Kun suomalaisesta ruokakulttuurista puhutaan, lihansyönti näyttäytyy usein itsestäänselvyytenä. Suomalaisten lihankulutuksen ja lihantuotannon historia avaa, mitä itsestäänselvyytenä näyttäytyvän lihakompleksin takana on.
Historiantutkijat Petteri Norring ja Olli Turunen Modernia ”lihakompleksia” tekemässä: ihmisten ja tuotantoeläinten yhteismuotoutuminen Suomen maatalouden modernisaatiossa n. 1880-luvulta 1960-luvulle -hankkeesta keskustelevat podcastissa Alustan toimittaja Tiina Heikkilän kanssa lihaistuneesta yhteiskunnasta.
Tampereen yliopiston Modernia lihakompleksia teems -hanke tutkii eläintuotannon laajenemista Suomessa 1800-luvun lopulta 1960-luvulle. Hanke tarkastelee erityisesti sikoja, jotka olivat ensimmäisiä varsinaisesti lihateollisuutta varten kasvatettuja eläimiä Suomessa.
Lihansyönnistä tuli modernin ja vauraan elämän symboli, mutta tutkimus haastaa ajatuksen siitä, että nykyinen lihankulutuksemme olisi ollut väistämätön seuraus kehityksestä.
1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Suomessa eläintuotannon lisäämiselle oli vahvat perusteet. Nälkävuodet olivat osoittaneet viljelyn riskit, ja kasvava väestö tarvitsi ravintoa.
Lihakompleksin synnyssä ei ole kyse minkäänlaisesta salaliitosta, vaan normaalista elinkeinotoiminnasta ja edunvalvonnasta. Mutta kun toiminnan skaala kasvaa, sen lonkerot ulottuvat aina pidemmälle ja syvemmälle ja moneen paikkaan.
Lihakompleksi tarkoittaa historiallisesti rakentunutta lihan tuotantokompleksia, jolle ei ollut mitään täsmällistä suunnitelmaa tai suunnittelijoita. Lihakompleksi ei ole aikalaiskäsite, vaan tutkimuskäsite, joka pyrkii hahmottamaan lopputulosta. Juuri nykyisenkaltainen lihakompleksi ei ollut aikalaistenkaan tavoite. Tutkimuskäsitteillä pyritään lisäämään ymmärrystä ja kuromaan kiinni menneisyyden ja nykyisyyden välistä aikajännettä.
– Lihakompleksilla tarkoitamme tuotannon, omistuksen, rahoituksen ja edunvalvonnan, sekä myös koulutuksen ja markkinoinnin ja tuotantokoneiden valmistuksen ikään kuin verkkoa tai verkostoa, joka toimii markkinoilla ja valvoo ja ajaa etujaan politiikassa ihan paikallistasolta aina sitten EU-tasolle, Euroopan unionin tasolle ja sitten globaaliin kauppa- ja ilmastopolitiikkaan, Olli Turunen sanoo.
Lihakompleksin synnyssä ei ole kyse minkäänlaisesta salaliitosta, vaan normaalista elinkeinotoiminnasta ja edunvalvonnasta. Mutta kun toiminnan skaala kasvaa, sen lonkerot ulottuvat aina pidemmälle ja syvemmälle ja moneen paikkaan.
– Eli tavallaan aika pienimuotoisesta ja pienviljelijän näkökulmastakin keskeisistä kehitystoimista on ajan mittaan kasvanut suurta ja teollisen tason tehokasta toimintaa, Petteri Norring sanoo.
Tutkijoiden mukaan aikalaisten ajattelussa lihansyönti, talouskasvu ja kansanterveyden parantuminen kulkivat käsi kädessä. Jos ihmiset söivät enemmän lihaa ja rasvaa, heidän uskottiin olevan terveempiä, vahvempia ja tuottavampia kansalaisia. Eläintuotannon kehittäminen oli maatalouspolitiikan lisäksi kansakunnan rakentamista.
Tanskan mallista suomalainen järjestelmä
Suomalainen sikatalous oli kansainvälistä. Mallia haettiin erityisesti Tanskasta, jonka sianlihantuotantoa pidettiin esikuvana. Suomeen tuotiin uusia rotuja, jalostusmenetelmiä, teurastamo-osaamista ja kokonaisia tuotantomalleja. Myös eläimet olivat osa tätä ylirajaista liikettä.
1800-luvulla väistö kasvoi alueilla, joissa viljaviljely oli riskialtista, minkä 1860-luvun nälkävuodet osoittivat. Tämä nopeutti prosessia, joka oli käynnissä: siirryttiin lypsykarja- ja sikatalouteen aika vauhdikkaasti.
1800-luvulla väistö kasvoi alueilla, joissa viljaviljely oli riskialtista, minkä 1860-luvun nälkävuodet osoittivat.
– Tämä nopeutti prosessia, joka oli käynnissä: siirryttiin lypsykarja- ja sikatalouteen aika vauhdikkaasti. Tanskassa oli tapahtunut vähän samankaltainen kehitys tosi nopeasti sen seurauksena, että Pohjois-Amerikasta ja Itä-Euroopasta tuotiin halpaa viljaa Itämerenkin markkinoille, ja ennen kaikkea Britanniaan. Tanska ikään kuin siirtyi tosi nopeasti viemään sianlihaa ja meijerituotteita, Turunen sanoo.
Nykyisen sikatalouden taustalla olevat rodut ovat siis pitkän historiallisen kehityksen tulosta, jossa eläimiä, tietoa ja ihmisiä on siirtynyt maasta toiseen vuosisatojen ajan.
Eläimet olivat enemmän kuin tuotannon kohteita
Modernia lihakompleksia tekemässä- hanke tarkastelee eläimiä tuotannon resursseina ja historian toimijoina.
Tutkijoita kiinnostaa esimerkiksi se, miten eläinten käyttäytyminen vaikutti modernin tuotannon rakentamiseen. Arkistolähteistä löytyy jopa kertomuksia sioista, jotka pakenivat uusista sikaloista metsään. Lihakompleksin piti muovata eläinten käytöstä, jotta tuotanto onnistu.
– Eläimet eivät olleet vain kehoja, joista tuli lihaa, vaan niiden odotettiin myös muuttavan käyttäytymistään uuden tuotantojärjestelmän vaatimusten mukaisesti, Norring toteaa.
Ihmiset tekevät asioita, joiden maailmanhistoriallista merkitystä he eivät itse historiaa tehdessään ymmärrä. Tutkijoiden mukaan eläintuotannosta käytävä keskustelu kärsii usein historiattomuudesta. Kun todetaan, että ihmiset ovat aina syöneet lihaa, unohtuu helposti se, kuinka paljon lihankulutuksen määrä on kasvanut, ja se, että ihminen on luonut teollisen lihantuotannon.
Podcastin litterointi:
Tiina Heikkilä
Onko nykyinen lihansyöntimme väistämättömyys vai onko lihansyönnin yleistyminen valinta ja kehitys, joka olisi voinut mennä myös toisin? Onko suomalainen hyvinvointivaltio rakennettu myös eläinten kustannuksella? Historian professori marja jalavan johtama moderni on lihakompleksia tekemässä. Hanke tarkastelee eläintuotannon laajentumista. Yhteiskunnan lihaistumista sekä eläintä ja ihmisten välisten suhteiden muutosta aikana, jona suomen maatalous siirtyi omavaraisuudesta kaupalliseen eläintuotantoon eli noin 1880 luvulta 1960 luvulle. Siat olivat suomessa ensimmäisiä lihateollisuutta varten. Kassanjohtaja, eläimiä ja hanke keskittyy erityisesti sikoihin sen takia. Hyvinvointivaltiolla on siis monilajinen historia ja lihansyönti lisääntyi, kun SUOMI vaurastu ja hyvinvointivaltio kehittyi teollistuminen loi väestöä, joka oli irtaantunut alkutuotannosta ja tää väestö sitten myös muodosti kysyntää eläinteollisuuden tuotteille. Talouskasvu edistys ravinnon parantuminen ja sen osan lihansyönti kävivät käsi kädessä aikalaisten ajattelussa. Sitä ei sitten kuitenkaan ajateltu, että edistys tapahtuu. Maapalloja ei inhimillisen elämän kustannuksella. Maatalouslehdet, tutkimus ja politiikka vaikuttivat siihen, minkälaiseksi lihantuotanto suomessa muodostui. Ja lopulta siihen, että nykyisin syömme niin paljon lihaa ja missä olosuhteissa lihansyönti yleistyi ja mikä siihen vaikutti. Minä olen tiina heikkilä, olen alustan toimittaja ja täällä kanssani lihaistuneista yhteiskunnasta keskustelemassa ovat petteri norring ja olli turunen. Tästä aiemmin mainitusta modernia lihakompleksia tekemässä hankkeesta. Eli keitä te ootte ja mitä te tutkitte ja miksi te kiinnostutte tästä aiheesta?
