Kun aiemmin kuvittelin yliopistoelämää, näin mielessäni paljon bileitä ja tapahtumia sekä vähän opiskelua. Toisin on kuitenkin ollut, sillä syksy meni suurimmaksi osaksi opiskellessa bileiden puuttuessa. Viime syksy ei ole kuitenkaan ollut täysin pilalla tämän takia, onhan jokaisella pilvellä hopeareunuksensa.
Opiskelut alkoivat siis etäopintojen merkeissä, mikä on tarkoittanut luentotallenteiden katsomista, itsenäistä opiskelua ja paljon aikaa vietettynä oman työpöydän ääressä. Myönnän, että olen kaivannut lähiopetusta yllättävänkin paljon. Se on kuitenkin myös tuonut mukanaan opiskelupiirejä ja kavereiden keskinäistä tsemppausta, mikä on ollut tosi mukavaa! Syksyllä viikoittaisien lukupiirien merkeissä opiskelukavereiden näkeminen oli hyväksi opintojeni lisäksi myös mielenterveydelleni. Kun alkoi tuntumaan, että oman huoneen seinät kaatuvat päälle, oli kiva päästä näkemään muita reettoreita. Bonuksena pääsi jakamaan omia ajatuksiaan kursseista ja niiden sisällöstä, sekä sai tietää muidenkin näkemyksiä käsiteltäviin aiheisiin. Samalla nämä lukupiirit motivoivat minua pysymään aikataulussa opintojen kanssa, mikä on kaltaiselleni prokrastinoijalle aina plussaa!
Tapahtumien puute on ollut myönnettävästi hieman lannistavaa, mutta olemme samalla sen johdosta aktivoituneet enemmän fuksiporukalla. Ei virallisia bileitä Halloweenina? Ei siinä mitään, järkätään juhlat omatoimisesti pienemmällä porukalla! Meidän fuksiporukka on ihan huippu, ja on ollut tosi kiva päästä näkemään aina välillä. On ollut myös tosi lohduttavaa tietää, että ei tässä tilanteessa olla yksin, kaikilla meistä on haasteita ja me kaikki ollaan myös valmiita tukemaan toisiamme niiden läpi.
Eikä sillä, etteikö kiirettä olisi tapahtumien puutteessakin riittänyt. Olen aina henkilökohtaisesti ollut laiska opiskelemaan, joten koin ennen syksyn alkua paineita siitä, miten opintoni tulevat menemään. Voin onnekseni raportoida, että vaikka opiskelu yliopistossa on ollut erilaista, ja tietyllä tavalla haastavaa, on sen tuoma työmäärä kuitenkin ollut täysin hoidettavissa. Oikeastaan, jotkut kurssit ovat olleet mielestäni lukiokurssejakin rennompia! Tietenkin työmäärään voi vaikuttaa itse, esimerkiksi panostamalla enemmän tai vähemmän (en ole niinkään ylpeä myöntäessäni, että nämä ”lukiokurssejakin rennommat” kurssit jäivät todellakin vähemmälle panostukselle, mikä todennäköisesti vaikuttaa positiivisiin kokemuksiini niiden kanssa). Sanoisin, että tärkein asia, mistä olen oppinut yliopiston aikana tähän mennessä onkin ajankäytön hallinnoiminen. Kaikkiin kursseihin en ole pakostakaan pystynyt käyttämään yhtä paljon aikaa ja energiaa, ja se on ihan okei. Tiettyjen aiheiden priorisointi on auttanut tosi paljon pitämään stressin aisoissa.
Kaiken kaikkiaan opintojen alku on lähtenyt käyntiin hyvin, vaikka näin poikkeuksellisissakin olosuhteissa. Toki unelmoin vielä siitä päivästä, kun pääsen ensimmäiselle luennolle ihan yliopistolle paikan päälle, mutta etäopetus on ollut tilanteeseen nähden hyvä ja toimiva ratkaisu. Sen myötä erityisesti on korostunut oma aktiivisuus sekä opinnoissa että sosiaalisissa suhteissa ja tapahtumissa. Tämä on kuitenkin oman fiiliksen mukaan kasvattanut ihmisenä ja oppijana. Olen oppinut paljon opiskelutaidoistani, ja päässyt kehittymään myös tavoilla, joita en alun perin odottanutkaan. Etäopiskelu voi silti tuntua rankalta, mutta on ollut tosi kiva, että on saanut muilta reettoreilta vaikeisiin hetkiin tukea ja myötätuntoa. On ollut ihanaa nähdä, miten yhteisö on tärkeä osa opiskelua, vaikka se tapahtuisikin etänä. Näillä eväin on hyvä lähteä aloittelemaan uutta vuotta ja kevätlukukautta!
-Aliisa A.
