Millainen röntgenhoitajakoulutus on ollut kokonaisuudessaan?
Lähes neljä vuotta sitten selvitimme paikkamme pääsykokeisiin netissä tehtyjen kansallisten Soteli-kokeiden kautta. Pääsykokeissa matka eteni kirjallisten tehtävien perusteella haastatteluun. Lopulta pääsykoetulosten ratkettua saimme iloita saamastamme opiskelupaikasta TAMK:n röntgenhoitajakoulutuksen Jyväskylän ryhmässä.
Röntgenhoitajakoulutus on ollut mieluinen yhdistelmä tekniikkaa ja hoitotyötä. Opiskelun alkuvaiheessa opimme radiografian perusteita ja tekniikkaa, viestintää, potilaan hoitoa, anatomiaa ym. Erityisesti anatomian ja fysiologian osaamisen merkitys on korostunut näin opiskelujen loppuvaiheessakin. On hyvä, että on jo kertaalleen opiskellut kunnolla anatomiaa, niin siihen on helppo palata, vaikka latinankielisiä termejä tms. pitääkin välillä kerrata ja aiemmin opittua syventää. Teoriapohja auttaa ymmärtämään, miksi asiat tehdään tietyllä tavalla, ja tarvittaessa osaa perustella toimintatapoja myös potilaille tai työkavereille. Röntgenhoitajakoulutuksessa onkin ollut sopivassa suhteessa teoriaopintoja sekä käytännön työhön valmistavia harjoituksia.
Harjoittelut
Opintoihin kuului useita harjoittelujaksoja. Harjoitteluissa perehdyttiin natiiviröntgen-, ultraääni-, tietokonetomografia-, magneetti-, angiografia- ja mammografiatutkimuksiin sekä sädehoitoon ja isotooppihoitoihin ja -tutkimuksiin. Lisäksi oli yksi potilaan hoitoa koskeva harjoittelu. Harjoittelut kestivät 4-5 viikkoa. Osa opiskelijoista lähti harjoitteluun muille paikkakunnille, koska paikkoja ei riittänyt kaikille omalta opiskelupaikkakunnalta. Harjoitteluja varten laadittiin tavoitteet, joiden toteutumista seurattiin yhdessä opettajan ja työpaikkaohjaajan kanssa. Lähes kaikkiin harjoitteluihin kuului myös jokin kirjallinen tehtävä.
Jo ensimmäisen opiskeluvuoden lopulla meillä oli kaksi harjoittelujaksoa. Oli mukavaa päästä jo opiskelujen alkupuolella harjoitteluun, koska se selkeytti käsitystämme röntgenhoitajan työnkuvasta ja pääsimme hyödyntämään koulussa opittua teoriatietoa käytännössä. Harjoittelut tukivat urasuunnittelua, koska niiden kautta saimme nähdä röntgenhoitajan eri työtehtävät ja pääsimme tutustumaan erilaisiin työpaikkoihin. Monille opiskelijoille selkiytyi, mitkä tehtävät itseä kiinnostavat. Harjoittelujen kautta osa opiskelijoista on myös löytänyt itselleen mieluisan työpaikan.
Käynnit Tampereella
Opiskelu kahden koulun alaisuudessa on ollut sekä haastavaa että antoisaa. TAMK:n opiskelijoina emme voineet hyödyntää pääasiallisen opiskelupaikkakuntamme opiskelijajärjestön eli JAMKO:n kaikkia etuja. Tampereella kävimme lähinnä laboraatioiden takia, mutta käynnit sisälsivät myös jonkin verran luentoja. Ensimmäisen vuoden Tampere-käynnit sisälsivät natiiviröntgen-labroja; alkuun keskityttiin laitetekniikkaan ja myöhemmin potilaan ohjaukseen ja asetteluun. Lopuksi oli kahden viikon yhtenäinen intensiivi-harjoittelujakso. Ensimmäinen vuosi sisälsi enemmän käyntejä Tampereella kuin seuraavat vuodet, yhteensä 20.
