Miksi opetusyhteistyö ei onnistu?

Ammattikorkeakoulut tekevät jonkun verran yhteistyötä opetusten järjestämisessä, mutta voisivat tehdä sitä paljon nykyistä enemmän. Lain mukaan ammattikorkeakoulun tulee antaa pääosa tutkinnon opetuksesta itse eli yli puolet omaa opetusta riittää lain kirjaimen täyttämiseen. Yhteistyön aikaansaaminen on kuitenkin osoittautunut yllättävän hankalaksi.

Lähes jokaisella ammattikorkeakoululla on tekniikan alalla haasteita rekrytoida jonkun alan erityisosaajia, sillä insinöörit eivät ole koskaan tunteneet suurta vetoa opetustehtäviin – onneksi meitä poikkeuksiakin on! Viimeisen parin vuoden aikana TAMK on vetänyt vesiperän esimerkiksi kybertekniikan yliopettajan ja rakentamisen infran lehtorin palkkaamisissa.

Tekniikan alalla on ollut käynnissä jo vuoden ajan ristiintarjonnan työryhmiä, joissa kartoitetaan mahdollisia yhteistyökohteita. Tavoite on ollut tehdä toiselta ostaminen helpoksi sopimalla kaikille yhteiset sopimusehdot ja sellainen yhteinen kohtuullinen hinta, joka kattaa kustannukset sivu- ja yleiskuluineen, mutta joka ei tuota kenellekään voittoa.

Yksi ristiintarjonnan ajatuksista on ollut, että kukin ammattikorkeakoulu voisi keskittyä sellaisiin aihealueisiin, joihin heillä on runsaasti osaamista. Muut osaamisalueet, joissa tekijöistä on pula, voisi ostaa toiselta ammattikorkeakoululta. Esimerkkejä ammattikorkeakoulujen vahvuusalueista ovat Vaasan sähkötekniikka ja Jyväskylän kybertekniikka, joissa heille on kertynyt poikkeuksellisen paljon osaamista ja osaajia.

Tekeillä olevat yhteiset ristiintarjonnan sopimusehdot ja jo sovittu yhteinen hinta ovat alentaneet yhteistyön kynnystä, ja jotakin pientä yhteistyötä on sen seurauksena syntynyt. Yleisesti ottaen tulokset ovat kuitenkin jääneet vaatimattomiksi, alatyöryhmä toisensa jälkeen on kuihtunut kokoon. Miksi noin on käynyt?

Ensimmäinen vastaus on, että ammattikorkeakoulujen välinen kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Joillakin aihealueilla kaikilla paikkakunnilla on osaajia aika hyvin saatavilla, esimerkiksi matematiikka ja fysiikka, kun taas joillakin toisilla aihealueilla kukaan ei voi tarjota, kun kenelläkään ei ole riittävästi osaajia, tästä esimerkkinä on rakentamisen infra.

Toinen vastaus on, että tavoitteet asetettiin liian vaatimattomiksi. Tavoite oli löytää 15 opintopisteen moduuleita, jotka yksi AMK tuottaisi ja jolta muut voisivat sen moduulin ostaa. Tuo tavoite ei ole kova, ja kun se ei ole kova, niin johtajat delegoivat tehtävän alaisilleen. Ja he taas delegoivat alaisilleen. Kun riittävän alas mentiin, niin lapsi oli oma, eikä siitä haluttu luopua.

Kolmas ja tärkein vastaus taitaa kuitenkin olla se, että osaajapula ei ole niin iso, mitä keskusteluissa annetaan ymmärtää. Jostakin opettajat ovat aina löytyneet. Ja jos opettajaa ei ole löytynyt, niin CampusOnlinessa on aika hyvin tarjontaa. Jos pula olisi todella paha, niin olettaisin kunkin ammattikorkeakoulun tekniikan johtajan panostavan enemmän omaa aikaansa ongelman ratkaisuun ja delegoivan muita, vähemmän tärkeitä tehtäviä alaiseilleen sen sijaan, että delegoivat tämän tehtävän.

 

 

Kirjoittaja: Hannu Kivilinna, Teollisuusteknologia-yksikön johtaja

Kommentit

Yliopistopuolella Fitech-verkosto on tuon suuntainen kuvio. Yksi syy saattaa olla kuluneet kymmenkunta rahoituksen kurjistumisen vuotta. Vähittäinen kurjistaminen ei ole otollista uuden kehittämiselle. Ajattelisin, että pitäisi olla kasvava tutkintomääränäkymä ja reipas rahoitus yhteiseen kehittämiseen (sähköiset oppimateriaalit ja skaalautuvat kurssikonseptit) – miten sama tekniikan opettajien porukka tuplaa kansallisesti tutkintomäärät tms.

Esa Rahiala

2.12.2022 10:40

Sosiaali- terveysalalla kliinisen asiantuntijan ylemmässä ammattikorkeakoulututkinnossa kaikissa hakukohteissa syventävä ammattiopinnot toteutetaan yhdessä muiden ammattikorkeakoulujen kanssa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että yamkin 30 op syventävistä ammattiopinnoistaa TAMK tuottaa 5-15 op (ohjelmasta riippuen) ja loput ”saamme” toisista amkeista. Raha ei välillämme liiku, koulutuksen toteuttaminen on kaikille edullisempaa ja saamme yhteistyöopintopisteitä toisten amkien meille suorittamista opintopisteistä, puhumattakaan siitä mitä opiskelijat hyötyvät valtakunnallisen verkostoitumisen ja alan huippujen opetuksen kautta. AMK-tutkinnoissa ostamme tiettyjä osaamisia Metropoliasta, Xamkista ja Itä-Suomen yliopistosta. Enemmänkin voisi yhteistyötä tehdä erityisesti amk-tutkintojen alueella, mutta siinä keskustelussa vastaan tulee nopeasti koulutuspoliittiset kysymykset.

Susanna Seitsamo

1.12.2022 08:03

Useita ammattikorkeakoulujen yhteistyöhankkeita ja -suunnitelmia vuosia tehneenä voisi todeta ainakin seuraavia ”hidasteita” ja näkökulmia:
– opettajilla ei ole riittävästi aikaa/resurssointia yhteistyöverkostoissa aktiivisesti toimimiseen (oma kokemus yli 20 vuotta sähköalan yhteistyöryhmän pj:nä)
– vaikka ulkopuolista resurssointia voisi saada esim. säätiöistä tms, on melkoinen ”hankejumppa” saada rahat esim. aineistojen kehitystyöhön, saati opintojaksojen tarjonnan lisäämiseen
– ammattikorkeakoulujen hallinnossa päätöksenteko on viety kauas itse toimijoista
– puuttuu alusta, johon voisi tehdä esim. yhteistä aineistokehitystä (vaikkapa ”vaihtotorina”; tee yksi tehtävä, saat 10 ideaa multa käyttöösi”-periaatteella); tätä on selvitelty muutamassakin hankkeessa huonoin tuloksin
– uusilla opettajilla ei ole tietoa, mitä on aiemmin yhteistyössä kehitetty; puuttuu siis jälleen yhteistyöfoorumit
– opettajalla ei ole mitään ”houkutinta” tarjota opintojaksojaan/osaamistaan muille; vaaranahan on vain yhä suuremmat ryhmät tai oman työn menettäminen.
– opetuksen/oppimisen laatu ei ole viime vuosina juurikaan ollut esillä saati keskeisenä tavoitteena. Toimintaa ohjaa vain (valmistuvien) määrät.
Yhteistyö alkaa vain pienin askelin ja jo tehdyistä kokeiluista oppien. Mutta, jos aina jossain aloitetaan uudella projektilla ”alusta”, niin eteenpäin on vaikea päästä.

Pirkko Harsia

29.11.2022 16:10

Hannu osuu jo pari vuosikymmentä ilmenneeseen kipukohtaan. On ollut useita erilaisia hankkeita opetuksen yhteistoiminnan, ristiinopiskelun, osaamisen jakamisen ja AMKien profiloitumisen lisäämiseksi. Lopultakin tilan tekeminen näille kaikille kilpistyy luopumiseen, joka onkin elämän vaikein asia. Mistä opetuksesta me olemme valmiit luopumaan itse tuotettuna, jotta tulee tilaa tuottaa opetusta muille AMKeille joillakin toisilla osaamisalueilla?

Mikko Naukkarinen

29.11.2022 15:44

Vastaa käyttäjälle Esa Rahiala Peruuta vastaus

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *