Raija-Leena Punamäki
Militarismi tai sotahenkisyys on asejärjestelmien, sotataktiikan, strategioiden ja viholliskuvien korostumista yhteiskunnallisessa elämässä. Sotilasliitto Naton 14 artiklaa eivät edellytä militarismia, vaan muistuttavat puolustuksesta, länsimaisista arvoista ja huolenpidosta.
Militarismin siivillä
Suomen ’kauan toivottua’ jäsenyyttä siivittää sotaa ihannoivien ja sodalle alisteisten näkemysten levittyminen kaikille inhimillisen elämän alueille, tutkimus mukaan lukien. Asiantuntijoilta odotetaan yksinkertaisia, yhdenmukaisia ja yhdenasian kannanottoja rajattuihin aiheisiin.
Natoistuminen on surullista, sillä tieteen ihastuttavin tehtävä on näyttää miten kiinnostava, moniääninen ja rikas maailma on, ja miten vähän vielä tiedämme talouden, tekniikan, ihmismielen, biologian ja avaruuden vaikutusmekanismeista. Mutta samoin kuin ’natokeskustelussa’, myös tieteen asiantuntijat sallivat itselleen vain yhdenlaisen odotusten mukaisen vastauksen. Sallittuja aiheita ovat, miten suuremoisesti Suomi hyötyy Natosta, miten Naton tutkimusmiljardit elävöittävät tiedettä ja tutkimusta, miten tervetullut on valtiosopimus USA:n sotilastukikohdista (DCA-yhteistoiminta-alueet) ja miten voimaannuttavaa on osallistua maailman suurimpien sotilasmahtien täsmäiskuihin.
Yhä paremmin, nopeammin, pidemmälle, tehokkaammin, kevyemmin, huipummin
Luonnontieteet ja teknologia ovat tärkeitä. Nato haluaa terästää kilpailu- ja iskukykyään monella tieteenalalla: avaruustiede, tekoäly, data, kvanttitiede, bioteknologia, energia, materiaalitiede ja hypersooniset teknologiat. Nato lupaa, että Suomi pääsee mukaan erityisesti fotoniikan ja kvanttitekniikan tutkimusaloilla, ja että tieteen keskiössä olevilla tekoälyllä ja avaruustekniikalla on mittavia vaikutuksia tulevaisuuden sotiin (HS 16.9.23). Nato haluaa osoittaa iskukykynsä murrosteknologioiden kehityksessä ja tutkia siviiliteknologioiden potentiaalia sotakäytössä. Nato korostaa Suomen kiinnostavuutta markkina-alueena USA:n sotilastekniikalle, mineraalien lähteenä (HS 7.6.23) ja arktisten alueiden luonnonvarojen etuvartiona (YLE, 5.4.23; HS 12.8.23). Avaruus ja sateliitit ovat yhä tärkeimpiä sotatoimissa ja aseteollisuudessa (HS 17.5,23; Talouselämä, 22.5.2023). Tutkijoiden panos uusien sota- ja aseteknologioiden kehittämisessä tuo Suomelle näkyvyyttä Naton sisällä (HS 17.5.23).
Nato tekee meistä asekauppiaita ja sen myötä omaksumme asekauppiaiden moraalin. Myös yhteiskuntatieteiden tutkimusrahoitusta koskevassa tiedotteessa mainitaan mahdollisuus tehdä yhteistyötä NASA:n ja USA:n puolustusministeriön kanssa. Tutkijalle jää epäselväksi onko viesti varoitus herkkähipiäisille ja toisinajattelijoille vai mainos ja suuri lupaus.
Mikä lupaus?
Tutkimus muovaa sisältöjään ja tavoitteitaan Nato-standardien ja geopolitiikan mukaan. Nato-sertifikaatti on mahdollisuus. Nato säilyttää iskukykynsä mm. innovaatiorahaston (NIF) ja Diana -kiihdyttämöohjelman avulla (HS 12.5.23). Tieteen kilpavarustelu kuvataan sodan huipputieteenä: uudistamisen, ennennäkemättömien nopeuksien ja keveyksien, sekä läpäisykyvyn ja ylivoimaisuuden näyttämöinä. Asejärjestelmien perus- ja soveltava tutkimus heijastaa myönteisiä asioita; ne parantavat, tehostavat ja lisäävät turvallisuutta eli iskukykyä ja laajentavat toimintasädettä. Opimme viittaamaan asejärjestelmiin sukupolvina. Viidennen sukupolven monitoimihävittäjistä puhutaan hellästi kuin lapsen lapsista. Natoon liityttiin juuri lasten ja tulevien sukupolvien turvallisuuden vuoksi. Yhteiskuntatieteilijän on todistettava, että Ukrainan sota kestää pitkään, ehkä vuosia, koska sotiminen on Venäjän olemuksellinen ydin (Kauppalehti, 11.1.2023) ja Lähi-idässä ei voida saavuttaa rauhaa, koska on aina sodittu. Tutkijan tehtäväksi jää tieteellisesti perustella seuraavien asejärjestelmäsukupolvien välttämättömyys.
Investoinnit asejärjestelmiin ovat vakuutusmaksuja
Taloustieteilijä analysoi miksi Suomen tulisi sotilasliiton jäsenenä budjetoida asehankintoihin enemmän kuin 2% bruttokansantuotteesta (HS, 18.10.23). Ydinajatus on, että asevarustelu lisää kansalaisten turvallisuudentunnetta ja estää mahdollisen sodan taloudelliset tappiot. Esimerkkeinä ovat Ukrainan sotaa (2022 ->) ja Suomen Jatkosotaa (1940-44), joissa infrastruktuurin menetykset ja kuolleiden ja haavoittuneiden hinnat ovat ”miljoonia”. Ynnä- ja miinuslaskelmat näyttävät vakuuttavilta, ja taloustieteilijä päättelee sotilasmenojen olevan yhtä tarpeellisia vakuutusmaksuja kuin Kasko tai TEL. Hän toteaa, että valtion kannattaa käyttää valtaosa budjetistaan sotilasmenoihin, sillä muuten hävittävänä on koko kansakunnan tulevaisuus.
Kansalainen jää kuitenkin miettimään. Jos taloudellinen militarisoituminen on niin tuottavaa inhimillisten arvojen, elämän, luovuuden, turvan ja osakkeenomistajien kannalta, miksi sotilasmenojen tuottoja ei esitetä valtion tulo- ja menoarviossa. Miksi SOTE alueet säästävät, tehostavat ja osallistuvat valtiontalouden vakauttamiseen, mutta armeija ei? Miksi aseteollisuus ei osallistu ilmaston ja uhanalaisten lajien säästötalkoisiin, jolle myös taloustiede laskee hintalapun? Tiedonhaluiset toimittajatkaan eivät kysy, koska aavistavat kyseessä olevan sotasalaisuuden, anteeksi turvallisuus- ja geopoliittinen strategian. Ehkä yhteisymmärrys-, kumppanuus- tai yhteistyötoiminnan valtiosopimus?
Utelias kansalainen voi tehdä myös laskelmia budjetoimattomista aseostoista, sillä tiedotusvälineet raportoivat niistä lähes päivittäin. Esimerkiksi, Parrot Anafi USA -droonit palvelevat tiedustelua, valvontaa ja maalinosoitusta, painavat puolikiloa, ovat ilmassa 32 minuuttia. Lennokit maksavat 7000€ +vero, ja niihin on budjetoitu 14 miljoonaa euroa (HS 7.10.23). Rissalan lentokenttää muokataan yli 100 miljoonalla eurolla, ja amerikkalaiset sotavoimat seuraavat, että kaikki sujuu heidän vaatimustensa mukaan. Lisäksi rakennetaan uusille F-35-hävittäjille sopivia luolastoja. (YLE 6.9.2023). Suomi hankki keväällä israelilais-yhdysvaltalaisen ilmapuolustusjärjestelmän (Rafael Advanced Defense Systemsin), jonka arvo voi nousta yli miljardiin euroon. Neuvotteluissa on Davidin linko -asejärjestelmä, noin 600 miljoonaa (YLE 4.9.23). USA:n toimittamat F-35 monitoimihävittäjät ovat suursodan hyökkäysaseita, ja kaupan optioon kuuluvat myös pitkänkantaman JASSM-ER risteilyohjukset. Taloustieteilijät arvioivat F-35 käyttökustannusten olevan noin kaksinkertaiset hankintahintaan nähden, eli 20 miljardia euroa (Lehto, 2021; HS, 10.12.21).
