Sopiva osaaminen löytyy yhdessä tekemällä

Ammattikorkeakoulussa katsomme työelämään päin ja kyselemme, minkälaisella osaamisella on kysyntää. Työelämässä tähystellään korkeakouluun päin ja odotetaan tuoreita osaajia tulevaisuustalkoisiin. Syntyy mielenkiintoinen tilanne, kun sopivaa osaamista etsitään molemmista suunnista. Miten tähän haasteeseen pitäisi vastata? Mistä sopiva osaaminen löytyy? Miten se tuotetaan?

Iso kysymys on, voidaanko asioita tehdä ammattimaisesti ennen kuin ne osataan – useimmiten voi ja kannattaakin. Monilla uusilla opiskelijoilla on jo tullessaan paljon osaamista, jonka luovalla yhdistelyllä yhdessä korkeakoulun ja työelämän henkilöstön kanssa syntyy ihmeitä. Kokemukseni mukaan, parhaissa onnistumisissa on ollut mukana aina kaksi elementtiä: tiivis yhteistyö yritysten kanssa tuotannon kaikissa vaiheissa ja ennakkoluuloton sekä peloton asennoituminen uuden edessä. Yhteistyöprojektien syntyminen ei olisi koskaan ollut mahdollista, jos ne olisi toteutettu pilkuntarkalla ennakkosuunnittelulla. Olisimme ennakolta löytäneet niin monta toiminnallista estettä, että asia olisi jäänyt varmasti pöydälle. Pitää uskaltaa elää ja toimia mahdottoman äärellä. Siinä kysytään epävarmuuden sietoa.

Yhteistyön toteutumisen edellytys on korkeakoulun ja työelämän välinen luottamus ja yhteinen päämäärä, joka hyödyttää molempia. AMKin opiskelijat kasvavat projekteissa ammattilaisiksi ja yrityksissä opitaan näkemään työ uudesta näkökulmasta, mikä parhaimmillaan johtaa uudistuvaan toimintatapaan ja innovaatioihin.

TAMKissa on erinomaisia ammatillisia neuvottelukuntia, joissa käydään jatkuvaa dialogia olevista ja tulevista osaamistarpeista yhdessä työelämän edustajien kanssa. Projektit ja kehittämishankkeet on monissa tutkinto-ohjelmissa integroitu opintojaksoihin, mutta vielä on paljon tehtävää. Hanke tai projekti ei saa olla lisäpalikka tai häiriö opetussuunnitelman päällä, vaan osa opintojakson toteutusta. Tämä edellyttää sitä, että opetussuunnitelman pitää olla joustava ja mahdollistaa nopeat lähdöt muuntuvassa hanke- ja projektimaailmassa. Myös jatkuvan oppimisen kannalta napakat kehittämisen ratkaisut ovat välttämättömiä.

Yhteistyö yritysten kanssa on aluksi luottamuksen rakentamista ja myyntityötä. Luottamus syntyy yhteisten onnistumisten kautta. Jotta yhteistyö on oikeasti vaikuttavaa, pitäisi tekemisen mittasuhteet olla riittävän suuret. Muutaman opintopisteen laajuinen yhteinen projektipuuhastelu on harvoin kovin merkityksellistä kummankaan kannalta.

Lähdetäänkö porukalla rakentamaan kokonaan projektipohjaisia opetussuunnitelmia, jotka ennakkoluulottomasti perustuvat kokeilemiseen yhdessä yritysten kanssa? Ei mietitä aluksi, kuka opettaa, mitä, missä ja miten, vaan lähdetään tavoitetilasta liikkeelle ja toteutetaan unelmat. Ihminen ratkaisee tämänkin.

Kirjoittaja: Johtaja Kai Salonen, Media, musiikki ja taide -osaamisyksikkö

Kommentit

Kiitos Kai mielenkiintoisesta kirjoituksesta ja eräästä tärkeästä opetukseen työyhteisöön liittyvästä huomiosta, johon palaan lopussa.

Ensin minun on kuitenkin oikaistava paria asiaa. On laajalle levinnyt harhaluulo, että opiskelijat osaisivat hyvin opiskelualaansa jo kouluun tullessaan. Kokemukseni mukaan uusien opiskelijoiden oppimisvalmiuksien jakauma on hyvin epätatasainen ja itse asiassa alan osaaminenkin on kuvitelmatasolla. Jostain syystä meille vanhemmille ikäpolville on jostain tullut käsitys, että nuoret oppivat esim. elokuva- ja tv-ilmaisua, koska he käyttävät niin paljon aikaa tv-viihteen, youtuben yms parissa. Ajatus on yhtä hatara kuin, että musiikkia oppisi tekemään vain musiikkia kuuntelemalla. Musiikkia osaa kuunnella jokainen, harvempi osaa soittaa. Tv-ilmaisussa on sama juttu.

