Jokainen röntgenhoitajaopiskelija aloittaa koulutuksensa TAMK:ssa allekirjoittamalla kaavakkeen, jossa sitoudutaan tarvittaessa matkustamaan harjoittelupaikan vuoksi toiselle paikkakunnalle omakustanteisesti. Tämä on yksi olennainen kulmakivi koulutusta, jotta kaikki tarvittavat harjoittelut saadaan suoritettua. Harjoittelupaikkoja on vähän – varsinkin alussa. Mitä pidemmälle opinnot kumminkin etenevät, niin sitä enemmän paikkoja koko ajan avautuu – ei siis hätää.
Röntgenhoitajaopiskelijat aloittavat modaliteettiopintonsa natiiviröntgentutkimuksista. Yleensä natiiviharjoitteluita tehdään yksi 1. vuoden keväällä ja yksi 2. vuoden syksyllä. Natiiviröntgentutkimukset tekevät röntgenhoitajasta röntgenhoitajan. Kun valmistut, niin sinun oletetaan osaavan kuvata itsenäisesti natiiviröntgentutkimuksia. Panosta siis anatomian ja projektioiden opiskeluun sekä natiiviharjoitteluihin! Natiiviröntgentutkimusten jälkeen alkavat topografisen anatomian, tietokonetomografiatutkimusten ja isotooppitutkimusten opinnot. Näitä harjoittelupaikkoja on jo huomattavasti enemmän ja kyseisiä harjoitteluita voi suorittaa 2. opiskeluvuotena. 3. ja 4. opiskeluvuotena keskitytään magneettitutkimuksiin, angiografiatutkimuksiin, mammografiatutkimuksiin, sädehoitoon ja työyksikön johtamiseen. Täytyy myös mainita, että jokaiseen modaliteettiin kuuluu paljon laitetekniikan sekä fysiikan opintoja. Laadunvarmistus on tärkeä osa röntgenhoitajan työtä modaliteetista ja laitteesta riippumatta. Työkalujamme ovat nimenomaan ne kymmeniä tuhansia tai miljoonia euroja maksavat kuvantamislaitteet.
Harjoittelupaikkojen suunnittelu on tärkeää. Ensinnäkin opintojen tulee edetä loogisesti; et voi mennä isotooppiharjoitteluun, jos et ole suorittanut tietokonetomografiaharjoittelua. Miltei jokainen modaliteetti tukee toistaan ja opittu tieto rakentuu toisen päälle. Esimerkkinä topografinen anatomia voi olla aika vaikeaa, jos anatomian opinnot eivät ole hallussa. Suunnittelussa täytyy myös huomioida opinnäytetyö; jos teet opinnäytetyötä esimerkiksi PSHP:n sädehoitoyksikköön, niin suoritat sädehoitoharjoittelusi tietenkin kyseisessä paikassa. Tämän lisäksi vinkkinä: mahdolliset kesätyöt 3. vuoden jälkeen sekä mahdollinen työllistyminen tapahtuu useimmiten paikkaan, jossa olet ollut jossain vaiheessa harjoittelussa. Valitettavasti on täysi mahdottomuus, että kaikki pääsisivät aina jokaiseen harjoitteluun sinne minne eniten haluaisivat. Yksinkertaisesti kaikille ei ole paikkoja. Tässä kuvioon astuu harjoittelupaikkojen suunnittelu. Mikä modaliteetti sinua eniten kiinnostaa, missä haluaisit suorittaa kyseisen modaliteetin, mistä aiheesta teet opinnäytetyön ja kuka on yhteistyökumppanisi?
Meidän ryhmässä kaikki harjoittelupaikat arvottiin, aina. Kukaan ei saanut mitään erityiskohtelua arvonnoissa. Raaka peli, mutta kaikki olivat sitoutuneet alussa mainittuun velvollisuuteen matkustaa tarvittaessa harjoitteluun toiselle paikkakunnalle. Meillä jokainen opiskelija sai kaksi vapaavalintaista toivetta, joiden myötä opiskelijalle taattiin automaattisesti paikka kyseisiin harjoittelupaikkoihin haluamalleen modaliteetille. Harjoitteluita on paljon, noin 1/3 opinnoista. Kannattaa siis miettiä tarkasti, että missä vaiheessa ja mihin etunsa käyttää. Normaalisti toinen toive menee opinnäytetyöpaikkaan. Meillä loput paikoista arvottiin sen mukaan mitä modaliteetteja keneltäkin puuttui ja minne kukin sattui haluamaan. Osalla oli arvonnoissa parempi tuuri kuin toisilla – mutta kaikki saivat vähintään ne kaksi automaattista toivepaikkaa. Viimeisenä opiskeluvuotena paikkoja on kumminkin yllin kyllin ja käytännössä kaikki pääsevät minne haluavat. Osalla on jo kaikki harjoittelut suoritettuna, osa on jo enemmän tai vähemmän töissä. Lopulta kaikki kyllä saavat harjoittelunsa suoritettua. Itselläni koulutuksen viimeisenä harjoitteluna oli isotooppiharjoittelu. Ei siis hätää, jos et saa esimerkiksi isotooppiharjoittelupaikkaa heti 2. opiskeluvuoden keväälle.
Kannattaa kumminkin muistaa, että se mikä sinua opintojen alussa eniten kiinnostaa voi muuttua hyvinkin radikaalisti 3,5 vuoden opintojen aikana. Allekirjoittaneesta piti tulla magneettihoitaja ja se oli syy miksi hain röntgenhoitajakoulutukseen. Suunnittelin harjoittelupaikkani sekä opinnäytetyöni magneettipainotteisesti. Sitten päädyin ei-toiveeni-mukaiseen harjoittelupaikkaan angiografiaharjoitteluun ja menin sinne asenteella ”suoritetaan tämä nyt vaan pois alta”. Kuin kohtalon ivaa, tälle tielle kumminkin jäin. Tein angiografiatutkimuksista lopulta myös vapaasti valittavat opinnot, sain kesätöitä ja töitä valmistumisen jälkeen. Löysin sen oman juttuni, joka ei ollutkaan ne magneettitutkimukset. Kannattaa siis mennä jokaiseen harjoitteluun avoimin mielin, vaikka se ei tuntuisikaan etukäteen mielekkäältä.
Mikael, 18RH
Kommentit