Petteri Norring
Hei ja kiitos kutsusta. Mä oon petteri norring tutkijatohtori täällä Tampereen yliopistossa, että minä ja olli me siis työskennellään molemmat tässä suomen akatemian rahoittamassa hankkeessa sen nimi modernia lihakompleksia tekemässä ihmisten ja tuotantoeläinten yhteismuotoutuminen suomen maatalouden modernisaatiossa noin 1880– 1960. Ja kuten jo tossa sanoitkin, niin me ollaan siis kiinnostuneita ennen kaikkea sioista sioista ja ihmisistä sianhoidon uudenaikaistumisesta. Yhteiskunnan lihastumisesta ja muutoksista sitten sikoja ja ihmisten välisissä suhteissa. Meillä on yhteensä tässä hankkeessa 4 tutkijaa, sitten johtaa yhteiskuntahistorian professori maria jalava ja sitten minun ja ollin lisäkseni tässä on hilja solala, tohtori täältä tampereelta hanke alkoi viime syyskuussa 2025 ja se jatkuu aina vuoteen 2029 asti. Eli eli nelivuotinen nelivuotinen hanke ja sellaisena varsin varsin mittava. No. Me tutkitaan tässä hankkeessa tätä sianhoidon uudenaikaistumista. Ehkä niinku 3 näkökulman välityksellä meitä kiinnostaa. Toisaalta tämmöinen niinku lihan poliittinen talous eräänlainen. Infrastruktuuri, josta varmaan olli olli kertoo kohta enemmän sen kehittyminen muotoutuminen 1900 luvun alun suomessa sitten. Sen lisäksi meitä kiinnostaa tieto tiede, joka vaikutti eläintuotannon kehitykseen tässä niinku meillä samalla tutkimusperiodilla. Sitten kolmanneksi. Meitä tietenkin kiinnostaa nää tavallaan moninaisen yhteiskunnan historia ja nimenomaan monialaiset käytännöt sian hoitoon liittyen ja silloin tuntuu, että me ehkä päästään kaikista kouriintuntuvimmin kiinni kiinni siitä ihmisten ja eläinten väliseen suhteeseen siihen, miltä tavallaan joka päivä elämä. Näytti ihmisistä miltä se näytti sioista ja miten se muuttui sitten juuri sinä aikana kun sianhoitoakin kehitettiin hyvin voimakkaasti tai voimaperäisesti suomessa.
Olli Turunen
Petteri tuossa aika hyvin jo kiteyttikin, että mikä tässä on niin kiinnostavaa. Itse olen siis väitellyt taloushistoriasta, ja taloushistorian teemat sekä myös taloustieteen historian teemat tässä hankkeessa ovat todella kiinnostavia. Nimenomaan tämä tiedon ja inhimillisen osaamisen ja myös tämän käsitteen tai käsitteellisen apparaatin kehittyminen on ihan keskeisiä ja valtavan kiinnostavia kuvioita. Ja sitten tietysti taloushistoriassa yleinen kysymys on, että paljonko on sitten paljon. Tämmöiset hankkeet, joissa on myös ikään kuin vertaileva näkökulma, niin ovat siinä mielessä taloushistorian kannalta hyvin kiinnostavia, että miten se mitä nyt tässä hankkeessa kutsumme lihakompleksiksi muodostui ja miten se nyt sitten vertautuu itse asiassa muuhun Eurooppaan, pohjoismaihin ja globaaliin kehitykseen. Eli ollaan niin kuin taloushistorian ja nyt myös laajemmin historiakäsityksen kanssa laajasti tekemisissä tämän yhteismuotoutumisen ja sen monilajisuuden kautta.
Petteri Norring
Joo ja sitten nyt tajusin, että mä en ehkä vastannut tähän varsinaiseen kysymykseen, että miksi mä oon kiinnostunut tästä aiheesta eli. Tavallaan mehän tutkimusaihe. Sehän on hyvin perinteistä maatalouden historiaa. Toisaalta siellä läikkyy yli kapitalismin historia tämmöisen niinku kaupallisen toiminnan teollisen tuotannon tuotannon kehittymisen historia. Mutta sitten meidän tutkimushanke on yksi kaikki myös niinku eläinten eläinten historiaa. Ja se on musta äärimmäisen kiehtova asia, että millä tavalla nää tavallaan sovinnaiset ja millä tavalla sitten tämmöinen hieman niinku aika lailla uudempi historiantutkimuksen alalaji on mahdollista sovittaa, sovittaa tota yksi ja siitä sitten. Tavallaan palautuukin sitten moneen mun jo aikaisempaan kiinnostuksen kohteeseen. Eli mulla on aina kiinnostanut historiantutkimuksen tällaiset reunaehdot, menetelmät, teoreettiset näkökulmat, joiden avulla sitten historiantutkijat tutkii. Tutkii menneisyyttä ja historiantutkijat aina kun tutkitaan menneisyyttä, niin mehän halutaan toisaalta tutkii niitä merkityksellisiä ilmeisiä seikkoja. Mut sitten me halutaan aina tutkia myös jotain, mikä ei ehkä ole ollut aikalaisille niin ilmeistä. Ja siinä sitten tää tavallaan eläinten merkitys eläinten rooli menneen ajan yhteiskunnassa nousee esiin, että se ei ole ollut ehkä aikalaisille niinkään tavallaan ilmeinen seikka. Miksi esimerkiksi sian hoitoa kehittää, mutta sitten taas nykyään sitten tarkasteltuna niin tuotantoeläinten merkitys tuotantoeläinten hyvinvointi on saa jo ihan uudenlaisia merkityksiä. Kiitoksia ja sitten näiden yhteensovittaminen näiden 2 eri ulottuvuuden välillä niinku operointi on tarjoaa erinomaisen tutkimuksellisen haasteen, joka on sitten saanut tarttumaan tarttumaan tähän. Näin kun tuota professori jalava kutsu, kutsu meidät mukaan tähän hankkeeseen.
Olli Turunen
Ja toi Petterin kulma tosta, että paikalliset aikalaiset ei aina välttämättä ymmärtäneet sitä merkitystä, että miksi tavallaan pyrittiin kehittämään sitten sitä sikojen pitoa ja lihantuotantoa. Mut sitten meidän näkökulmasta juurikin se, että tämä sikatalous, minkä nyt tunnemme, tai maatalous, niin ei millään muotoa ollut mitään vanhaa taloutta, vaan aikalaisille se oli 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa itseasiassa uutta, koska se jalostus, lajit (rodut), osaaminen ja tieto olivat oikeastaan kaikki ikään kuin uusia ja pitkälti muualta tuotuja ja paikallisiin olosuhteisiin sovellettuja juttuja. Eli siinä mielessä tää kokonaisuus ikään kuin ilmiönä on muistuttaa myös tosi montaa muuta semmoista kehityshanketta ihan nykypäivänäkin, miten yritetään oppia ottaa parhaista ideoista maailmalta ja niitä sitten soveltaa.
Petteri Norring
Kyllä kyllä ja sitten on havaittavissa että on aikalaisilla on aina suhteellisen lyhyen välin lähitulevaisuus mielessä, mutta sitten kaikilla toiminnoilla saattaa olla hyvinkin. Pitkä aikaväli ennakoimattomia seurauksia ja sillä tietenkin viitataan nyt tähän tällaiseen no lihaistumiseen, mutta ylipäänsä tämmöiseen laaja-alaiseen ravitsemukselliseen muutokseen, joka 1800 luvun lopulla 1900 luvun alussa tapahtui euroopassa pohjois-amerikassa vehnä. Liha sokeri muuttuivat koko ajan yhä yleisemmiksi ravintoaineiksi ja niille kaikilla oli merkitystä siinä, että ne oli tavallaan tehokkaita tapoja tarjota ihmisväestölle ravintoa. Mutta nyt me totta kai huomataan, että se on myös kuluttanut. Maailman resursseja siinä mielessä et se tuotantotapa joka on muuttunut yhä intensiivisemmäksi ja intensiivisemmäksi, onkin kestämätöntä.