Esimerkiksi elokuva- ja tv-ilmaisun kokonaisvaltainen, korkeakoulutasoinen omaksuminen vaatii vähintään kahden vuoden intensiivisen perusopetuksen ennen kuin opiskelija on valmis ottamaan vastaan itsenäisiä, tilaustyö ja yritysyhteistyöhaasteita.

“Voidaanko asioita tehdä ammattimaisesti, ennen kuin ne osataan?” Taiteiija Osmo Rauhala vastasi kysyttäessä kuinka hän kykenee tuottamaan niin paljon toinen toistaan upeampia maalauksia niin lyhyessä ajassa, niin tehokkaasti. Osmo vastasi, että ammattilainen ei enää tee turhia asioita. Kun ei osaa, ei voi tehdä ammattimaisesti vaan joutuu tekemään hirvittämän määrän turhaa työtä saadakseen aikaan – mitä?

Kaikessa ammattimaisuudessa, on ensin omaksuttava lukematon määrä kyseiselle ammatille ominaisia rutiineja jo pelkästään työturvallisuussyistä. Opiskelija, joka on juuri tullut opinahjoonsa on täynnä kysymyksiä. Kyllä siellä joukossa voi olla sekin, joka uskoo jo tietävänsä kaiken. Näiden ääripäiden saattaminen yhteismitallisiksi vaatii taitavaa pedagogiikkaa ja opetussuunnitelman pedagogiikan tueksi.

OPS ei ole avainsana vaan PEDAGOGIIKKA. Ja pedagogiikan luovat ammattinsa osaavat opettajat, joilla on kiinnostus luoda pedagogiikka yhdessä – heitä tulisi myös kuunnella ja uskoa.

Luovilla aloilla, opiskelijan ensisijainen motiivi on oman luovuuden löytäminen ja myöhemmin sen soveltaminen. Kokemus on osoittanut, että ellei yhteistyöyritys ole juuri kyseisen alan yritys, jää oppiminen vajavaiseksi. Useinjopa kerhotoimintatasolle. Kolmannen ja neljännen vuoden media- elokuva- ja tv-alan opiskelijoille yritysyhteistyö on hyvin ohjattuna tärkeä palanen opintokokonaisuuteen. Opintosuunnitelman täytyy olla projektipohjainen mutta ei pelkästään hankeprojektipohjainen. Meidän täytyy muistaa, että koulutuksen tason, täytyy täyttää myös alan korkeakoulutuksen taso.

Olin pari viikkoa sitten Aalto-yliopistossa seminaarissa, jossa käytiin läpi elokuva- ja tv-alan osaajapulaa oppilaitosten ja ammattikentän kanssa. TV-sarjojen valtava tuotantotahti sekä ulkomaisten tuotantoyhtiöiden tulo Suomeen, on aiheuttanut tilanteen, että kuvausryhmissä on pula alan osaajista varsinki linjatuotantopuolella sekä käsikirjoituspuolella. Kysymys kuului, että mitä alan oppilaitokset voivat tehdä tuon vajeen korjaamiseksi sillä ulkomaisten tuotantoyhtiöiden vaatimustaso on liian korkea Suomeen tai Tampereellekin.

Jos halutaan tehdä yritysyhteistyötä ja samalla kehittää alamme koulutusta, tulisi lisätä yhteistyötä enemmän alan tuotantoyhtiöiden kanssa siten, että vaativiin tuotannollisiin tehtäviin saataisiin koulutettua noita kaivattuja osaajia esim. luovilla korkeakoulu+oppisopimusratkaisuilla. Tämä koskisi tietysti opiskelijoita kolmannesta vuosikurssista ylöspäin.

Tämä tulisi ottaa tavoitetlilaksi. Sitten siteeraankin hienoa loppulausettasi “lähdetään tavoitetilasta liikkeelle ja toteutetaan unelmat. Ihminen ratkaisee tämänkin.”

Yhdessä.

Arto Koskinen

11.02.2020 18:42

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *