Maskien takaa

(Kuva:"Maskien ei pitänyt olla politiikkaa" (Eriana Ruiz) The Brookhaven Courie 17.7.2020)

Avoimissa ja demokraattiseen päätöksentekoon pohjautuvissa yhteiskunnissa on totuttu siihen, että poliittisia päätöksiä valmistellaan tutkimustietoon perustuen ja virkavastuulla toimivien asiantuntijoiden arvioita kuunnellen.
Koronaviruspandemian ja taloudellisten saneerausten aikana olemme kuitenkin joutuneet todistamaan jotain muuta. Niin poliittiset päätöksentekijät, yritykset kuin kotitaloudetkin ovat joutuneet tekemään päätöksiä puutteellisen ja epävarman tiedon varassa, vaikka päätöksillä on suoria ja epäsuoria vaikutuksia kansalaisten terveyteen, hyvinvointiin ja jopa henkeen.

Tulevaisuuskuvien epävarmuudesta ja ristiriitaisista tiedoista huolimatta poliittiset päätöksentekijät, yritykset ja kotitaloudet ovat joutuneet tekemään ratkaisujaon suoria ja epäsuoria vaikutuksia kansalaisten terveyteen, hyvinvointiin ja jopa henkeen. On ollut pakko tehdä jotain ja käyttäytyä ikäänkun asia olisi halllinnassa, vaikka todellisuus on kokonaan toinen. Kaiken tämän keskellä oppositio ja sosiaalinen media lietsovat propagandan ja populismin keinoin epävarmuutta ja epäluottamusta päätöksentekijöihin ja tutkimustietoon.

Näin on ajauduttu kauas siitä, että suuria linjoja vedettäisiin kansallisen edun nimissä ja  poliittiset päätökset pohjattaisiin monipuoliseen tietoon ja toisaalta että myös poliittisessa päätöksenteossa ja kulttuurissa sallittaisiin tietty epävarmuus mieluummin kuin se, että tieto korvattaan propagandalla ja ideologisin argumentein.

Vastuuta epävarmuuden keskellä

Koronaviruksen aiheuttama uhka oli alusta alkaen tuntematon ja sitä koskeva tutkimustieto riittämätöntä, mutta poliittisten toimijoiden – hallituksen, ministerien ja johtavien virkamiesten – on oli tehtävä nopeita ja oikeita valintoja. Käytäntö kuitenkin osoittaa, että epävarmuuden ja tuntemattoman ilmiönö hallinnassa päätöksiä tulee voida korjata ja hyväksyä sen mukainen hallinnan kulttuuri. Tätä periaatetta vastassa on kuitenkin se, että pandemian hoitoa ja hallinnan keinoja koskeva epävarmuus synnyttävät yhteiskunnassa turvattomuuden epävarmuuden tunnetta ja luovat sitä kautta tilaa populistiselle politiikalle. Yksinkertaistettujen kuvien varassaon vaadittu poliitikkojen päitä vadille niin kuin keskiajalla. Vaarana on myös se, että sen sijaan, että puhuttaisiin koko yhteiskuntaa ja sen hyvinvointia varjostavista ongelmista sekä  talouden ja työllisyyden pelastamisesta, puhutaan maskeista.

Politiikkaa maskien takaa

Mutta maskien takaakin on paljastunut asioita, asenteita ja rakenteita, joita ei tahtoisi hyvälläkään uskolla uskoa todeksi. Yksi sellainen asia, on politiikan henkilöiminen ja se, että politiikan kritiikki korvataan henkilöön kohdistuvalla kritiikillä.  Pääministerin henkilöön kohdistetut tweetit Kaipolan tapaukskessa ja yritysten yhteikuntavastuuta koskevaaas keskustelussa paljastivat naispoliitikkoihin kohdistuvan vähättelyn, epäluottamuksen ja suoranaisen verbaalisen pilkan. Valokuvakohussa näkyvissä asemissa olevat oppositiopoliitikot jakelivat twiittejä, joissa henkilökuvin ja epäasiallisin rinnastuksin vähäteltiin ja halvennettiin pääministerin poliittisia kykyjä. Voi vain kysyä, miten uskottavaa on politiikka jos maskien takaa paljastuu naisten sukupuoleen kohdistuva vähättely ja viha?

Pandemian jälkeinen yhteiskunta ja talous?

Suomen vahvuuksia ovat tähän saakka olleet vahva hyvinvointivaltio, demokraattisesti toimiva poliittinen järjestelmä, avoin tiedotus, hyvin koulutettu väestö ja toimivat kansainväliset suhteet. Nyt jos koskaan olisi tukeuduttava näihin vahvuuksiin ja avattava  keskustelu suomalaisen yhteiskunnan, talouden ja työmarkkinoiden tulevaisuudesta sekä ryhdyttävä vastaaviin toimenpiteisiin terveydenhuollossa, sosiaali-, työllisyys- ja talouspolitiikassa.

Nykyisessä poliittisessa keskustelussa vastausta vaille ovat jääneet sellaiset kysymykset kuten miten ylipäätään yksittäiset maat, ja erityisesti sellaiset avoimin taloudet kuten Suomi, voivat suojautua pandemian kaltaisilta ulkoisilta  shokeilta? Voidaanko edes kuvitella taloutta ja yhteiskuntaa tilanteessa, jossa ihmisten välistä liikkuvuutta ja sosiaalista vaihtoa rajoitetaan? Jos epidemian leviämistä estävistä syistä liikkuvuutta ja vuorovaikutusta rajoitetaan niin mistä löydetään ne vuorovaikutuksen, talsoudellisen ja sosiaalisen vaihdon muodot, joilla liikkuvuuden rajoitusten haitat voidaan kompensoida? Olisiko digitalisaatio ja uusi teknologia  ratkaisu rässäkin asiassa? Voisivatko  ne  johtaa uuden tyyppisten palvelujen ja tuotteiden syntyyn ja innovaatioihin globaaleissa tuotantoketjuissa?

Kaikki tämä vaatisi keskustelua ja satsauksia tutkimukseen.

 

Kommentit

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *