydenhuolto sijaitsee. Tutor-opiskelijat pitivät myös huolen ensimmäisten viikkojen aikana, ettemme eksy koulussa ja löydämme luokasta toiseen. He myös kertoivat koulun toiminnasta ja tärkeistä sovelluksista sekä sivustoista, kuten esimerkiksi Tuudosta, intrasta, Tabulasta, Pakista ja kaikesta muusta oleellisesta. Ensimmäisten viikkojen aikana hoidimme myös työvaate- ja haalaritilaukset sekä pääsimme ostamaan aiemman vuosikurssin opiskelijoiden kirjoja.
Luokallamme aloitti yhteensä 36 opiskelijaa, joista kaksi oli avoimen väylän opiskelijoita. Heidän opiskelunsa erosi ainoastaan siten, että he eivät päässeet ensimmäisenä vuotena harjoitteluun. Luokallamme on ollut hieman myös vaihtuvuutta; olemme saaneet uusia opiskelijoita, sekä muutama on joko vaihtanut alaa tai lopettanut kokonaan. Nykyisin meitä on 33.
Heti syksyn alussa meiltä kartoitettiin kielitaito sekä tietojenkäsittely (kuten word, powerpoint, excel) osaamista. Näistä järjestettiin kertauskursseja, jos alkutesteistä ei saanut riittävästi pisteitä. Kävimme myös alkuun varmaankin eniten perusasioita potilaan hoidosta, sillä ensimmäisen vuoden jälkeen meillä on mahdollisuus tehdä lähihoitajan töitä (opintoja tulee olla suoritettuna 60 op). Tähän kuului paljon opiskelua ihmisen anatomiasta, luustosta ja fysiologiasta. Eniten päänvaivaa taisivat tuottaa latinankieliset termit. Nämä ovat kuitenkin tulee osata hyvin myöhemmässä vaiheessa röntgenhoitaja opintoja. Myös kanylointia ja ergonomiaa pääsimme ensimmäisenä syksynä harjoittelemaan. Lähempänä joulua aloimme käydä läpi myöskin kuvantamisen tekniikkaa sekä natiiviröntgentutkimuksia.
Aika pian koulumme alettua pääsimme myös päiväksi tutustumaan Pirkanmaan seudun terveyskeskusten röntgeneihin. Jokainen opiskelija sai olla yhden kokonaisen päivän terveyskeskuksessa, jossa sai nähdä röntgenhoitajan toimintaa. Tämä päivä oli monen mielestä pitkä, mutta erittäin mielenkiintoinen. Lisäksi meillä oli pienessä ryhmässä tutustumiskäynti TAYS:iin, jolloin pääsimme katsomaan muita röntgenhoitajan työtehtäviä. (sädehoito, isotoopit, angiografia jne…) Tutustumiskäynti TAYS:iin oli erittäin mielenkiintoinen ja avasi monen silmät; röntgenhoitajana on mahdollista työllistyä moneen erilaiseen tehtävään.
Syksyn opintoihin kuului myös jossakin määrin matematiikkaa, fysiikkaa sekä säteilyfysiikkaa, jonka ihmeelliseen maailmaan moni pääsi kurkistamaan elämänsä ensimmäistä kertaa. “Tavallisen” matematiikan lisäksi pääsimme laskemaan jotakin aivan erilaista, lääkelaskuja. Toki osalle nämä olivat tuttuja heidän aiemman koulutuksen ansiosta, mutta monelle nämä olivat silti täysin tuntematon osa-alue. Uusinnat tulivat joillekin tämän kurssin aikana tutuksi, sillä lääkelaskujen uusintoja taidettiin järjestää jopa kuusi tai seitsemän kertaa! Lääkelaskuista tuli saada 100% oikein, ennen kuin siitä sai hyväksytyn suorituksen.
Kevätlukukausi 2019
Joululoman jälkeen opintomme koostuivat pitkälti natiivikuvantamisen harjoittelemisesta koulumme röntgenluokissa. Röntgenluokissa tapahtuvan harjoittelun määrä lisääntyi, sillä meidän ensimmäinen työharjoittelumme alkoi jo maaliskuun puolessa välissä. Maaliskuun alussa, ennen harjoittelua, meillä alkoi intensiiviviikot, jolloin työskentelimme aamu- sekä iltavuorossa koululla. Harjoittelimme tutkimuksia fantomeilla ja asettelemalla toisiamme sekä erikseen pyydettyjä vieraita. Oikeita röntgenkuvia emme saaneet ottaa kuin fantomeista. Ryhmiä oli neljä, jokainen ryhmä oli viikon aamussa ja viikon illassa. Intensiiviviikot päättyivät harjoituskokeeseen, jossa piti osata tehdä yksi tutkimus alusta loppuun asti.
Kun kaksi ensimmäistä ryhmää työskentelivät harjoitusluokissa, työstivät toiset kaksi ryhmää hankeopintoja.
Hankeopinnot oli kurssi, joka koostui teoriaopinnoista sekä vapaaehtoistyöstä. Moni luokaltamme suunnitteli esimerkiksi päivätoimintaa vanhainkoteihin (pullan leipomista, askartelua…) ja kävivät niitä muutamana päivänä pitämässä. Päivätoiminnan lisäksi he saattoivat auttaa työntekijöitä normaalin arjen töissä, siltä osin mitä osasivat ja pystyivät. Muutamat opiskelijat luokaltamme myös kiersivät Tampereen lukioilla kertomassa röntgenhoitajaopinnoista. He pitivät varsinaisten esitysten lisäksi ständiä, joilla pääsi kyselemään tarkemmin opinnoista sekä suorittamaan erilaisia tehtäviä, jotka oli suunniteltu röntgenhoitaja opintojen pohjalta.
Intensiiviviikkojen jälkeen alkoi neljän viikon harjoittelu. Monia jännitti varmasti paljonkin, sillä harjoittelu oli ensimmäinen, jossa tulisi olla kontaktissa oikeisiin potilaisiin. Myös laitteet saattoivat erota hyvinkin paljon niistä, millä koulussa oli harjoiteltu. Myös projektiot ovat hyvin maakuntakohtaisia. Kuitenkin ensimmäisen päivän jälkeen moni sanoi, että jännitys helpotti, sillä ohjaajat olivat olleet monissa paikoissa ymmärtäväisiä ja hyviä opettajia.
Ensimmäinen harjoittelu kesti kaiken kaikkiaan siis neljä viikkoa. Muutamalle luokkamme opiskelijalle saatiin arvottua lähipaikat (eli Tampereen sekä muiden lähialueiden paikat), mutta suurin osa joutui lähtemään Tampereelta toiselle paikkakunnalle. Me molemmat lähdimme harjoitteluun Varsinais-Suomeen, Turun seudulle. Harjoittelujakson jälkeen kävimme vielä läpi harjoittelun aikaisia kokemuksia sekä paikkojen toimintatapoja yhdessä kahden pienryhmän kesken.
Toukokuussa meillä oli vielä muutama kurssi suoritettavana ennen ensimmäisen vuoden loppua, näihin kuului säteilybiologia sekä säteilylainsäädäntö, joka kuuluu säteilysuojeluun. Monille aiheutui varmasti stressiä siitä, että säteilylainsäädännössä oli tiukka arviointi; jokaisesta tehtävästä tuli saada 50% oikein, jotta tentistä pääsisi läpi. Kokonaisuudessaan vuosi oli kuitenkin täynnä hyvin erilaisia ja kiinnostavia kursseja!
Ensimmäisen vuoden päättymistä juhlistimme lähes koko luokan voimin saunaillalla. Kaikki oli kutsuttu ja tila vuokrattu Tampereen keskustasta. Juhlistimme lukukauden päätöstä erilaisten ohjelmanumeroiden ja ruuan kera. Ohjelmanumeroina oli esimerkiksi musavisa sekä kehukierros. Myös “erityismainintoja” jaettiin erilaisista syistä kuten esimerkiksi vuoden tsemppari, vuoden uusinnoissa kävijä yms. Samalla toki muistelimme myös menneitä kursseja sekä opettajien outoja/hauskoja lausahduksia. Ennen kaikkea kuitenkin saunottiin sekä pidettiin hauskaa viimeisen kerran ennen kesän alkua, ennen teiden erkanemista!
Sellainen oli ensimmäinen vuotemme. Kaiken kaikkiaan ensimmäinen vuosi vierähti todella nopeasti. Vuosi oli mielenkiintoinen, hauska, tapahtumarikas sekä mieleenpainuva. Syntyi paljon uusia ystävyyssuhteita, joista osa tulee varmasti kestämään vielä opintojen jälkeenkin. Kumpikin meistä on samaa mieltä yhdessä asiassa: luokkamme on mahtava; siitä on tullut melkein kuin toinen perhe!
Anniina & Viivi
Kommentit