Backward Design -malli on sittenkin se, mitä enimmäkseen käytän. Alussa hahmottelen kurssisuunnitelman tavoitteista käsin eli mitkä ovat päätavoitteet kurssillani (Identify Desired Results) ja minulla on usein jo valmiina ideat toteutukseen (Big ideas). Määrittelen opiskelijoille sekä kirjalliset että suulliset tehtävät, jotka ovat arvioitavia ja kirjoitan selkeästi mistä arviointinsa koostuu. Tähän huomiona, että todella harvoin olen 20 vuoden aikana perustelemaan arvosanoja opiskelijoille. Valituksia on tullut harvoin ja luulen sen johtuvan juuri näistä aukikirjoitetuista arviointiperusteista. Itsearviointi kurssin lopussa kuuluu tähän myös (mallin kohta 2 Determine acceptable evidence).
Suunnittelun loppupuolella teen vielä ohjesivut kirjallisiin ja suullisiin tehtäviin ja ehdotukset tavoista, joilla voivat tehtävänsä palauttaa. Mietin, mikä on se tapa, jolla opiskelija ko. kurssilla osoittaa osaamisensa. Onko se kokeet, projektit, videot, tehtäväpaketit, itsenäiset muut työt vai mikä (kohta 3, Learning experiences & instruction à Learning Events). Ohessa näyttökuva ruotsin 1. kurssini sisältösivuista, alustana Office365:n Teams. Nämä kaikki sivut teen aina kurssin alussa kohta kohdalta (ks. edellä) valmiiksi, kurssin edetessä joitakin kohtia täydentäen.
Päätin kokeilla itselle uutta sovellusta, Thinglinkiä, opiskelijoideni (RB4-kurssi) kanssa. Aiheena oli YK:n Globala mål 2030, joista kukin ryhmä valitsi yhden ja teki siitä esityksen. Kukin ryhmä kiersi sitten lukemassa muiden ryhmien esitykset saman tunnin lopuksi.
Olin kirjautunut itse tuohon sovellukseen vasta ed. päivänä ja tunnilla kävi sitten niin, että opiskelijat eivät päässeetkään kirjautumaan siihen. Emme jääneet sitä kauemmin harmittelemaan vaan he valitsivat tutun ja turvallisen PP:n esityksensä alustaksi (tehtävänanto ja yhden ryhmän PP-dia ohessa). Ilmoitin, että palaamme asiaan, kun saan selville mikä on vikana kirjautumisessaan. Thinglink jäi siis toistaiseksi kokeilematta. Toiveenani oli, että siihen saa kuvaan tägättyä tekstiä sopivasti ja vaikka numeroita, jotka toimivat linkkeinä ja niiden takana pieni tekstipätkä tms.
Backward Design -mallin vahvuus on juuri tuo tavoitepainotus. Kun tavoitteet on kirkkaina mielessä, voi keskittyä täysillä opetus- ja oppimistapojen varioimiseen ja eteenpäin menemiseen eikä silloin haittaa, jos välillä kompuroikin esim. erilaisten sovellusten viidakossa. Tärkeintä, että yrittää ja kokeilee, muuten ei löydy uusia tapoja tehdä tätä työtä.
Reetta Almqvist
Hienoa, että lähdet opetuksen suunnittelussa tavoitteet edellä ja että olet löytänyt itsellesi sopivan mallin suunnitteluun. On todella hyvä, että kiinnität arviointiin huomiota ja että arviointi on opiskelijoille selkeä. Moni opiskelija ottaa tavoitteekseen tietyn arvosanan, ja tällöin on motivoivaa tietää, mitkä kaikki asiat arvosanaan vaikuttavat.
Teams-kuvassasi oli oivallisesti kirjoitettu ’henkinen ja fyysinen läsnäolo’ ja nuo adjektiivit olisi minunkin hyvä lisätä omille kursseilleni kurssiesittelyyn. Moni kun tulee tunnille ja on fyysisesti, mutta ei aina henkisesti, läsnä. Kurssialueesi Teamsissa näyttää myös selkeältä, ja voisin kuvitella, että opiskelijat löytävät sieltä haluamansa materiaalin helposti.
Harmi, että Thinglink ei heti toiminut, toivotaan että seuraavalla kerralla sitten. 🙂 Kuten Taina kommenteissa kirjoitti ja mikä on niin totta, on että välillä ei auta, vaikka kuinka olisi testannut, että kaikki toimii, niin jokin silti saattaa mennä vikaan ja täytyy keksiä suunnitelma B. Olet selkeästi myös itse ymmärtänyt tämän ja on kiva, että uskallat yrittää, kokeilla, onnistua ja epäonnistua.
Onnea toiseen yritykseen Thinglinkin kanssa, toivottavasti ohjelma toimii ja saamme lukea kokeilusta seuraavassa blogitekstissä!
Tanja Tervonen
17.11.2019 19:05