Resurssi auttaa ehtimään?

Ammattikorkeakoulut perustettiin aikanaan nimensä mukaisesti työelämäkorkeakouluiksi. Ne synnytettiin varmistamaan, että suomalaisilla yrityksillä on aikaisempaa osaavampia työntekijöitä.

Nyt 2020-luvulle siirryttäessä on hyvä pohtia ammattikorkeakoulun tämänhetkistä tehtävää. Onko ammattikorkeakoulu opiskelijoillemme hyvä malli nykypäivän työpaikasta ja työelämästä? Millaiseen asenneilmapiiriin tai työskentelytapaan opiskelijamme oppivat opiskeluaikana?

Työelämän vaatimukset työntekijöille ovat muuttuneet. Työpaikan saamisen edellytyksinä on muun muassa joustavuus, ketteryys, riittävä lähtönopeus, halu jatkuvaan oppimiseen ja hanke- tai projektiosaaminen. Työelämän osaamistarpeet ovat yhä pirstaloituneempia ja siksi koulutuksen tulee tukea osaamisen kehittymistä laajasti ja kannustaa nopeisiin siirtymiin työsuhteiden välillä. Tukeeko koulutusjärjestelmä kaikkea tätä vai jotain muuta?

Mielestäni paljon hyvää on tapahtunut. Nykyiset opetussuunnitelmat mahdollistavat oppimisen projekteissa, hankkeissa ja työpaikoilla. Valtion rahoituksen pienetessä on jouduttu miettimään uusia pedagogisia malleja ja sitä mikä on oleellista ja tarpeellista.

Mutta miten amk pystyy työpaikkana vastaamaan näihin samoihin työelämän haasteisiin? Mielestäni ammattikorkeakoulu on hyvä työpaikka ja monesta asiasta voidaan olla ylpeitä ja antaa mallia muillekin. Mutta parannettavaakin on. Haasteena on muun muassa vanhakantainen resurssikeskeinen työnsuunnittelu. Onko tätä päivää, että syksyisin suunnittelemme edelleen jopa tuntien tarkkuudella mitä kukin tekee lähes vuoden päästä.  Mitä lisäarvoa tuottaa tämä pilkuntarkka ja paljon työtä vaativa suunnittelu? Tuottaako se lisää laatua ja vaikuttavuutta? Saavutammeko sen avulla strategiset tavoitteemme?

Eräs kollegani kysyikin osuvasti ”edistääkö työaikaresurssi ehtimistä?” Sitä kannattaa jokaisen miettiä omissa työtehtävissään!

 

Kirjoittaja: Johtaja Timo Parkkinen, Rakentaminen ja ympäristöteknologia

Kommentit

Pari huomiota resurssoinnista. Se pikkutarkkuus taitaa kyllä syntyä luottamuspulasta ja olla pitkälti johdon aikaan saamaa – ei luoteta siihen, että työntekijät käyttävät tunnit töiden tekoon. Yleisiä “könttiä” on leikattu ja koko ajan menty pienempien kokonaisuuksien suuntaan. Nyt resurssoidaan jo tehtäviä muutaman tunnin tarkkuudella. Eli pitkältä kehitys on TAMKissa ollut juuri toiseen suuntaan kuin miten blogistikin työelämäkehittymisen näkee.

Toinen seikka tuossa on opintosuunnitelmat. Niissä eletään todella menneisyydessä. Tehdään mm. työtä, jossa suunnitellaan ehkä 3-4 vuoden kuluttua toteutettavan opintojakson sisältöjä ja arviointiperusteita – ei ole ihan tätä päivää.

Kehitysehdotus tähän: tehdään opsit niin, että koko koulutus on “kuori” ja sen sisälle suunnitellaan opintojaksot vuosittain. Esim. nyt vuoden alusta käynnistettäisiin suunnittelu mitä xx-koulutuksen 1. vuotisilla on ensi lukuvuonna, 2. vuotisilla, 3. vuotisilla jne. sen sijaan, että katsotaan ajat sitten kirjoitettua opsia ja ihmetellään, mistähän toteuttajia löytyisi noille. Ehkä näis ratkeaisi myös tuo blogistin mainitsema resurssointikin, kun suunnittelu ei olisi ennalta jos sidottu vuosiksi eteenpäin.

Ville Haapakangas

18.12.2019 16:41

Vastaa käyttäjälle Ville Haapakangas Peruuta vastaus

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *