Kolme vuotta yliopistossa on ollut aikamoinen matka. Vuosiin on kuulunut mm. vaihtolukukausi Ruotsissa, Ydinviesti -työelämätapahtuman järjestäminen, läjäpäin tapahtumia ja Reettorit ry:n K.U.M.I.A.N.K.K.A -kunniamerkki. Rehellisesti sanottuna aina ei ole ollut helppoa ja hauskaa, mutta olen oppinut jokaisen kokemuksen kautta enemmän itsestäni ja ympäröivästä maailmasta. Merkittävin valaistuminen on ollut se, että tavoitteita ja suunnitelmia on tärkeä olla, mutta niistä poikkeaminen on täysin ok. Tämä ajattelutapa on tehnyt minusta armollisemman itseäni kohtaan.
Terveiset tuleville fukseille
Syksyllä toivotamme jälleen tervetulleiksi uudet fuksit. Odotan innolla, että pääsen tutustumaan teihin ja oppimaan teiltä. Arvokkaimmat vinkkini yliopistoon ovat: 1. Pysy omana itsenäsi ja 2. Tartu mahdollisuuksiin. Me reettorit hyväksymme kaikki juuri sellaisina kuin he ovat. Liittykää mieluisiin järjestöihin, valitkaa itseä kiinnostavia kursseja ja tutustukaa ennakkoluulottomasti ihmisiin. Kuten mainitsin Viestintä- ja vuorovaikutusosaaminen -kurssin puheessa, akateeminen maailma kannustaa uteliaisuuteen – inspiroidu siitä ja lähde rohkeasti kohti tuntematonta! Jos matka tuntuu pelottavalta kulkea yksin, tartu toista reettoria kädestä ja suunnistakaa yhdessä.
Kasvava, kehittyvä ainejärjestö
Kandivaihe on ohi silmänräpäyksessä, joten siitä kannattaa nauttia täysin siemauksin. Vuosia rytmittävät uusien reettoreiden saapuminen, vuosijuhlat tai excursio, pikkujoulut, Ääniaallot, kesätyöhaku ja wappu. Ensin perinteet tuntuvat hassuilta, jopa oudoilta, mutta pian ne ovat jo niin syvällä selkäytimessä, että niiden muuttaminen on hankalaa. Yhteiskunta kuitenkin muuttuu, ja meidän on ainejärjestönä kehitettävä toimintatapojamme jatkuvasti, mihin tarvitaan myös uusien opiskelijoiden näkemyksiä. Minulla on ollut ilo osallistua kehitystyöhön ainejärjestötoiminnan kautta ja kesällä olisikin luvassa kansainvälisyyssuunnitelman kirjoittaminen. Vain aika näyttää, mihin suuntaan Reettorit ry ottaa askeleita seuraavien kolmen vuoden aikana. Minä veikkaan, että motivoituneilla hallituksilla, kasvavalla jäsenistöllä ja yhteisöllisellä reettorihaipilla aina vain parempaan.
Nyt nokka kohti kesätaukoa ja kanditonta elämää!
Ida Seluska, 3. vuosikurssi
Kommentit