Toisen vuoden Tampere-päivät pitivät sisällään mm. fysiikan, laadunvalvonnan, mammografian, angiografian ja isotooppien labroja. Kävimme myös TAYS:ssa tutustumassa tietokonetomografiaan sekä sädehoitoon. Tampere-päiviä tuli yhteensä 16 toisena opiskeluvuotena. Kolmas opiskeluvuosi sisälsi jo selvästi aiempia vähemmän käyntejä Tampereella. Ne sisälsivät säteilyannoksen optimointia sekä sädehoidon labroja TAYS:ssa. Viimeisenä syksynä kävimme Tampereella säteilyturvallisuusvastaavan tutkinnon sekä syventävän radiologian luennoilla.
Tampere-päivät pyrittiin pitämään isommissa ryppäissä, mikä vähensi edestakaista matkustamista. Osa luokkalaisista tosin kulki näinäkin päivinä Jyväskylästä, osa taas löysi majapaikan Tampereelta. Myös yksittäisten päivien takia oli käyntejä Tampereella. Päivät olivat yleensä melko pitkiä, mikä oli ihan hyvä asia, ettei vain muutaman oppitunnin vuoksi tarvinnut matkustaa Tampereelle asti. Matkat Jyväskylän ja Tampereen välillä taitettiin omakustanteisesti, osa kulki bussilla ja osa junalla, mutta myös kimppakyytejä järjestettiin. Rattoisimmin pari tuntia kestävä matka sujuikin juuri samalla kyydillä mentäessä. Päiviä kertyi opiskeluiden aikana yhteensä nelisenkymmentä. Tampere-päivät toivat opiskeluihin toisaalta vaihtelua, mutta myös haasteita, koska päivistä muodostui yleensä pitkiä. Päivät Tampereella olivat kuitenkin oppimisen kannalta erittäin hyödyllisiä ja siksi reissaaminenkin tuntui mielekkäältä.
Opetus Jyväskylässä
Tampere-päivistä huolimatta suurin osa teoriaopetuksesta tapahtui Jyväskylässä joko kontaktiopetuksena tai etäyhteyden välityksellä. Opetusta saimme sekä JAMK:n, että TAMK:n opettajilta JAMK:n Rajakadun ja Lutakon kampuksilla. Erityisesti TAMK:n opettajien vierailut Jyväskylässä kevensivät työtaakkaa, kun luentojen takia ei tarvinnut lähteä Tampereelle asti. Samaa asiaa ajoivat videovälitteiset etäluennot, joista suurin osa nauhoitettiin, ja niiden katselu oli siten mahdollista kullekin sopivaan aikaan kotoa käsin. Etäluentoja varten oli myös varattu luokka JAMK:n tiloista, jos joku halusi mennä niitä koululle katselemaan. JAMK:n puolelta luokkien lisäksi käytössämme olivat esimerkiksi kaikki koulun kirjastopalvelut, tulostus sekä kirjautumistunnukset JAMK:n tietokoneille, mikä käytännössä mahdollisti opiskelun Jyväskylässä TAMK:n opiskelijoina.
JAMK:n opettajilta saimme opetusta esimerkiksi englannin kielessä, anatomiassa ja potilaan hoidossa. Potilaan hoidossa harjoittelimme teoriaopetuksen lisäksi käytännössä esimerkiksi kanylointia ja verenpaineen mittaamista. Näiden lisäksi saimme laboraatio-tyyppistä opetusta elvytyksestä useampaan otteeseen. Elvytystä harjoiteltiin elvytysnukella joko lattialla tai sairaalasängyllä. Laboraatioissa harjoittelimme painelu-puhalluselvytystä, defibrillaattorin käyttöä, sekä sitä, miten elvytystilanteessa tulee toimia. Opetuksen lisäksi lähes kaikki tentit suoritettiin Jyväskylässä.
Opinnäytetyöprosessi
Opinnäytetyöhön valmistautuminen aloitettiin toisen lukuvuoden keväällä strukturoidun tiedonhankinnan kurssilla. Ennen tätä olimme jo harjoitelleet erilaisten tietokantojen käyttöä ja asiasanoilla hakemista ensimmäisen vuoden viestinnän kurssilla. Viestinnän kurssilla tutustuttiin myös muun muassa tieteelliseen kirjoittamiseen sekä teksti- ja lähdeviitteiden käyttöön. Strukturoidussa tiedonhankinnassa perehdyttiin Tampereen ammattikorkeakoulun kirjaston tarjoamiin palveluihin, lähteiden kriittiseen arviointiin sekä suunnitelmalliseen tiedonhakuun. Lisäksi tutustuttiin kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen tutkimusmenetelmien eroihin ja käyttötarkoituksiin. Strukturoidun tiedonhankinnan kurssi pidettiin meille Jyväskylän ryhmäläisille etäyhteydellä.
Virallisesti opinnäytetyön tekeminen alkoi niin sanotulla ideaseminaarilla koululla, johon erään sairaanhoitopiirin edustaja saapui esittelemään meille mahdollisia opinnäytetyön aiheita. Saimme heittää ilmaan myös omia ideoitamme mahdollisesta opinnäytetyön aiheesta ja hän arvioi, olivatko ne mahdollista toteuttaa. Opinnäytetyö suositeltiin tehtäväksi pareittain tai pienissä ryhmissä. Luokaltamme muodostuikin lopulta kaksi kolmen hengen ryhmää ja loput toimivat pareittain.
Kun opinnäytetöiden aiheet oli valittu, määritettiin kaikille töille opponentit ja ryhdyttiin työstämään opinnäytetyösuunnitelmaa. Opinnäytetyösuunnitelma esitetään yhteistyökumppanille ja sen avulla haetaan tutkimuslupaa. Siitä tulee käydä ilmi tutkimuksen tavoite ja tarkoitus. Koulun ohjeena oli, että sen täytyy olla noin viiden tekstisivun mittainen. Näin alkoi valmistautuminen ensimmäisiä opinnäytetyöseminaareja varten. Opinnäytetyöseminaareilla oli läsnäolopakko. Ensimmäisillä seminaareilla esittelimme vuoron perään opinnäytetyösuunnitelmamme, jonka jälkeen opponentit, muut ryhmän jäsenet ja lopulta opettajat kommentoivat työn edistystä. Suunnitelmia hiottiin melko pitkään, mutta syystä – ilman suunnitelmaa on vaikea lähteä liikkeelle.
Suunnitelmaseminaarien jälkeen aloitettiin itse varsinaisen raportin työstäminen. Seuraavilla opinnäytetyöseminaareilla pääsimme näkemään, kuinka töidemme teoreettiset viitekehykset muodostuivat. Lukujärjestykseen oli kolmantena vuotena jätetty paljon itsenäistä aikaa opinnäytetyötä varten. Työtä oli mahdollista mennä tekemään JAMK:n tiloihin meille varattuun luokkaan. Opinnäytetyön palautuspäivämääräksi asetettiin 5.9.2019, jonka jälkeen pidettiin melko nopeasti viimeiset opinnäytetyöseminaarit. Näillä seminaareilla pääpaino oli aika lailla töiden pohdinta -osioissa ja lähteiden käytössä. Opponentit ja opettajat osoittivat töistä korjattavia virheitä ja antoivat viimeiset korjauskehotukset. Kun ohjaavilta opettajilta saatiin vihreää valoa, täytyi työ vielä näyttää mahdolliselle yhteystyökumppanille ennen sen siirtämistä Theseukseen.
Ei mitään napinpainajia…
Tuntuu, että koulusta sai hyvät valmiudet mennä kuhunkin harjoitteluun ja lopulta työelämään. Opiskelu on tapahtunut todella tiiviisti yhtenä ryhmänä, ja ryhmä on myös auttanut pysymään tahdissa mukana. Välillä on ollut aika rankkaakin, kun on ollut kokeita, kirjallisia tehtäviä ja harjoitteluita aivan uusissa paikoissa. Työtä on saanut tehdä opintojen eteen, mutta on opiskelussa ollut myös rennompiakin jaksoja.
Kokonaisuudessaan opiskelu on ollut palkitsevaa, ja sellaista, että oikeasti tuntee olevansa valmis työelämään. Röntgenhoitajaliitolta saimme valmistumisen kunniaksi mukit. Emme ole mitään napinpainajia – vaan röntgenhoitajia!
Pihla Janhonen, Mikko Jämbäck, Onni Karjalainen, Eveliina Koskentola ja Anne Urpelainen
Kommentit