Ulkona on kylmä. Lämpötila lähenee kahtakymmentä pakkasastetta. Kenkien mukana sisälle kulkeutunut lumi sulaa pieniksi lammikoiksi oven eteen. Katon rajassa raottuvista kaihtimista siivilöityvät kevättalven ärhäkät auringonsäteet kuin muistuttaen vuoden kulusta kohti kevättä ja päättyvää lukuvuotta. Keskustelemme graduseminaarin loppumisesta ja tuskailemme tutkielmien saattamista valmiiksi ilman tapaamisten rytmiä. Olo on turhautunut. Miksi kiirehtiä valmistumaan, kun sen jälkeinen elämä ei vielä ole lainkaan hahmottunut?
Yksi meistä on lähdössä kuukausien etsinnän jälkeen töihin Pirkanmaalle tehtävään, joka edes sivuaa oman alan tehtäviä. Toinen on päättänyt jatkaa opintojaan lähitieteen alalta Varsinais-Suomessa. Kolmannella on työ tutusti Porissa, mikä tosin ei vastaa koulutusta. Minulla taas ei ole ensimmäistäkään näkymää siitä, mitä tapahtuu tutkintotodistuksen saapumisen jälkeen – ei, vaikka tulen saamaan laillistetun sosiaalityöntekijän pätevyyden.
Yhteistuumin päätämme ottaa ohjat omiin käsiimme ja avartaa näkymiämme työllistymiseen. Perinteisten työnhakureittien sijaan kutsuimme opiskeluaikana etäiseksi jääneen työelämäsektorin, järjestö- ja yhdistyspuolen, vieraaksemme yliopistokeskukselle. Näin syntyi Kolmas sektori yhteiskunnassamme –seminaari. Näin myöhemmin ajatellen, samalla otettiin ensimmäinen askel kohti ASTe –hanketta.
Olen ajamassa Satakunnan laitamilta kohti Poria. Loska lentää ja vaatii keskittymistä olla luisumatta tiellä syntyneihin uriin. Talvi on vaihtunut toiseksi; gradu on valmis ja olen löytänyt itseni sekä sosiaalityöntekijän että eri puolille maakuntaa vievän yliopiston tutkimusavustajan työstä. Olen juuri ollut haastattelemassa kahta sote-palveluita tuottavan tahon – järjestön ja yrityksen – edustajaa. Käyn mielessäni läpi äskeisiä keskusteluja sekä aiempia ajatusten vaihtoja sote-palveluita tuottavien toimijoiden sekä yliopisto-opiskelijoiden yhteistyöstä:
Törmään toistuvasti kahteen asiaan. Porin yliopistokeskuksen tutkinto-ohjelmia ei tunneta, eikä osata ajatella, millaista yhteistyötä opiskelijoiden kanssa voitaisiin tehdä. Sosiaali- ja terveysalan toimintaympäristö on muutoksessa, eikä kukaan uskalla kuvitella, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. En voi olla pohtimatta, miten paljon poikkitieteellistä asiantuntijuutta yliopistokeskuksemme voisi palveluita tuottaville sote-toimijoille tarjota. Valmiiden toimintamallien ja yhteistyökanavien puuttuessa kysymys kuuluu: miten?
Kaksi talvea on kulunut. Istumme ASTe –hankkeen projektikoordinaattorin Vilman kanssa työhuoneessamme, eikä innostunut ideointi ota katketakseen. Olemme keskustelleet vasta käynnistyneen hankkeen tavoitteista sekä yhteistyön mahdollisuuksista eri toimijoiden kanssa. Projektia kuvaa rohkeus kokeilla ja tehdä toisin toimintamalleja ja rakenteita kehittäen. Olemme tavanneet mielenkiintoisia asiantuntijoita muun muassa Aalto yliopistosta, Turun yliopiston kauppakorkeakoulusta, Porin yliopistokeskuksen koordinaatioyksiköstä, opiskelijajärjestö Pointerista, Prizztechistä, Satakuntaliitosta, Sosiaalialan osaamiskeskus Pikassoksesta, Porin perusturvakeskuksesta sekä järjestö- ja yritystoimijoita eri puolilta Satakuntaa. Lisäksi olemme suunnitelleet tulevaa yhteistyötä muun muassa Kampus-Sote –hankkeen (EAKR) kanssa.
On ollut ilo huomata, miten ajankohtaisen ja kaikkia koskettavan asian äärelle olemme löytäneet! Olemme alusta saakka linjanneet, miten hankkeessa pyrimme toteuttamaan toisin tekemisen ja kokeilun filosofiaa olemassa olevia toimintamalleja ja rakenteita kehittäen. En voisi olla iloisempi havaitessani saavamme tälle myönteistä vastakaikua!
Toivotan jokaisen Porin yliopistokeskuksen opiskelijan, satakuntalaisen yliopistokoulutetun työttömän työnhakijan, yliopistokeskuksen työelämäyhteyksistä vastaavan opetus- ja ohjaushenkilökunnan, sote-kentällä toimivat yritykset ja kolmannen sektorin toimijat sekä ihan kaikki asiasta kiinnostuneet lämpimästi tervetulleeksi mukaan ASTe-hankkeen toimintaan! Tuskin maltan odottaa, mitä tuleva vuosi ASTe –hankkeen myötä tuo tullessaan ja millaisten mietteiden äärestä itseni seuraavana talvena löydän!
Eveliina Kaukkila, Projektipäällikkö, ASTe – Akateeminen asiantuntijuus Satakunnan sosiaali- ja terveyspalvelujen tueksi (ESR)
Kommentit