Tiina Heikkilä
Kyllä sitä kohti ollaan tässä tosiaan tosiaan menossa. Ja tämähän on niin kuin myös siis tieteen historia, vähän niin kuin myös just lihantuotannon ja elintason tämmöistä yhteiskuntahistoriaa tai hanketta on monella tavalla. Tosiaan mielenkiintoinen. Teillä on tämmöinen keskeinen käsite, joka oli siinä otsikossakin kun lihakompleksi, niin mitä tämmöinen lihakompleksi tarkoittaa?
Olli Turunen
Mä voin vaikka. Itse näen sen, niin meillä on tietysti vähän ytimekkäämmin se tuossa vaikkapa tutkimussuunnitelmassa kiteytetty, mutta lihakompleksilla tarkoitamme tuotannon, omistuksen, rahoituksen ja edunvalvonnan, sekä myös koulutuksen ja markkinoinnin ja tuotantokoneiden valmistuksen ikään kuin verkkoa tai verkostoa, joka toimii markkinoilla ja valvoo ja ajaa etujaan politiikassa ihan paikallistasolta aina sitten EU-tasolle, Euroopan unionin tasolle ja sitten globaaliin kauppa- ja ilmastopolitiikkaan. Eli mistään salaliitosta ei ikään kun ole kysymys vaan normaalista elinkeinotoiminnasta ja edunvalvonnasta. Mutta olkoonkin, sitten kun ikään kuin skaala kasvaa ja kasvaa, niin sitten ne lonkerot ulottuu niin pitkälle ja syvälle ja moneen paikkaan, että voi olla paikallaan tiukkakin aiheellinen kritiikki, ja ikään kuin on ymmärrettävää myös, että sitä kritiikkiä syntyy.
Petteri Norring
Niin kompleksi se on meille tämmöinen tai lihakompleksi. Se on ehkä semmoinen analyyttinen käsite ennen kaikkea. Ehkä se on tavallaan hypoteesi. Se on otsikossa. Se on usein lainausmerkeissä. Siinä on tietyn tietyllä tapaa semmoista eloa eloa ja se suuntaa meidän suuntaan. Totta kai meidän tutkimuskysymyksiä arvioimaan, että kuinka kokonaisvaltaisesta monitahoisesta muutosprosessissa tässä tuota asianhoidon kehittämisessä oli. Kyllä se juuri tuhatyhdeksänsataaluvun alussa ja sehän on on kiinnostava varmaan tietenkin monelle monelle meistä tuttu tuttu käsite kompleksi se viittaa useimmiten tämmöiseen niinku. Vähän moderniin moderniin yhteiskunnan tämmöiseen teolliseen tuotantoon, kaupalliseen logiikkaan ja sitten myös sellaiseen tätä teollista tuotantoa. Kaupallista logiikkaa kritisoiviin tai näihin varjopuolia kritisoiviin käsitteisiin, joita esimerkiksi voi olla lääketeollinen kompleksi. Sotateollinen kompleksi ja sitten meille aika likeinen sukulaiskäsite, eläinteollinen kompleksi ja tätä me ollaan ehkä niinku inspiraatiota onkin saatu tästä just eläinteollisesta kompleksin käsitteestä, jota on muun muassa kehittäneet. Tai siitä on kirjoittanut, että barbara noske, richard twinelle esimerkiksi richard Twinelle tää eläinteollinen kompleksi, niin se on vähän sitä aika mukavan analyyttisesti tota erittelee, että mitä se pitää sisällään niin siinä just niinku ollikin sanoi, niin on kyse siitä, että kompleksi on. Toisaalta se ei ehkä ei oo salaliittoa, mutta se on jotain. Vaikeasti käsitettävää siinä toiminnan piirissä mukana oleville ihmisille. Toisaalta sitten se on tällainen konglomeraatti käsite tarkoittaa tarkoittaen sitä, että se koostuu monista yhteiskunnan eri sektoreista, jotka tavallaan. Toimii, osallistuu saman toiminnan piiriin ja sitten kolmanneksi, mikä on ehkä kaikista kiinnostavinta niin richard twine ottaa mukaan siihen tällaiset affektiiviset tai psykologiset seikat. Eli sitten kompleksi on myös jotakin, joka sisältää tai se määritelmä sisältää jo jotakin. Sellaista, että ihmiset käsi miten ne käsittää itse itseään tai minkälaisia käsityksiä ne muodostaa esimerkiksi eläimistä ja miten se kompleksi saattaa sitten muuttaa käsityksiä näistä eläimistä, mutta sitten täytyy vielä huomauttaa, että tosiaan kun twine ja noske puhuu tällaisesta niinku eläinteollisesta kompleksista. Niin me ollaan tehty. Tämmöinen käsitteellinen kommervenkki lihakompleksi, jolloin me sitten suunnataan. Katse ei niinkään teollisen ajan eläintuotantoon, vaan sitten tuotanto, joka tapahtuu enemmänkin tällaisessa puoliteollisessa. Yhteiskunnassa 1900 luvun alun suomessa niin silloin ei. Ei voi sanoa vielä, että teollisuus oli vallitseva vallitseva tuotantotyyppi, mutta sitten tavallaan ne arvot, jotka me liitetään teolliseen tuotantoon, on se sitten. Systematisoitu tuotanto tai voitontavoittelu, niin ne oli selkeästi tällaista ja uutta sian hoitoa jo määrittäviä määrittäviä ideoita. Strategisia tavoitteita siellä takana.
Olli Turunen
Joo kyllä, ja tuossa kun viittasit aikaisemmin siihen, että joillain tapaa toiminnoilla tai niin kuin aloitteilla on ikään kuin arvaamattomia lopputuloksia, niin siitä ehkä tässä Suomenkin kompleksissa oleellista on, että tosi moni niistä alkuvaiheen toimenpiteistä – niillä oli myös tämmöisiä sosiaalisia ja elinkeinopoliittisia, jopa niin kuin pienviljelijäin toimintaa edistäviä tavoitteita, ja tietenkin osuuskunnat oli tärkeä komponentti siinä. Eli tavallaan semmoisesta aika pienimuotoisesta ja niin kun pienviljelijän näkökulmastakin keskeisestä toiminnasta on sitten ajan mittaan kasvanut sitten se sen tason toimintaa, joka sitten tuota on suurta ja teollista ja tehokasta ja herättää sitten erilaisia mielleyhtymiä ihmisissä.
Petteri Norring
Ja sitten vielä vielä pitää tietenkin mainita, kun historiantutkimuksesta on kyse, että se kompleksi. On ennen kaikkea meidän oma käsite, että se ei ole tavallaan näille aikalaisille niille aktiiveille, jotka halus kehittää sianhoitoa, niin se he eivät kuvanneet tätä järjestelmää. Sitä uutta uutta sianhoidon systemaattista systeemiä sanalla kompleksi että se on se on. Se on meidän meidän liittämä ja se. Kyllähän historiantutkimus useimmiten operoi, että on aika laissa käsitteitä. Sitten on tämmöisiä tutkimus tutkimuskäsitteitä, joilla me pyritään lisäämään ymmärrystä ja kuromaan sitä eri tai tavallaan menneisyyden ja nykyisyyden välistä aikajännettä.
Tiina Heikkilä
Niin alun perin tämmöiseen niinku eläintuotannon kasvattamiseen oli köyhyyden vähentäminen ja sitten niinku yhteiskuntarauhan turvaaminen ja eräänlaisella suunnittelullakin viime kädessä. Että toi jalavan maria ei päässyt tänne tänään, mutta mä haastattelin marjaa ja eija vinnaria 3 vuotta sitten semmoiseen alustan juttuun johon tulee linkki tähän litterointiin tai jutun yhteyteen. Ja maria sanoi haastattelussa tälleen, että ihmiset tekevät asioita, joiden maailmanhistoriallista merkitystä he eivät itse ymmärrä. Sikatalolta kaksikymmentäluvulla suomessa edistynyt agronomi ei voinut nähdä tämän päivän sikatiloja lihansyönnin vaikutusta ilmastonmuutokseen ja mari-alava sanoi tuossa jutussa myös, että keskustelu eläintuotannosta on historiatonta. Ja kun sanotaan, että ihminen on aina syönyt lihaa, hämärtyy lihaan syömisen määrä. Eli kun aletaan hammasdataa ja muuta lähdeaineistoa selviää, että ihmiset on olleet on syöneet siis aika vähän lihaa ja se on ollut ennen kaikkea sekasyöjiä. Ja on siis aika eri asia että syökö sitä lihaa 2 kiloa vuodessa vai 100 kiloa niin miten tämmöinen niinku tehokkuus tuottavuus ja voitto alkoi sitten ohjata tätä eläinsuhdetta.
Olli Turunen
No, oikeastaan se on tämän koko meidän – no ei koko pihvi, mutta tärkeä – pihvi tässä. Suomessa se pitkälti liittyy siihen, että meillä vielä 1800-luvulla väistö kasvoi semmoisilla alueilla, joissa viljaviljely oli tosi riskialtista tietenkin. Ja väestöä oli paljon pohjoisessa, ja sitten viimeistään 1860-luvun nälänhätä näytti, että se on siis todella riski, riskialtista puuhaa, ja tää nopeutti jo sitä prosessia, joka oli kyllä jo käynnissä, että siirryttiin sitten tuota lypsykarja- ja sikatalouteen aika tuota vauhdikkaasti. Ja sitten tietenkin, kun tanskassa oli tapahtunut vähän samankaltainen kehitys tosi nopeasti sen seurauksena, että tuodaan. Pohjois-Amerikasta ja sitten Itä-Euroopasta halpaa viljaa Itämerenkin markkinoille, ja ennen kaikkea Britanniaan, niin Tanska ikään kuin siirtyi tosi nopeasti viemään sianlihaa ja meijerituotteita ja sitten tuonne Britanniaan. Ja suomessa tietenkin haikailtiin jotain vähän tämmöistä, koska haluttiin päästä siitä riskialttiisra kasviviljelystä huonommilla alueilla, ja sitten meillä oli vielä Pietari vieressä. Eli periaatteessa olisi ollut – tai olikin – pitkän aikaa todella hyvä markkina, mikä ikään kuin tuolla Kaakkois- ja Itä-Suomessa oli sitten todella tärkeää. Että kymmeniä tuhansia porsaita vietiin sitten sieltä jatkuvasti joka vuosi Pietarin markkinoille. Eli sitten tietysti, kun tämmöiseen kaupallistumiseen ja vientiin aletaan hakeutua, niin sitten pitää tietenkin olla sellainen tuote, joka käy kaupaksi ja kelpaa sitten siellä markkinoilla. Tätä kautta sitten helposti syntyy se kaikessa markkinataloudessa vaikuttava paine ja prosessi, että ikään kuin tuotteen pitää olla kunnossa.
Petteri Norring
Ja sitten. Ehkä toinen puoli tästä tehokkuus, tuottavuus ja voitto tematiikasta joka tai et. Millä tavalla se ui mukaan tähän suomalaiseen sian hoitoon sikatalouteen oli oli vaan semmoinen niinku kokonaisvaltainen ajatus siitä, että että rasva ja liha on hyväksi. Suomen suomalaisille kansalaisille jos suomalaiset söisi ehkä enemmän lihaa ja rasvaa, niin todennäköisesti ne he olivat olivat voimakkaampia. He olisivat terveempiä ja siten tavallaan tarjoaisivat todennäköisesti paremman kansantaloudellisen työpanoksen ihmisinä. Tähän näin joukkoon ja sitten kun. Tä tätä tavallaan pyöriteltiin. Silloin niitä ajateltiin, että meidänhän pitää myös tehostaa meidän sika kantaa, jotta me voitaisiin saada enemmän sianlihaa ja sian rasvaa suomalaisille kulutettavaksi. Ja sitten alkaa tulee seuraava kysymys ja se, että kuinka me sitten tehostettaisiin meidän sikakantaa suomalaisia maatiaissikoja ja sitten päästään jo varsin nopeasti kysymykseen siitä, että miten me järjestetään jalostus siitoksi ja sitten esimerkiksi teurastuslaitokset sellaiseksi kokonaiseksi systeemiksi, jotta saadaan paljon systemaattisempi. Tuotantojärjestelmä pystyyn.
Olli Turunen
Ja tuossa tuon nälänhädän konkreettisuutta ehkä kuvaa se, että nälänhädän aikana ja sen jälkeen sitten monet ihan merkittävätkin tutkijat ja intellektuellit Suomessa sitten kehitteli erilaisia ajatuksia siitä, että mitä voisi käyttää korvikeravintona, ja yleensähän ne oli ihan katastrofaalisia. Että että pettuleivällä ei tosiaankaan kovin hyvin elä saatikka sammalilla ja niin pois päin. Että tämä eläintuotannon edistäminen nyt kuitenkin oli konkreettisesti sitten ihmisten kannalta toimi toimiva ratkaisu.
Petteri Norring
Kyllä kyllä ja siinä on myös tällainen kulttuurinen ulottuvuus läsnä ihan selkeästi eli. Eli kun tieto ideat liikkuivat ylirajaisesti niin niin myös sitten niinku vaikutelmat siitä milla millaista on ylväs ylväs elämä elämä. Esimerkiksi sitten kun suomalaiset seurasivat minkälaista esimerkiksi sitten selkeästi. Teollistuneessa vaurastuneessa englannissa oli niin siellähän heti vaikutelma tuli, että lihaa syödään jopa aamiaisella.
Olli Turunen
Ja meilläkin, ja Kiinassa, on sitten tämmöisiä kulttuurisia niin kun symboleja, tai vaikkapa pohjoismaissa, että Samuel Whiten artikkelista jäi mieleen, tämä Valhallan. Karju, joka aina syntyy uudestaan, ja sitten Valhallaan joutuneet viikinkisankarit söivät aina uudestaan ja uudestaan tämän. Se oli ikään kuin loputtoman vaurauden tai loputtoman nälän tyydytyksen symboli se Valhallan sika, jonka nimeä en nyt saa kyllä päähäni.
Tiina Heikkilä
Niin ja ylipäätänsä lihansyönti on usein symboloinut tai pitkää historian symboloinut, siis vaurautta yleisesti. Niin mistä nää sitten oikeastaan konkreettisesti vielä nää niinku lihakompleksit suomeen luoneet ideat tuli ja tanskalla oli siis erityinen vaikutus niinku jo mainitsit tuossa niin.
Petteri Norring
No olli hieman jo tässä kertoikin tätä tanskan tanskan tavallaan sian siantuotannon historiaa, mutta jos miettii tätä suomalaista sianhoidon modernisointihanketta, niin sitten tällainen käännekohta on ehdottomasti sianjalostusyhdistyksen perustaminen 1908 se. Varsinainen toiminta alkoi 1910, mutta mutta kiinnostavalla tavalla jo tällainen komitea komitea, joka sitten teki mietinnön tästä niinku sijanhoidon järjestämisestä ja he ehdotti tätä sianhoidon siihen sijaan jalostusyhdistyksen perustamista. Silloin 1908 niin siitä komitean mietinnöstä voi jo lukea. Sen tavallaan tanskan tanskan mallin vaikutuksen. Eli toisaalta tavallaan ulko ulkomainen idea. Selkeästi viite siitä, että jokin asia toimii ja sitten kotimaisesti koti tarkasteltuna. Kotimainen systeemi on täysin retuperällä, kun tällaisia aikalaiskommentteja lehdistökeskustelua 1800 luvun lopulla 1900 luvun alussa lukee niin se selkeä se vastinpari on tällainen niinku alkukantainen, vanhakantainen, kotimainen tuotanto ja sitten tavallaan uudenaikainen. Tanskalainen tanskalainen järjestelmä ja se, mitä sieltä tanskasta tavallaan käytännön tasolla sen haluttiin ottaa, niin oli toisaalta tällainen sijainnostusyhdistyksen. Organisoima siitoskeskusmalli, jossa sitten olisi eri alueilla muutamia muutamia siitoskeskuksia niin emakoille karjuille, jotka sitten tarjosivat, tarjoaisivat olisivat tarjonneet maanviljelijöille hyväkuntoisia. Kasvukykyisiä sikoja kasvamaan lihasijoiksi. Sitten taas edelleen siitos siitoseläimiksi. Tanskan ta otettiin myös malli siitä, että sikatuotanto ei pelkästään pyöritetty kotimaisin sikavoimin sen maatiaissijoilla, joita suomessakin oli. Usein puhuttiin tästä niinku länsi ja itä-suomalaisten maatiaissioista on sen lisäksi siihen tarvittiin myös lihatuotantoa hyvin soveltuvia. No sanottiin englantilaisia sikarotuja ja yorkshire oli sellainen sikarotu, joka sitten valikoitui tänne suomeenkin. Suomeenkin tuotavaksi tanskassa ja sitten myöhemmin. Suomessa oli vallalla malli, että täällä jalostettiin niin sanottua puhdasta yorkshire rotua ja puhdasta maatiaisrotuja. Rotua, jota sitten risteytettiin tarjoamaan tavallaan niinku potentiaalinen lihasika, eli jota sitten syötiin jo valmistettiin tai sitten jalostettiin. Siis ruoaksi jalostettiin lihaksia rasvaksi, mutta eli näitä 2 tavallaan tämmöistä niinku puhdasta. Rotua pidettiin yllä näissä siitoskeskuksissa ja se malli oli nyt niin niin selkeästi omaksuttu omaksuttu tanskasta ja oli varmaan.
Olli Turunen
Ja oikeastaan sitten jo ennen tuota yhdistyksen perustamista niin 1800-luvun lopulla lehtikeskustelussa näkyy se Tanskan malli. Ja sitten Hankoon esimerkiksi perustettiin teurastamo, jonne tuli sitten Tanskasta ihan konkreettisesti teurastamo-alan osaajia tai teurastajaa. Mutta tulikohan Turkuun sitten myös vähän myöhemmin? Eli tavallaan myös osaaminen matkusti myös sitten ihmisten mukana. Sitten tietysti laajemmin ehkä mun mielestä myös tietenkin se osuuskuntamalli, vaikka Tanska ei ollut siinä se ehkä keskeisin esimerkki. Ja sitten tietenkin nää osaajat ja ihmiset, mutta sitten myös tää esikuva tästä vientimarkkinasta. Elikkä se oli ikään kuin mahdollista, ja se näkyy jo siinä 1800-luvun lopun keskustelussa, että olisipa se hienoa kun meilläkin voitaisiin viedä sitten tuota pekonia Britanniaan hyvällä katteella. Mutta sitten vielä ehkä lisäisin tohon Yorkshire-rodun tuloon, että sitten siinä on semmoinen monen vuosisadan twisti siinä mielessä, että se keskeinen tekijä siellä Britanniassa oli ollut taas sitten Kiinasta ja Itä-Aasiasta tuodut lajikkeet, jotka risteytettiin paikallisiin sitten 1700-luvun alussa Britanniassa, ja sieltä ne levisi sitten Yhdysvaltoihin samoin kuin Tanskaan ja sitten tänne meille. Usein sitten paikallisia lajeja, tuota rotuja, sitten siitettiin niiden kanssa, että yritettiin saada paikallisiin oloihin sopivaa. Ja tässä sekakannassa on niin kuin se keskeinen, että samoin Britanniassa myös ne paikalliset lajikkeet tai rodut oli tämmöisiä pitkäjalkaisia laihoja eläimiä, jotka niin kuin elivät villinä pihoilla ja laidunsivat ennen Britannian aitaamisliikettä (enclosure movementia) ikään kuin vapaasti. Ja täähän oli ihan erityyppinen eläin kun sitten se Aasiassa jo pidemmän aikaa jalostettu pullea ja lyhytjalkainen ja tosi nopeasti kasvava laji. Eli nää oli ikään kuin ihan eri maailmasta, ja tavallaan se niin kuin evolutiivinenkin polku oli näillä sikalajeilla jo erkaantunut vuosituhansia sitten ja se jalostus oli jonkun verran vienyt niitä eri suuntaan. Eli tavallaan se meidän läntinen Yorkshire-sika ja muutkin lajikkeet niistä läntisistä on pitkälti itse asiassa sitten kiinalaisia tai itä-aasialaisia.
Petteri Norring
Joo, se on tosi tosi kiinnostavaa ja nyt kun puhutaan paljon ylirajaisesta tematiikasta ja näkökulmasta niin sitten se no tässä se näyttäytyy aika kiinnostavalla tavalla, että niin ideat ihmiset, mutta myös eläimet. Ne ne tavallaan liikkuu yli. Talous kansallisten, talousalueiden ja selkeästi vaikuttaa siihen, miten miten yhteiskunta, miten tuotantotavat kehittyy.
Tiina Heikkilä
Tässä semmoinen että ootteko te tietoisia semmoisesta asiasta, että tuliko tässä jotakin vastarintaa? Oliko suomalaistenkin vastarinnassa tai joku muu taho?
Olli Turunen
Mahdollisuus ainakin. Sillä tavalla suomalaiset oli ehkä vastarinnassa, että jos nyt alkaa vaikka ihan kansakoulun kohtaamasta vastustuksesta maaseudulla, niin samalla tavalla sitten uusiin ideoihin saatettiin tuota reagoida aika skeptisesti. En osaa oikein hyviä esimerkkejä kyllä sitten sanoa konkreettisesti, miten se vastarinta olisi noussut tässä esiin, koska siinä kuitenkin sitten elinkeinomahdollisuuksia usein etsitään, mutta tuota esimerkiksi semmoinen huomio on kirjallisuudessa, että tämä sivistys ja valistus ja koulutustyö, joka liittyy maatalouteen, oli tosi vaikeata. Ennen sen kansakoulun tuloa maatalouskouluissa tilanne oli se, että piti aloittaa ihan perusasioista niin kuin kirjoittamisesta ja laskemisesta ja niin poispäin, koska kansakoulu ei sitten ollut vielä, ihmiset ei olleet käyneet kansakoulua ennen kuin ne tuli sitten niihin varhaisiin maatalouskouluihin. Eli siinä mielessä semmoinen jonkunlaisia raja-aitoja ja rajoitteita oli kyllä 1800 luvulla paljonkin vielä olemassa.
Petteri Norring
No tästä vastarinnasta. Mä oon itse huomannut lukenut ehkä ennen kaikkea tätä sijainnostusyhdistykseen liittyvää liittyvää tutkimus tutkimusmateriaalia, niin sitten oli ehkä. 3 tyyppistä vastarintaa. Toisaalta tällainen niin kuin systeeminen tai kulutuskulttuuriin tai lihan tai eläinperäisiin tuotteisiin, niiden kuluttamiseen liittyvä vastarinta sitten on karjanhoitajiin liittyvä vastarinta ja sitten on myös eläimiin liittyvä vastarinta, että se tää. Kuluttamiseen liittyvä vastarinta tämmöistä systeemistä, hankausta tai hidastustekijää. Tässä muutoksessa ilmeni siinä, että suomalaiset kulutti ennen kaikkea silavaa, jota jota. Saatiin varsin tehokkaasti näistä suomalaisista maatiaissioista. Ne oli sen tyyppisiä, että ne kasvatti aika paksun silavakerroksen, mutta sitten kun nää sianhoitoaktiivit alkoi kehittämään uudistamaan tätä järjestelmää ja tuli ajankohtaiseksi myös miettiä tätä sianlihan vientiä ulkomaille, niin havaittiinkin että sikojen kehojen ne. Niiden pitäisi olla jonkin sortin. Niiden pitäisi olla vähän erilaisia se lihan ja rasvan keskinäinen suhde pitäisi muuttua se maatias sijoilla heidän tavallaan kehonsa eivät taipuneet aivan täydellisesti sen tyyppiseen sikaan, joka tuli sitten myöhemmin tai sianlihaan, joka tuli myöhemmin tunnetuksi pekonina suomalaisille kolmekymmentäluvun alussa, että englannissa. Tykättiin syödä sellaista niinku lihaisaa sikasiivua, jossa oli vaan suhteellisen ohut. Tää silava kerros ja sitten taas suomalaiset pitivät ensinnäkin enemmänkin näistä rasvasioista, niin tää vaikutti tavallaan jos mietitään tätä sianhoidon uudistamista, se vaikutti siihen, että näillä. Aktiiveilla oli koko ajan kahdenlaisia tavoitteita. Niiden piti toisaalta sitten pitää yllä tätä tämmöistä niinku silavasika tuotantoa ja toisaalta sitten miettiä koko ajan hieman, että minkälainen tuote olisi optimi kansainvälisille markkinoille, niin se siinä on. Tällainen tietynlainen hankaus OK ja sitten tää toinen. Vastarintaan liittyvä liittyvä seikka kytkeytyy tähän sijaan jalostusyhdistyksen käynnistämään koulutustoimintaan, että he heillä oli. Vakaa aikomus 1000 yhdeksänsataakymmenluvulla oikeastaan heti ensimmäisten vuosien jälkeen käynnistää tämmöinen öö laajamittainen valistus valistusprojekti, jolla suomalaiset maanviljelijät saataisiin omaksumaan uudenlaisia kirjanpidollisia tarkkailuun keskittyviä sianhoitomenetelmiä ja siellä hieman. On havaittavissa tyytymättömyyttä muun muassa mainittiin nimeltä tämmöiset niinku vanhemmat pienviljelijärouvat, jotka eivät osallistuneet näihin koulutuksiin niin useasti niin aktiivisesti kun sitten sija jalostusyhdistyksen aktiivit olisi halunneet. Eli selkeästi siinä on. Ei ole kohdannut tavallaan uudistusinto ja sitten toisaalta sitten tavallaan sovinnainen tapa hoitaa sikoja.
Olli Turunen
Ja tässä näkyy itse asiassa pidempikin perspektiivi sillä tavalla juuri tämmöisiin niinku kitkatekijöihin, että sitten suomessa 1800 luvun puolella tilanne oli se, että meillä oli vielä sääty-yhteiskunta ja sitten monet varhaiset maatalouden edistämistä ajavat yhdistykset oli itse asiassa sitten aika ylhäältä alaspäin suunnattuja. Alkuun ruotsinkielisen eliitin harrasteita ja pikkuhiljaa se sitten ikään kuin ui syvemmälle yhteiskuntaan sillä tavalla, että kaikki saatiin mukaan ja sitten oikeastaan jo 1910-luvulla se tilanne on se, että yritetään pitää siinä pienviljelijät mukana samoin kuin suuremmat tilalliset. Ja sittenhän tähän kehitystyöhön just vaikuttaa se, että esimerkiksi niitä tiloja, joissa olisi semmoinen kattava kirjanpito ja tuota ikään kuin jonkunlaista lokia historiantutkijalle siitä, että mitä tapahtuu, niin ei kauhean paljon ole, koska se vaatii aika paljon sitten se sellaisen pitäminen.
Petteri Norring
Kyllä kyllä ja sitten mulla oli vielä esimerkki tästä eläimien vastarinnasta, että siinäkin siellä jalostusyhdistyksen tiedonannot, jotka joita aloitettiin julkaista levittää pienviljelijöille 1922. Muistaakseni siinä ensimmäisessä numerossa on semmoinen pieni tarina. Opettavainen voi olla totuuspohjainen, mutta ennen kaikkea se on merkitykseltään opettavainen sellaisesta emakkosiasta, joka oli paennut tällaista niinku uutta sisä sisä sisä sikalaansa asuinpaikkaansa metsään. Siellä oli tarve synnyttää. Se oli mennyt porsimaan metsään ja siitä kommentoitiin tätä pakoa sitten sillä tavalla, että tää. Tällä emakolla oli säilynyt tällaisia metsäläis vaistoja metsäläisvaistoja, eli siinä tavallaan olisi henkisiä kapasiteetiltaan valmis vielä näihin moderneihin olosuhteisiin, joihin sitten selkeästi aktiivit halusivat. Nää siat siat siirtää ja se myös kiinnostavalla tavalla tuo esiin sen. Kokonaisvaltaisen eläimiin ulottuva uudistustarpe, että se ei näe. Eläimet eivät olleet vaan myös niinku kehoja vaan sitten tai lihaa, josta oli tulossa kehoja joista oli tulossa lihaa vaan myös sitten niin kun odotettiin, että he jollakin tapaa muuttaisivat heidän olemustaan käytöstä käytöstäänkin tähän vastaamaan tätä modernia tuotantoa.
Olli Turunen
Joo. Helsingin yliopiston biologi Anna Valros nosti tän siellä meidän kick off -seminaarissa esiin, että – ilmeisesti nyt kokeet oli kahdeksankymmentäluvulta – että siat edelleen, jos vapaasti ikään kuin luonnolliseen ympäristöön tai laidunnusympäristöön päästetään, niin ikään kun edelleenkin pärjäävät siinä ympäristössä. Että se jalostus ei ole vienyt niin pitkälle tuota pois siitä pois siitä varhaisemmasta lajinkehityksestä.
Tiina Heikkilä
Joo toi on kyllä itse asiassa todella kiinnostavaa, että miten näitä eläimiä tälleen niinku henkisestikin haluttiin hallinnoida ja kehittää ikään kuin kasvattaa myös niinku henkisessä mielessä. No mitä sitten jos tämmöiseen kokoavaan välikysymykseen mennään että mitä tää lihantuotannon historia erityisesti siantuotannon historia suomessa kertoo meille meille niinku eläimistä tämmöisenä historian toimijoina ja ihmisen vaurauden kasvattajina, resursseina ja modernisaation resurssina.
Petteri Norring
No no joo siitä mulla tuli mieleen se kun tässä aloitit aloitettiin tää keskustelu niin mainitsit että tää hyvinvointivaltio että onko se rakennettu myös eläinten eläinten kustannuksella niin sitten mä oon itse tarkastellut tätä tätä tutkimuskohdetta. En ehkä niinkään tästä niinku kustannusnäkökulmasta, vaan sitten panos panos. Näkökulmastaan eli mä oon ollut kiinnostunut kiinnostunut tarkastelemaan sitä, että miten tuotantoeläimet, minkälainen työpanos niillä on. Tavallaan tän kansantaloudellisen potin potin eteen, että se sikoja totta kai nää kaikki meidän tutkimaamme eläimet oli, mutta on selkeästi havaittavissa, että niillä oli erilaisia tehtäviä, että nää. Suurin osa näistä sijoista lihasijoista silavasijoista, niin ne teki tällaista aineenvaihdunnallista työtä. Niiden tehtävä oli kasvaa ja sitten lopulta kuolla ja tavallaan tarjota ravintonsa ihmisten ihmisten hyväksi. Mutta mutta tässä tässä järjestelmässä, niin sen oli tarkoitus kasvaa mahdollisimman tehokkaasti. Ja siihen esimerkiksi liittyi se, että tehtävä liikkua, jotta heillä tavallaan keho muovautuisi oikealla tavalla kantamaan lihaa ja lihaa ja rasvaa ja niin edespäin. OK no näiden liha rasvasikojen lisäksi sitten oli totta kai näitä sidos sikoja, jotka on, joiden tavallaan panos oli aivan eri erilainen niitä kohdeltiinkin eri tavalla, että ne oli monivuotisia. Eläimiä ja heidän tehtävänsä oli tavallaan alistua aika niinku hyvinkin intensiiviseen siitos siitosruljanssiin, sellaiseen sellaisena niinku monivuotiseen. Mutta sittenhän ei, ei kun pärjäsivät. Siinä osoittivat niin kuin lujuutta kestävyyttä sikiiämiskykyä niin sit. Sitten heitä arvostettiin tällaisina joskus käytetty sanotaan, että on yhteistoiminnan kollaboraattoreina ja siinä tämmöisessä niinku sikataloudessa ja siinä seikassa, että he vuosien ajan tuottivat monen monta monen monta siitos siitoseläintä tavallaan leviämään suomeen ja sitten nostamaan sikataloutta, sikataloutta mahdollisesti jaloilleen suomessa.
Olli Turunen
No mä sanoisin että joo, lajit ovat todellakin matkustaneet siis ja ihmisten mukana kulkeneet. Se on todella mielenkiintoinen kuvio tässä, että miten tää nykyisenkaltainen sikatalous on mahdollistunut. Ja sitten eläimet kyllä siis siinä vanhassa maatalouskulttuurissa mitä suurimmassa määrin tietenkin nähtiin vaurauden lajina. Se ulottuu aina pääoman käsitteen määrittelyyn asti, että erilaisia lehmien laskemiseen ja lehmien pitämiseen liittyviä lainakäytäntöjä ui ikään kuin siihen pääoman käsitteen ymmärrykseen aikanaan. Mutta ehkä niin kuin itse ajattelen, että niinkuin suuressa mittakaavassa tätä, niin että kun tää mittakaava kasvaa tuotannossa niin meillä eläinsuhde muuttuu ja ikään kuin eläinyksilökohtainen toimijuus kapenee siinä mielessä, että vaikka eläimet ei voi juoksennella pitkin pihoja ja laidun laitumia ja toimia ikään kuin villinä ja vapaana, mut sitten toisaalta tää mittakaavan kasvu on myös johtanut siihen, että sikaa lajina – eläinlajina – sen merkitys itseasiassa se on suurempi, olkoonkin että sen yksilökohtainen toimijuus on sitten kaventunut merkittävästi.
Petteri Norring
Niin joo, mä jotenkin ajattelen, että meidän tutkimusperioni tapahtui sellainen sikojen. Tavallaan ne vedettiin mukaan tähän tota niinku. Ihmisten elinpiiriin aivan niin kun aikaisempaa systemaattisemmin ja sillä sillä oli sitten niinku merkittävät vaikutukset. Ja sitten tavallaan jos vielä yleisemmällä tasolla ajattelee, puhutaan modernista ajasta modernin yhteiskunnan kehityksestä ja sitten kun meille on tärkeätä ajatella tätä yhteiskuntaa, ei vaan ihmisistä koostuvana kollektiivina vaan niinku. Tilaisena yhteisönä niistä kyllä useimmiten mietin tätä niin kuin väestönhallinnan biopolitiikan kehittymistä ja sitten tää meidän tutkimuskohde on selkeästi ainakin minulle opettanut sen, että se biopolitiikka väestönhallinta ei missään vaiheessa tunnu kohdistuvan vain ihmisiin, vaan siinä on esimerkiksi sijoilla ollut ihan selkeät selkeät. Tehtävä niinku juuri puhuin tästä niinku panoksesta tuotantoeläinten panoksesta osana monenlaista yhteiskuntaa.
Tiina Heikkilä
Niin mitä tää sitten oikeastaan auttaa meitä ymmärtämään tätä nykyistä keskustelua eläintuotannossa. Tää historia historian tehtävähän ei varsinaisesti opettaa, mut kyllä se voi silti perspektiiviä antaa.
Petteri Norring
Musta tuntuu, että se tavallaan nykyinen keskustelu, mutta nykyinen myös eläintuotanto tämmöinen niin kuin eläin teollinen kompleksi. Jos sitä ajatellaan, niin tää selkeästi tää meidän meidän tutkimusperiodi kuvaa aivan eri tyyppistä. Monelta kantilta eri tyyppistä aikaa, erityyppistä maailmaa ja siinä mielessä sitten se on ennen kaikkea tämmöistä niinku perspektiivin perspektiivin tarjoamista, että jos me no tätä ajatellaan näin, että hypoteesia tällaista niinku lihakompleksista, niin siihen sisältyy tää, että me tutkitaan tämmöistä niinku tätä puoliteollista. Pienten tuotantoyksiköiden yksiköiden aikaan ja siitä ehkä sitten on seurannut. Tämä on eläinteollinen kompleksi, mutta myös jonkin sortin eläin tai lihaparadoksi lihakompleksin sijaan. Eli tavallaan se meidän suhteemme. On muuttunut jo niin kaukaisin ja se on erkaantunut tuotantoeläimistä, että meidän on itse asiassa hyvin vaikea muistaa, että me eletään yhteiskunnassa, jossa on paljon paljon tuotantoeläimiä. Meidän oma tuotanto tai me ei tuotanto, vaan tutkimustiimimme saa tästä hyvän muistutuksen tänä keväänä kun me käytiin. Kevätretkellä iso tuiskun sikalassa Ilmajoella, joka oli hyvinkin hyvinkin tota merkityksellinen ja kiintoisa kiintoisa vierailu tällaiseen hyvin keskimääräiseen tyypilliseen suomalaiseen sikofarmiin.
Olli Turunen
Joo se oli kyllä kiinnostava kokemus, mutta vähän palaa taaksepäin mennen, niin ehkä sitä voi kuvata sillä tavalla tuota meidän tutkimusajanjaksoa, että mitä Marja Jalava on nostanut hienosti julkaisuissaan myös esiin, että iso osa siitä 1920- ja 30-luvun työstä oli ikään kuin myös niin kuin eläinten hoidollista, siis semmoista eläinten hyvinvointia todella paljon, niin kuin siihen fokusoitavaa, koska ajateltiin, että sitten saadaan parempi laatuista lihaa ja eläin on terveempi ja niin poispäin. Kaikki ikään kuin sujuu paremmin. Ja sitten se varsinainen skaalaaminen – sitten kun ymmärrettiin, että miten se eläin sitten voi hyvin tai ainakin riittävän hyvin – tapahtuu sitten kuitenkin myöhemmin. Elikkä ollaan tämmöisen suuren mittakaavan porstuassa tässä meidän tutkimusaikana, missä ne samat kehitysprosessit, mitkä monissa muissakin maissa käytiin läpi, on niin kuin täydessä täydessä vauhdissa, mutta sitten menee vielä pitkälle sotien jälkeiseen aikaan ennen kuin se mittakaava lähtee kasvamaan sitten ihan teolliseen mittakaavaan.
Petteri Norring
Eli, kyse on tavallaan siitä, että me pystytään hyvin tutkimaan tällaista niinku hoivan ja hyväksikäytön niiden samanaikaista samanaikaista niinku olemassaoloa. Ja jos miettii sitten tavallaan nykyistä keskustelua nykyistä kulttuuria. Eläintuotannon ympärillä niin tuntuu, että siinä tavallaan tää hoivan ja hyväksikäytön yhteinen olemassa. No sitä ei tavallaan sitä aspektia ole, niin se ehkä jälleen kerran vie mitä sanoin jo aikaisemmin, että se tosiaan tuo tutkimamme ajanjakso tuntuu. Jo aika kaukaiselta nyt kun mietitään 2020 luvun keskustelua, vaikka kyseessä on vaan 80 90 vuotta.
Tiina Heikkilä
No pystyttekö te enää tässä vaiheessa edes kuvittelemaan mitään tämmöistä niinku modernisaatiohistorian kirjoitusta ilman että siinä on se eläinten näkökulma niinku mukana.
Olli Turunen
Kyllä se aika vaikeata on, koska sitten muuallakin tehty tutkimus ikään kuin näyttää sen, että vaikkapa sika ihan konkreettisesti on paitsi tän siirtymisen myötä keskeinen osa globalisaatiossa. Se pitkä, iso osa siitä meidän nykyisestä lajista, rodusta, on tullut sieltä Aasiasta ja toisaalta eurooppalaiset on vienyt sen sitten kaikkialle. Ja toisaalta myös sitten tämmöisen teollisen tuotantojärjestelmän kehittymisen kannalta se sika ja teurastamoala on ollut ihan keskeisessä osassa, ja isot osat niistä mullistuksista ikään kuin mihin reaktiona mekin tästä ilmiöstä nyt puhutaan, niin aiheutui tästä, että esimerkiksi Chicagossa Yhdysvalloissa valtavalta maatalousalueelta saatiin valtavasti lihaa. Chicagon valtavan tehokas teurastamoteollisuus ja lihan pakkausteollisuus kehittyi siellä, mikä heijastui sitten tietenkin Eurooppaan asti ja siihen, miten täällä reagoitiin ja toimittiin sitten ja minkälaisia uudistuksia pyrittiin tekemään.
Petteri Norring
No se tuo on kyllä totta, että se on hyvin vaikea kuvitella, että jos tutkii että mitä seuraavaksi tutkii, niin millä tavalla eläimet tai monilajinen yhteiskunta? Ei ei olisi siinä läsnä mä itse. On ehkä kiinnostunut ennen kaikkea juuri puhumaan ja tästä niinku monilajisuudesta tai jollakin tapaa tämmöistä niinku suhteisuudesta, että se on tullut tän tutkimus aiheen myötä. Kyllä niin kuin hyvinkin vallitsevassa osaksi mun. Teoreettista käsi käsitteellistä asennoitumista ja sitten ihan käytännön puolesta. Sitten tavallaan kun me tutkitaan, mutta me myös opetetaan yliopistossa, niin sitten se opettaminen, niin siihen on tullut myös. Kyllä täytyy sanoa, että uusi uusia sävyjä, että ei ole kurssia. Jolloin en olisi pitänyt jollakin tapaa eläimiä tai monenlaisia yhteiskunnan historiaa. Mukana tässä viime vuosi vuosien aikana.
Tiina Heikkilä
Ja että se vaikuttaa niinku siihen ikään kuin aiemmin syntyneeseen jo historia käsitykseen se uusi näkökulma.
Petteri Norring
Kyllä se vaikuttaa. Joo joo ja ja kyllä täytyy sanoa, että tällaisen just suhteellisuuden tai no relationaalisen ontologian mukaisesti ajatellut jos ajattelee sosiaalisen maailman muodostumista, niin se vaikuttaa hyvin dramaattisestikin siihen, että se on se on kiinnostavaa ja se on haastavaa. Se on mukavaa aivojumppa niinku hyvä kiva tutkimus. Sen pitää ollakin.
