Viestinnän opinnot ja reettorielämä fuksin silmin

Oli elokuun lopun pilvinen aamu, kun astelin ensimmäistä kertaa keskustakampuksen edustalle odottavaisin ja hieman kauhunsekaisin fiiliksin. Olin todella innoissani tulevista opinnoista, uusista kokemuksista sekä ihmisiin tutustumisesta. Samalla jännitin montaa asiaa: tulenko pärjäämään yliopisto-opinnoissa, löydänkö samanhenkisiä ihmisiä, millaisen ensivaikutelman annan itsestäni, mitä tapahtuu opiskelijatapahtumissa ja niin edelleen.

Omalla kohdallani päätös viestinnän opintoihin hakemisesta syntyi suhteellisen lyhyessä ajassa, kun päätin vasta yhteishaun alkamisen kynnyksellä vaihtaa Tampereen viestinnän pitkään haaveissa olleen psykologian tilalle. Viestinnän mielenkiintoiset ja monipuoliset uramahdollisuudet olivat ehkä lopulta se, joka sai minut kääntymään alan pariin.

Orientaatioviikko sekä oikeastaan koko fuksisyksy olivat melkoisen hektistä aikaa. Monta kertaa ollaan juostu suoraan luennolta milloin mihinkin tapahtumaan, ja etsitty yliopistolta säilytyslokeroita tietokoneille. Lisäksi on pitänyt orientoitua täysin uusiin opiskelukäytäntöihin
ja itselle tuntemattomaan kaupunkiin sekä tietenkin muistaa pitää huolta omasta hyvinvoinnista. Onneksi meillä oli apuna aivan ihanat tuutorit, jotka olivat ensimmäisistä hetkistä asti helposti lähestyttäviä ja valmiita auttamaan asiassa kuin asiassa. Sopeutumista helpotti hyvin suunniteltu ja järjestetty orientaatioviikko, joka sisälsi tutustumista toisiin opiskelijoihin sekä yliopiston käytäntöihin.

Ilokseni sain kuitenkin huomata, ettei meidän ainejärjestössä katsota vuosikurssin numeroa tai saavutuksia, vaan kaikki ovat tervetulleita porukkaan omina itsenään

Oman kokemukseni mukaan meidän fuksien vastaanottamisessa onnistuttiin erinomaisesti, ja hyvin nopeasti sainkin kokea itseni tervetulleeksi reettoriporukkaan. Yläkoulun ja lukion aloittamisesta minulle oli jäänyt kokemus ensimmäisen vuoden opiskelijoiden heikosta asemasta, minkä takia en osannut tälläkään kertaa odottaa muuta. Ilokseni sain kuitenkin huomata, ettei meidän ainejärjestössä katsota vuosikurssin numeroa tai saavutuksia, vaan kaikki ovat tervetulleita porukkaan omina itseinään. Reettorit järjestävät myös ympäri vuoden ihanan monipuolisesti erilaista tapahtumaa, joista löytyy varmasti jokaiselle jotakin. Kovimmille juhlijoille löytyy menoa ja meinikiä vaikka jokaiselle viikolle, ja rauhoittumaan taas on päässyt muun muassa lautapelien ja kulttuuritapahtumien parissa.

Itse opinnot olen kokenut mieleisiksi niin sisältöjen kuin oppimismuotojen puolesta. On ollut huippua päästä opiskelemaan aidosti sellaisia asioita, jotka tukevat omia tavoitteita ja intohimoja. Ja lisäksi olen tykännyt super paljon siitä, ettei kaikki kurssit toteudu identtisellä tavalla. Osalla kursseista on perinteinen luento ja tentti yhdistelmä, mutta monilla kursseilla arvioitava työ on myös esimerkiksi oppimispäiväkirja, essee tai ryhmätyö. Mielestäni “Vapaus tuo vastuun” sanonta kuvaa hyvin sitä, millaista opiskelu yliopistossa on. Kalenterissa saattaa näkyä vain muutamia luentoja viikolle, mutta silti saattaa tuntea hukkuvansa itsenäisen työn määrään. Toisaalta itsenäinen työ antaa vapautta suunnitella ja aikatauluttaa omaa arkea myös opintojen ulkopuolisten menojen mukaan.

Eniten olen saanut häkeltyä siitä, kuinka laajasta alasta viestinnässä todella on kyse. Olen huomannut, että minulla oli entuudestaan todella suppea kuvitelma siitä, millä kaikilla tasoilla viestintää voidaankaan oikeasti tarkastella. Opiskelupaikan saatuani en osannut edes selventää isovanhemmilleni, mitä viestintä on ja mitä koulutuksella voin tulevaisuudessa tehdä. Nyt ensimmäisen vuoden opintojen jälkeen tietomääräni on kasvanut valtavasti, ja olen toivottavasti pystynyt kertomaan opinnoistani ymmärrettävästi myös heille.

Viestinnän opintojen vahvuuksiin kuuluu ehdottomasti myös laajat mahdollisuudet opiskella itselle mieluisia sivuaineita. Vapaa sivuaineoikeus mahdollistaa sen, että jokainen pystyy räätälöimään itselleen omannäköisensä opinnot ja suuntaamaan osaamistaan itseä kiinnostaviin aiheisiin. Tämän hetkisen suunnitelman mukaan aion itse valita kursseja psykologian, kauppatieteiden sekä yhteiskuntatieteiden valikoimista.

Ensimmäinen vuosi antoi paljon, minkä vuoksi odotukset tulevasta ovat myös korkealla

Kaikenlaista uutta on siis opittu ja koettu viimeisten kuukausien aikana. Ensimmäinen vuosi antoi paljon, minkä vuoksi odotukset tulevasta ovat myös korkealla. Lisäksi Tampere on kaupunkina vallannut sydemeni, joten voisin sanoa asioiden olevan aika mainiosti.

Terkuin,
Emilia Tuomela, fuksi 2023

Kommentit

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *