Arvon lukijat, hyvää alkanutta syksyä! Saan tällä kertaa kunnian olla avaamassa tämän lukuvuoden blogikirjoitukset.
Uusi lukuvuosi on pyörähtänyt käyntiin ja ensimmäiset viikot takaisin Tampereella opiskelijaelämän parissa ovat lentäneet kuin siivillä. Opiskelijoilla on ollut ennennäkemätön kaipuu muiden ihmisten näkemiseen, joten koko ajan on saanut olla menossa pää kolmantena jalkana. Lähiopetukseenkin ollaan jo joltain osin palattu, mikä tuntuu näin viime vuoden etäfuksina todella kivalta ja osittain jännittävältäkin. Lisäksi uudet opiskelijat on toivotettu tervetulleeksi (fukseja on tänä vuonna ennätysmäärä 36 kpl) ja tapahtumia heidän kanssaan tuutorina on riittänyt. Tänä syksynä olemme myös olleet onnekkaita saadessamme tänne blogin puolelle kourallisen uusia kirjoittajia – heistä lisää lähiviikkoina!
Isoimpana juttuna reettoreiden syksyssä on tänä vuonna kuitenkin vuosijuhlat, joihin on tätä kirjoitusta tehdessä enää vajaat kolme viikkoa. Näin vuosijuhlatoimihenkilönä ajattelin keskittyä tässä kirjoituksissa vujuihin, sillä oma aikani kuluu tällä hetkellä suurelta osin juhlien järjestelyiden parissa. Kun otin viime syksynä paikan vujutoimarina vastaan, en olisi osannut kuvitella, kuinka erikoinen juhlavuosi tämä todella olisikaan. Onneksi rinnallani ollut vuosijuhlatiimi sekä hallitus ovat olleet isona tukena, joten mihinkään ei ole tarvinnut taipua yksin.
Keväällä juhlien suunnittelu sujui odotusten mukaisesti ja soljui mukana opintojen ohessa, mutta loppukesän ja alkusyksyn vaihteessa tilanne alkoi näyttääkin yhtäkkiä huonolta. Vallitseva pandemiatilanne ei ollutkaan parantunut niin suoraviivaisesti parempaan päin mitä keväällä olimme odottaneet, ja ensimmäiset viikot koulun alusta menivätkin suurilta osin murehtiessa, voidaanko juhlia sittenkään järjestää. Rajoitukset ja tapausmäärien kasvu huoletti, eikä meillä ollut täysin tarkkaa B-suunnitelmaa. Pitäisikö juhlat sittenkin perua tältä syksyltä?
Onneksemme (ja vähän myös yllätykseksemme), tilanne kuitenkin parani melko lyhyen aikavälin sisällä merkittävästi. Koronarajoituksia purettiinkin aivan yhtäkkiä nopealla tahdilla ja yleinen ilmapiiri muuttui kuin kertaheitolla. Kun olimme elokuun lopussa jo lähes heittäneet pyyhkeen kehään, oli kaksi viikkoa myöhemmin ääni kellossa aivan päinvastainen. Vuosijuhlat saadaan kuin saadaankin lokakuulle!
Oli siis aika laittaa iso vaihde päälle juhlien järjestämisen suhteen – ja sen olemme todellakin tehneet viime viikkojen aikana! Onneksi olimme jo keväällä tehneet kaikki isoimmat asiat juhlien tiimoilta: esimerkiksi molemmat juhlapaikat, bändi, valokuvaajat ja osa sponsoreista oli jo hankittu etukäteen. Viime viikkojen aikana olemmekin siis päässeet keskittymään yksityiskohtaisempiin asioihin, kuten juhlavieraiden ilmoittautumiseen, menujen suunnitteluun, ohjelmalehtisten tekemiseen ja koristelun ideoimiseen. Kokouksia on ollut viikossa monia liittyen eri henkilöiden vastuualueisiin, ja vuosijuhlatoimihenkilönä olen pyörinyt lähes kaikissa mukana. Paljon on vielä tehtävää, mutta kokonaisuuden kannalta olemme jo ehdottomasti voiton puolella.
Kohta pääsemme siis vihdoin juhlimaan. Itsellänikin on tästä kaikesta vielä hieman hölmistynyt ja ihmettelevä olo – varsinkin, kun kaikki isot tapahtumat ovat olleet pannassa jo yli 1,5 vuoden ajan. Tuntuu melkein utopistiselta kuvitella, että pian olemme kaikki yhdessä juhlapuvut päällä kilistelemässä kaksipäiväisillä juhlilla livenä. Toisaalta juhliminen tulee viimeisen puolentoista vuoden valossa tuntumaan varmasti vielä moninkertaisesti paremmalta!
Toivotankin siis tässä kaikille erinomaista juhlavuoden jatkoa: paras osa Reettoreiden juhlavuotta on vielä edessä. Toivottavasti monet teistä lukijoista nähdään vuosijuhlilla kolmen viikon päästä 😊
Vuosijuhlaterkuin,
Mari, Reettorit ry:n vujutoiMari
Kommentit