Suomi rahoittaa sekä terveys- ja sosiaalimenoja että sotateollisuuden hankintoja lainarahalla. SOTE alan työstä mielikuviksi asettuvat kömpelöt järjestelmät, huonot johtajat, rahaa pyytävät hoitajat, itsekkäät lääkärit ja vanhentunut idea ihmiselämästä. Sotilasalan työn kuvauksissa painottuvat asejärjestelmien nerokkuus, turvallisuuden takaaminen, vastuullisuus, välittäminen, kaukokatseisuus, politikkojen suoraselkäisyys ja luottamuksen lisääntyminen. Vasta Nato-jäsenyys toi luottamusta, toteaa turvallisuus ja puolustusalan alan messuraportti (HS. 14.9.23).
Historian kapea muisti
Historian tutkijan tulee toistaa loitsua, jonka mukaan ’Ukrainan taistelu kantaa kaikuja Suomen omasta historiasta’ (Presidentti Niinistö, HS 21.9.2023). Presidentille ei voi esittää jatkokysymyksiä, ja siksi pitää arvuutella viittaako hän talvisotaan, jatkosotaan, sisällissotaan vai kylmään sotaan. ’Kansojen historiallinen muisti on pitkä ja ulottuu yli sukupolvien’ (Niinistö HS 19.6.23). Muisti on valikoivaa, ja sen sisällöksi seuloutuvat Lottajärjestöt, kaukopartiomiehet ja vihollisen hirmuteot 83 vuoden ja vuosisatojen takaa. Osallisia eivät ole työväenliikkeen, rauhanliikkeen, taiteen, Kalevalaisten naisten, ystävyysseurojen, vähemmistöjen, kuten saamelaisten, tataarien, juutalaisten, romanien ja sittemmin eri maanosista tulleiden maahanmuuttajien historia tai kulttuuri. Hokeman mukaan historia toistaa itseään. Historian tutkijan on lupa nähdä yhtäläisyyttä Suomen 1939-45 ja Ukrainan 2022-23 sotien välillä ainoastaan Venäjän politiikassa: eristäytyminen, raakalaismainen hyökkäyssota ja maailmanvalloitus. Suomi kutsuu maaperälleen USA:n ilma-, maa- ja merivoimat yhteistyökumppanin valitsemille alueille. Sotilastukikohtia tulee kutsua yhteistoiminta-alueiksi, valtiosopimus on salainen ja aikataulu nopea. Tutkijan tulee tarkistaa saako USA:n armeijaa kutsua aseveljiksi.
Historiantutkijat löytävät itsensä raportoimasta ’Venäjän rikokset 1600-luvulla’, ’Venäläinen luonne ei muutu’, ’Saksalaisyhteistyön hedelmällisyys jatkosodan alkuhuumassa’, ’Toisen maailmansodan rauhansopimuksen epäreiluus Suomea kohtaan’. Psykologeja kutsutaan todistamaan jatkosodassa palvelleiden sotilaiden mielenjärkkymistä ja Lotta Svärd -järjestön jäsenten urhoollisuutta. Uudessa kylmässä sodassa tutkijan odotetaan vastaavan kysymykseen, miten Kiina, Venäjä, Intia, Brasilia ja muut epädemokraattiset maat luulevat pystyvänsä vastustamaan länttä. Vastausmahdollisuudet on asetettu jo kysymyksissä.
Katsommeko maailmaa hävittäjien tutkatähtäimien kautta?
