Marraskuussa vietetään Lapsi mukaan töihin -päivää. Mutta mitä tekemistä historiantutkija keksii lapselle, jos juuri sinä päivänä ei ole tiedossa opetusta, kokouksia tai arkistomatkaa? No tietenkin ihan sitä itseään, eli tutkimuksen tekoa! Kahdeksasluokkalainen sai siis tehtäväkseen tutustua katkelmiin Hämeenlinnan naisvankilan vuosikertomuksista vuosilta 1910 ja 1925 sekä vankilan kalustoluetteloon vuodelta 1924. Alla oleva teksti on hänen kirjoittamansa.
Joitakin viikkoja sitten olin puhumassa kokemushistorian konferenssissa. Aiheenani olivat uskonnolliset tilat ja käytännöt 1800-luvun laitoksissa, mutta tarkemmin ottaen esitelmäni koski Turun kehruuhuonetta. Seuraavassa kerron, miksi kyseisen laitoksen tutkiminen ei ole erityisen yksinkertaista. Pohdin myös, miten kehruuhuoneen uskonnollisiin tiloihin ja käytäntöihin voisi kuitenkin päästä käsiksi. Entä mikä rooli on tutkijan mielikuvituksella?
Tutkin 1800-luvun vankiloita. Minua kiinnostavat kuitenkin myös nykyvankiloista eri tieteenaloilla tehdyt tutkimukset. Tässä kirjoituksessa esittelen muutamia vankeusmaantieteen kentälle sijoittuvia tutkimuksia, jotka ovat erityisesti innostaneet minua.
Syksyllä 2023 ilmestyi Sonja Saarikosken tietokirja, joka kertoo nykypäivän naisvangeista. Kirjan luettuani minua kylmäsi – paitsi naisten kokema ja tekemä väkivalta myös se, miten usein he tuntuvat elävän maailmassa, joka on "tavalliseen" keskiluokkaiseen elämänmenoon nähden melkein kuin rinnakkaistodellisuus. Samalla huomasin ajattelevani kerran jos toisenkin 1800-luvun naisvankeja. Miten paljon samaa on mahdollista nähdä nykypäivän naisvankien ja heidän varhaisten kohtalotoveriensa todellisuuksissa?
Naisvankilaprojekti on nyt edennyt siihen vaiheeseen, että olen saanut käytyä melkein kokonaan läpi Turun kehruuhuoneen arkistossa säilytettävän aineiston. Olen myös ehtinyt analysoida sitä hieman, muutamastakin eri näkökulmasta. Yksi niistä on äidit ja lapset kehruuhuoneen lähteissä.