Olli Turunen
Mulla on tähän myös semmoinen kulma sitten meille länsimaille, jälkiteolliseen modernisaatioon, että samalla tavalla ikään kuin suurelle osalle ihmisistä sitten se eläintuotanto on poissa silmistä siat ihan konkreettisesti, koska ovat suljettuina aika isoihin sikaloihin. Mutta samalla tavallahan iso osa ikään kuin teollisen maailman infrastruktuurista on poissa meidän silmistä, koska se on Kiinassa ja muualla pääasiassa. Eli tavallaan me, meille on jäänyt sitten tästä monessa mielessä teollisesta yhteiskunnasta oikeastaan vaan sitten jossain määrin ne hyvät osat, olkoonkin, että ehkä saatetaan sitten pikkuhiljaa niitä olla menettämässä, jos se meidän ikään kuin suhde siihen valmistukseen ja tuottavaan puoleen karkaa liian kauaksi. Ja tää liittyy silleen makrotasolla ehkä näihin asioihin, että jos ajattelee semmoista 1800 luvun talousajattelua, fysiokraattista ajattelua, jossa ajateltiin, että maatalous on ainut ikään kuin tuottava tuotannon ala ja kaikki muut ikään kuin on jossain määrin riippuvaisia siitä. Tämä ei nykytaloustieteessä ole kauhean – tai nyky-yhteiskunnassa – kauhean hedelmällinen, mutta näin silloin ajateltiin, kunnes sitten tavallaan se teollinen vallankumous ja myöhemmin palvelujen kehittäminen muutti sen tilanteen kokonaan. Mutta edelleenkin meidän kaikkien pitää syödä ja jollain ruumiimme ravitsevan, että siinä mielessä olemme kiinni tässä edelleen.
Tiina Heikkilä
Eli sika voi opettaa ihmiselle aika paljon historiasta. Mutta tota miten sitten tämmöinen viimeinen kysymys itse asiassa tai voidaan vielä ottaa jos tulee asioita esille, mutta mulla oli tää tämmöinen viimeinen kysymys siitä, että kun tää lihakompleksi on kuitenkin ihmisen rakentama ja siinä on ne ongelmansa, niin näettekö te tai voitteko te ottaa semmoisen asian kantaa, että voisiko sitä jollain tavalla purkaa tai pitäisikö sitä jotenkin purkaa? Miten se voisi niinku vaatia?
Petteri Norring
Vihjasinkohan mä vähän tavallaan tämmöisen vastauksen jo äsken kun mä ajattelin, että jos me. Jos meillä se lihakompleksis sijaitsee siellä 1900 luvun alkupuolella, niin sitten se mitä siitä on kehittynyt niin on enemmän ollut tää niinku eläinteollinen kompleksi joka sitten on tavallaan huomattavasti massiivisempi. Todella ehkä niinku planetaariset mittasuhteet saanut saanut systeemin ja siinä mielessä sen purkaminen. Tuntuu tuntuu hyvin niinku vaikealta, mutta yksi kaikki niinku meidänkin tutkimusaiheemme osoittaa sen niin onhan se rakennettu vaikutelmista vaikutteista niinku innosta innosta uudistaa. Ja tarpeesta tarpeesta tuottaa niinku yhteisölle ja yksilöille ravintoa eli se vaatisi myös niinku tavallaan hyvinkin niinku voimakasta pontta muuttaa muuttaa systeemiä.
Olli Turunen
Itse oon ajatellut, että ainakin aina voi parantaa, mutta tuota. Sitten tässä menee niin monta asiaa, että ekologinen ja vapaakauppaan liittyvät asiat ja eettinen puoli niin kaikki, kaikki ikään kuin menee menee ristiin sillä tavoin, että olisi kovasti eettistä vauraalta länneltä, että kehitysmaat tai kehittyvät maat voisi ikään kuin tuoda maataloudellisia tuotteita meidän markkinoille, mutta sen meidän vähän protektionistinen tukijärjestelmä sitten tietysti tuota aika tehokkaasti estää. Toisaalta ainut tapa millä me voidaan suojata – jos me halutaan parempia tuotannon ehtoja, parempia olosuhteita eläimille – on se, että muiden tuottajien muualla maailmassa pitäisi ikään kuin noudattaa niitä samoja standardeja, koska ei meillä sitten taas tuota se lihantuotanto oikein onnistu. Eli siinä mielessä tosiaan etiikka ja ekologia ja sitten tuota vapaakaupan ja ikään kuin kasvua ja hyvinvointia lisäävät ajatukset menee aika monellakin tavalla ristiin tässä kuviossa. Sitten mä oon myös ajatellut sitä, että onko itse asiassa Malthusin ajasta tai vanhan maatalouden ajasta, jossa jatkuvasti oli yhteys lännessä ja Euroopassa puutteeseen. Pienikin sysäys, joku kriisi saa, aiheutti suoraan nälänhädän. Niin onko tää vielä, tää sadan tai parinsadan vuoden jatkumo ikään kuin heijastumaa tästä vanhasta yhteisöstä, jossa ikään kuin sitä lihaa arvostetaan ja syödään niin paljon, koska se on yltäkylläisyyden merkki. Jos meillä vaurauden aika jatkuisi, niin sitten ehkä voisi ajatella, että se lihan lihansyönnin ja tämä vaurauden symbolinen kytkös heikentyisi, että siinä mielessä toivoisin hyviä aikoja meille, että näin ehkä voisi ajattelu kehittyä.
Petteri Norring
Niin ja sitten voi tietenkin miettiä, että jos me ollaan niinku äsken muotoili, niin enemmänkin kompleksi näistä siirtyy liha paradoksin aikaan. Niin millä tavalla voitaisiin muuttua takaisin sinne kompleksiin eli siinä luoda tavallaan ihmisten ja tuotantoeläinten välille kohtaamisia, että ainakin me itse kun olen tässä tutkittu. Tutkittu tuotantoeläimiä niin tuo on ollut myös hyvin avartava avartava kokemus. Kokemus siinä mielessä, että näitä tuotantoeläimillä siitos karjuilla ennakoilla niillä on nimet niillä on. Monivuotinen historia, joka on luettavissa esiin arkisto arkistoaineistosta ja sellaisena sitten tietenkin minulla tutkijana on muodostunut esimerkiksi näihin. Totta kai jo nyt niinku kuolleisiin eläimiin niin. Ihan samanlainen side kuin ihmisiä joita mä oon tutkinut, jotka on asunut, elänyt eläneet menneisyydessä ja sillä tavalla. Sitten ainakin minun 2020 luvun ihmisen suhde suhde tuotantoeläimiin on muuttunut poissaolevasta täysin ehkä kompleksisemmaksi, mutta kuitenkin tällaisessa elossa olevaksi suhteeksi.
Olli Turunen
Täytyy sanoa, että samalla tavalla on. On muuttunut ehkä sillä tavalla, että jonkun verran on kytköksiä tuonne suomalaiseen maatalouteen ainakin sillä tavalla, että on nähnyt, että meillä on semmoista moniaikaisuutta tässä, että Suomessa edelleenkin aika pieniä karjoja pidetään sitten sen tehokkaamman tuotannon ohessa, että meillä ikään kuin tavallaan voi katsoa samaan aikaan siinä mielessä menneisyyteen ja ehkä tulevaisuuteen, kun meillä sitten samaan aikaan on todella teollista ja suuren mittakaavan tuotantoa.
Tiina Heikkilä
Voisi kysyä hei semmoisen loppuun vielä että mitä tää hanke on seuraavana tekemässä? Onko teillä jotakin tiettyjä suunnitelmia lähiaikoina?
Olli Turunen
No meillä on ainakin lokakuussa tulossa semmoinen lihan poliittiseen talouteen liittyvä symposiumi. Vai kollokvio vai workshop? Miksi sitä nyt kutsummekin, johon on tulossa ainakin Paul Sharp Tanskasta ja Mary Hilson ja Alejandro Gómez del Moral Helsingin yliopistosta, jossa tähän talouspuoleen pureudutaan vähän enemmän.
Petteri Norring
Ja sitten vuoden päästä olisi laajempi laajempialainen konferenssi tästä aiheesta. Yleisemmin meidän hankkeeseen liittyen.
Tiina Heikkilä
Kyllä eli näin jatkuu, mutta kiitoksia petteri norring ja olli turunen tästä haastattelusta.
Petteri Norring
Kiitoksia.
Olli Turunen
Kiitos paljon.
