Omaa viestijäpolkua etsimässä – vapaaehtoistyöstä kontakteja ja kokemuksia

Tieni viestinnän opintoihin ei ollut se kaikkein lyhyin ja suorin. Lukiossa ajattelin, että lähden opiskelemaan psykologiaa, sen jälkeen keksin kognitiotieteen, jonka jälkeen palasin vielä takaisin psykologian pariin. Psykologia ei kuitenkaan ikinä tuntunut täysin oikealta, joten jatkoin vaihtoehtojen etsimistä ja lopulta se löytyi: viestintä. Suuri kivi vierähti sydämeltäni, kun vihdoin löysin alan, joka tuntui täysin omalta, ilman kompromisseja. Pienen hetken kerkesin iloitsemaan siitä, että olen löytänyt suunnan tulevaisuudelleni. Melko pian eteeni kuitenkin tupsahti uusi kysymys: mihin haluan viestinnän alalla suuntautua?

Ajatus työelämästä tuntui pitkän aikaa ahdistavalta. En varsinaisesti tiennyt mitä haluan, mitä osaan tai miten voisin markkinoida itseäni. Eräänä iltana päädyin selailemaan Suomen eläinsuojeluyhdistyksen Instagram-tiliä ja mieleeni palasi, kuinka nuorena olisin halunnut päästä auttamaan kodittomia eläimiä. Löysin tieni Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistyksen sivuille ja aloin tutkimaan, millaista vapaaehtoistyötä yhdistykselle voi tehdä. Löysin osion, jossa kerrottiin jäsenlehden kirjoittamisesta, mutta jätin asian sikseen. ”En minä varmaankaan ole tarpeeksi hyvä auttamaan”, ajattelin. Muutaman päivän päästä huomasin taas selailevani yhdistyksen sivuja. Lopulta päätin rohkaistua ja kirjoitin sähköpostiviestin, jossa tarjosin apuani.

Muutama viikko viestin lähettämisen jälkeen aloitin vapaaehtoistyöni PESUlla. Tuntui ihanalta käyttää omaa osaamistaan hyvään. Samoihin aikoihin törmäsin Instagramissa mainokseen, jossa etsittiin vapaaehtoisia Contact Forum -tapahtuman sometiimiin. Sen enempää miettimättä täytin osallistumiskaavakkeen ja pian sainkin jo sähköpostia vapaaehtoistiimin vetäjältä. Tämä kokeilu johti myös toiseen vapaaehtoistyöhön, kun yksi sometiimin vetäjistä kysyi minua mukaan uuteen projektiin.

Valehtelisin, jos väittäisin nyt näiden kokemusten jälkeen tietäväni tarkkaan, minne haluan viestinnän alalla suuntautua. Myös se olisi vale, jos sanoisin nyt tietäväni sataprosenttisen varmasti, missä olen hyvä ja miten minun kannattaisi markkinoida osaamistani. Vapaaehtoistyöskentely ei siis maagisesti auttanut minua löytämään vastauksia kaikkiin kysymyksiini. Tästä huolimatta voin kuitenkin täysin rehellisesti suositella vapaaehtoistyöskentelyä. (Pois lukien kolmen kuukauden palkattomat harjoittelut ynnä muut kamaluudet.) Miksi?

Jos jokin asia on lähellä sydäntäsi, kuten vaikkapa eläimet, lapset tai ihmisoikeudet, niin selvitä voisitko omalla osaamisellasi tehdä hyvää sen asian puolesta.

Pureudutaan ensimmäiseksi kaikkein epäseksikkäimpään näkökulmaan: hyväntekeväisyys. Useimmiten opiskelijoilla ei ole paljoa rahaa tai maallista omaisuutta mitä lahjoittaa. Itsekin ajattelin pitkään, ettei minulla ole muutamien eurojen ja vaatteiden lisäksi mitään annettavaa hyväntekeväisyyteen. Sen takia onkin mahtavaa, että joissain tilanteissa on mahdollista lahjoittaa omaa osaamistaan. Jos jokin asia on lähellä sydäntäsi, kuten vaikkapa eläimet, lapset tai ihmisoikeudet, niin selvitä voisitko omalla osaamisellasi tehdä hyvää sen asian puolesta. Niin kliseistä kun se onkin: hyvän tekeminen tuntuu hyvältä.

Nyt kun moraalinen saarna on ohitettu, voidaan siirtyä siihen, mikä opiskelijoita eniten mietityttää: miten opiskelija voi hyötyä vapaaehtoistyöstä? Vapaaehtoistyö on pääasiassa palkatonta työtä, jota harvat tekevät täyspäiväisesti. Siten myös projektien vetäjät tietävät, että hommia tehdään töiden, koulun ja muun elämän ohessa. Kukaan ei siis vaadi sinua tekemään useita kymmeniä työtunteja viikossa. Tämän vuoksi vapaaehtoistyö tarjoaa loistavan tilaisuuden kokeilla uusia asioita! Esimerkiksi oma kokeiluni Contact Forumin parissa vei kaikkiaan kolme päivää, sillä vapaaehtoistöitä tehtiin ainoastaan tapahtuman ajan. Työni PESUn parissa puolestaan keskittyy lähinnä kevääseen ja syksyyn, jolloin jäsenlehti julkaistaan. Näin olen onnistunut keräämään kaksi hyvin erilaista kokemusta lyhyen ajan sisään. Vapaaehtoistöissä voi myös päästä tekemään asioita, jotka eivät varsinaisesti kuulu sinun alaasi. Esimerkiksi PESUn jäsenlehteen kelpasivat minun ottamani kuvat, vaikken olekaan ammattikuvaaja.

Yksi vapaaehtoistöistä johtikin toiseen vapaaehtoistyöhön. Parhaimmassa tapauksessa vapaaehtoistyö voi johtaa vakituiseen työhön.

Toinen opiskelijoille hyvin hyödyllinen asia on kontaktit. Kuten aikaisemmin mainitsin, yksi vapaaehtoistöistäni johti toiseen vapaaehtoistyöhön. Parhaimmassa tapauksessa vapaaehtoistyö voi johtaa jopa vakituiseen työpaikkaan. Opiskelen itse viestinnän lisäksi markkinointia ja työt markkinoinnin alalla kiinnostavat minua. En kuitenkaan tunne monia markkinoinnin opiskelijoita tai alalla työskenteleviä, mutta vapaaehtoistöiden kautta olen tutustunut muutamiin. On ollut hienoa päästä puhumaan heidän kanssaan ja eräältä heistä olen saanut jopa inspiraatiota ja vinkkejä LinkedInin käyttämiseen. Vapaaehtoistöiden kautta on myös mahdollista löytää ystäviä! Etenkin, jos olet juuri muuttanut uudelle paikkakunnalle, vapaaehtoistyöt tarjoavat hyvän mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin.

Jos nyt kiinnostuit vapaaehtoistöiden tekemisestä, niin tässä minun vinkkini alkuun pääsemiseen:

1. Aloita miettimällä, mikä on sinulle tärkeää. Jos sinulla on selkeitä kiinnostuksen kohteita, kuten vaikkapa mielenterveystyö, niin suuntaa Suomen Mielenterveys ry:n sivuille. Yllättävän monet järjestöt tarvitsevat vapaaehtoisia.
2. Mieti, millaisia taitoja sinulta löytyy ja mitä taitoja haluaisit kehittää. Jos olet esimerkiksi hyvä kameran kanssa, niin tarjoa apua kuvien ottamisessa ja sisällöntuotannossa.
3. Älä pelkää tehdä uusia asioita! Jos sinua kiinnostava järjestö etsii vapaaehtoisia vaikkapa tiedotteiden kirjoittamiseen, eikä sinulla ole aikaisempaa kokemusta siitä, älä silti pelkää tarjota apuasi. Kerro heille rehellisesti itsestäsi ja osaamisestasi ja halustasi auttaa. Järjestö varmasti keksii sinulle sopivan tehtävän, eikä vaadi sinun selviävän yksin mistään.