Tärkeimmäksi tieteenalaksi kristallisoituu sotatiede, sotastrategia ja sotahistoria. Katsommeko maailmaa vain monitoimihävittäjien, pommikoneiden ja taistelualuksien ohjaamoista ja näemme vihollisiksi-analysoidut ihmiset tutkatähtäimien kohteina? Sotilasasiantuntija selostaa samalla meidän-mielisen, vahvemman osapuolen tavoitteita, motiiveja, strategioita ja iskukykyä. Totuimme Irakin ja Afganistanin sodissa tutkan välittämään maailmankuvaan; paikallistettujen kohteiden räjäyttämiset näyttivät tietokonepeliltä. Bagdadin ilmapommitusta kuvataan vieläkin kauniiksi. Nyt seuraamme tuhoja Israelin asevoimien kvanttitutkan tähtäimestä, ja YLE:n uutisissa sotastrategiaa selostavat Israelin armeijan tiedottaja Daniel Hagari, sotakorkeakoulun ja ulkopoliittisen instituutin tutkijat. Kohteina Jabalia, Beit Hanun, Rafah, Khan Younis ja Gazan kaupunki, kaikki kaunista Lähi-itää. Militarismin läpäisemään tiedonvälitykseen ei mahdu mainintaa siitä, mitä Israelin ja miehitettyjen palestiinalaisalueiden aktiiviset ihmisoikeus- ja rauhanjärjestöt sanovat. Heillä ei ole ääntä, koska rauhanneuvottelut, molempien osapuolten oikeuksien tunnistaminen tai monikulttuurisuus eivät kuulu militarismiin. Lähi-idässä on aina dissidenttejä, vihasta kieltäytyjiä ja vaihtoehtojen etsijöitä. Natoistunut kulttuuri sen sijaan ymmärtää ainoastaan dikotomisen meidänkaltaisemme ja muut -jaottelun.
Kulttuuritutkimuksen diversiteetti
Tutkijan on todistettava heränneensä 24.2.22 kylmään sotaan, jossa jokaiselle aukeaa oma tehtävä voittajan puolella. Yhteiskuntatieteiden, politiikan ja kulttuurin tutkijoiden tulee tarjota evidenssiä länsimaisten arvojen – tasa-arvo, jakamattomat ihmisoikeudet, demokratia, yksilön- ja valinnanvapaus ja yritteliäisyys – ylivertaisuudesta ja universaalisuudesta. Politiikkaradiossa (YLE, 25.8.23) aiheena oli BRICS-maat (Brasilia, Intia, Kiina ja kuusi uutta jäsenmaata mm. Etelä-Afrikka). Eli Majority World, maailman enemmistöä edustavat yhteiskunnat ja kulttuurit, joissa rikas, värikäs, erilainen ja moninainen ihmisten kirjo elää. Maailman politikan asiantuntijalle esitetyt kysymykset sisälsivät jo vastauksen, tavoitteena oli osoittaa miten heikko, naurettava, riitaisa ja vähäpätöinen BRICS on. BRICS maihin viitattiin ilmaisuilla ’porukka, tyypit ja jäbät, jotka luulevat jotain yrittävänsä’. Asiantuntija vastaa odotetusti kysymyksiin, kuten ’Onko kyseessä oikeastaan Kiinan vetämä show?’, ’Onko kyseessä vain Putinin nuoleskelu?’ ’Mitä jo alkujaan riitaiset tyypit voivat saada aikaan?
Kuuntelija olisi halunnut saada tietoa, uusia ideoita ja tutkimustuloksia. Hän on utelias ja miettii esimerkiksi, millaisia moraalisia arvoja, aineettoman kulttuurin muotoja, ekologisia systeemejä ja konfliktinratkaisukäytäntöjä, henkisiä rituaaleja, uskomuksia ja maailmanselityksiä ’muilla’ on. Kulttuuritutkijat kertoisivat mielellään, mutta olemme luoneet älyllisen sotatilan, jossa tieteenalat kaventuvat kylmänsodan rintamalinjoiksi. Näemme maailman enemmistöä edustavat kulttuurit miinusmerkkisen analyysin tuotteina. Suodatamme valtioiden, kansojen ja kanssaihmistemme motiivit, arvot, tavoitteet ja unelmat vain yhdenlaisten kriteerien lävitse: samanlaisuus länsimaisen kulttuurin kanssa, natoystävällisyys ja vihamielisyys Venäjää ja Kiinaa kohtaan. Virallinen tiedonvälitys ei jaa tietoa vaan luo ja lujittaa kapeaa maailmankuvaamme.
Ihmismielen luovuus
Trauma-asiantuntijan odotetaan toistavan, miten sotakokemukset särkevät mielen ja miten venäläinen sotaisa epäinhimillisyys näkyy yhä suomalaisissa perhesuhteissa. Ylisukupolvisen trauman siirtymistä on tutkittu paljon, ja voisimme saada kiinnostavaa ja monitieteellistä tietoa. Keskusteluun mahtuu kuitenkin vain yksi sanoma: Venäjän rikokset Suomea kohtaan. Tutkimus ei rikasta ymmärrystämme mahdollisista vuorovaikutuksellisista, kulttuurisista, geneettisistä ja traumadynaamisista vaikutusmekanismeista sukupolvien vuoropuhelussa. Kun kuvataan isoisän kaukopartiomuisteluja jatkosodassa, muistitutkijalta sallitaan ainoastaan tietoa ’mielen järkkymisestä.’ Muistin sisältöjä, rakennetta ja mielenterveydellistä tehtävää on tutkittu paljon sotatraumoja kokeneilla. Voisimme oppia esimerkiksi siitä, miten erilaisten kokemusten muistijäljet muodostuvat, mikä on kertomuksellisuuden merkitys, tai miksi unohdamme tai muistamme. Tieteen alistaminen militarismille kaventaa elämäämme ja riistää ilon ymmärtää.
Lopuksi
Virallinen tiedotus ja tutkijat kutsuvat Suomea Nato-Suomeksi. Toivon, että luovumme nimityksestä. Ei kai puolalaiset kutsu maataan Nato-Puolaksi tai espanjalaiset Nato-Espanjaksi. Vaikka tilastodemokratian mukaan hoemme, että ’kokosuomi haluaa natoa’, Nato-etuliite viittaa asejärjestelmiin, ydinasepelotteeseen ja sotilaallisen kolonialismiin ideologiaan. Pelkkä Suomi on ilmeikäs nimi.
Tutkija on kyselykauteen jäänyt ihmislapsi, joka haluaa tietää ja ymmärtää, ja siksi hän esittää kysymyksiä. Ihmettely ulottuu maailmakaikkeudesta, syöpäsolujen puolustusmekanismeihin ja uskontojen jumalkuvien merkitykseen. Tieteilijä valpastuu arkielämän ajattelun, tunteiden ja tekojen mystiikasta. Militarismi kuitenkin ohentaa analyyseja, mikä on epämukavaa. Uskommeko todella, että sotaan ja politiikkaan liittyvät asiat ovat monimutkaisia ja että maailma on ’aikaisemmin’ ollut yksikertaisempi ja helposti hahmoteltavissa.
Miten on mahdollista, että ihmiset rakentavat James Webb avaruusteleskooppeja, ymmärtävät alle yksivuotiaan aivotoimintaa, suorittavat lukiossa pitkän matematiikan ja rakentavat täsmäaseiden teknisbiologisia järjestelmiä, mutta politiikka, yhteiskuntatieteet, historia tai kansainvälinen oikeus ovat ylivoimaisen monimutkaisia, vaikeita ja vaativia. Onko uskomus sotatieteen vaikeudesta syynä siihen, että tutkijoilta tilataan yksinkertaistavaa, rauhoittavaa ja mustavalkoista tietotodellisuutta.
Elämme synkkiä aikoja, henkistä sotatilaa kun meidänkaltaisemme ovat uhkan, sodan, vääryyden ja kuoleman vaarassa. Turvallisuuspuhe ei kuitenkaan voi estää tiedonhalua, kieltää vaihtoehtoisia selitysmalleja tai sammuttaa uteliaisuutta.
Lehto, E. (2021). Hävittäjähankinta ja kansantaulous. Teoksessa K. Kinnunen (toim.). Raportti uusien hävittäjien hankinnasta. Helsinki: Into-kustannus.