Miksi opetusyhteistyö ei onnistu?

Lähes jokaisella ammattikorkeakoululla on tekniikan alalla haasteita rekrytoida jonkun alan erityisosaajia, sillä insinöörit eivät ole koskaan tunteneet suurta vetoa opetustehtäviin – onneksi meitä poikkeuksiakin on! Viimeisen parin vuoden aikana TAMK on vetänyt vesiperän esimerkiksi kybertekniikan yliopettajan ja rakentamisen infran lehtorin palkkaamisissa.

Tekniikan alalla on ollut käynnissä jo vuoden ajan ristiintarjonnan työryhmiä, joissa kartoitetaan mahdollisia yhteistyökohteita. Tavoite on ollut tehdä toiselta ostaminen helpoksi sopimalla kaikille yhteiset sopimusehdot ja sellainen yhteinen kohtuullinen hinta, joka kattaa kustannukset sivu- ja yleiskuluineen, mutta joka ei tuota kenellekään voittoa.

Yksi ristiintarjonnan ajatuksista on ollut, että kukin ammattikorkeakoulu voisi keskittyä sellaisiin aihealueisiin, joihin heillä on runsaasti osaamista. Muut osaamisalueet, joissa tekijöistä on pula, voisi ostaa toiselta ammattikorkeakoululta. Esimerkkejä ammattikorkeakoulujen vahvuusalueista ovat Vaasan sähkötekniikka ja Jyväskylän kybertekniikka, joissa heille on kertynyt poikkeuksellisen paljon osaamista ja osaajia.

Tekeillä olevat yhteiset ristiintarjonnan sopimusehdot ja jo sovittu yhteinen hinta ovat alentaneet yhteistyön kynnystä, ja jotakin pientä yhteistyötä on sen seurauksena syntynyt. Yleisesti ottaen tulokset ovat kuitenkin jääneet vaatimattomiksi, alatyöryhmä toisensa jälkeen on kuihtunut kokoon. Miksi noin on käynyt?

Ensimmäinen vastaus on, että ammattikorkeakoulujen välinen kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Joillakin aihealueilla kaikilla paikkakunnilla on osaajia aika hyvin saatavilla, esimerkiksi matematiikka ja fysiikka, kun taas joillakin toisilla aihealueilla kukaan ei voi tarjota, kun kenelläkään ei ole riittävästi osaajia, tästä esimerkkinä on rakentamisen infra.

Toinen vastaus on, että tavoitteet asetettiin liian vaatimattomiksi. Tavoite oli löytää 15 opintopisteen moduuleita, jotka yksi AMK tuottaisi ja jolta muut voisivat sen moduulin ostaa. Tuo tavoite ei ole kova, ja kun se ei ole kova, niin johtajat delegoivat tehtävän alaisilleen. Ja he taas delegoivat alaisilleen. Kun riittävän alas mentiin, niin lapsi oli oma, eikä siitä haluttu luopua.

Kolmas ja tärkein vastaus taitaa kuitenkin olla se, että osaajapula ei ole niin iso, mitä keskusteluissa annetaan ymmärtää. Jostakin opettajat ovat aina löytyneet. Ja jos opettajaa ei ole löytynyt, niin CampusOnlinessa on aika hyvin tarjontaa. Jos pula olisi todella paha, niin olettaisin kunkin ammattikorkeakoulun tekniikan johtajan panostavan enemmän omaa aikaansa ongelman ratkaisuun ja delegoivan muita, vähemmän tärkeitä tehtäviä alaiseilleen sen sijaan, että delegoivat tämän tehtävän.

 

 

Kirjoittaja: Hannu Kivilinna, Teollisuusteknologia-yksikön johtaja