Digikesytystä inhimilliseen malliin

Digitaaliseen murrokseen liittyvä sanasto hämmentää. Mitä kryptisen kuuloiset asiat oikein tarkoittavat ja ajautuuko ihminen inhimillisyydessään paitsioon? Keskeinen osa tutkijan työtä on tehdä asioista selkeästi määriteltyjä ja yhteisesti ymmärrettäviä.

Voiko jalkapallokenttää kutsua alustaksi?

Digitaalista murrosta kuvaavat sanat saattavat kuulostaa epämääräisiltä ja tuntua vaikeilta hahmottaa. Liiketoiminta-alustat ja -toimintamallit, ekosysteemit, transformaatio, innovaatio ja disruptio, myynnin ja markkinoinnin digitalisoituminen koneoppimisen ja robotiikan keinoin… Abstrakteilla termeillä on kuitenkin hyvä tarkoituksensa; ne pyrkivät kuvaamaan sekä päivitettyjä että täysin uusia tapoja toimia ympäristössä, jota tukevat erilaiset teknologiset ratkaisut.

Tilanteesta tekee haastavaa se, ettei näitä teknologisia työkaluja tai digitaalisesti tuettuja toimintatapoja voi yleensä yksiselitteisesti nähdä, kuulla, haistaa tai maistaa. Perinteiseen tyyliin. Vai milloin viimeksi kävit lounaalla arvoa tuottavan ekosysteemin kanssa?

Robins-hankkeessa käytetyt keskeiset termit ovat myös ajallisesti vahvasti etukenossa. Hankkeen tutkijat pyrkivät ymmärtämään ja selittämään toimintaa, joka on laajemmassa mittakaavassa vasta alkamassa.

Miten tutkijat voisivat parhaiten tavoittaa ne yritykset, jotka ovat jo aamuvarhaisella lähteneet digiaalloille onnistuneesti surffailemaan, jotta saataisiin kerättyä heidän kokemuksiaan aallonkorkeuksista ja haiverkkojen pitävyydestä? Jotta tutkijat voisivat tarjota rohkaisevia ja koeteltuja vinkkejä niille yrityksille ja organisaatioille, jotka saattavat vielä kokea neuvottomuutta digitsunamin kohistessa yhä voimakkaammin.

Lämpimän inhimillistä vai kylmän digitaalista?

Digikesytys alkoi omalta osaltani kunnolla vuoden vaihtuessa. Myynnin yliopettajan työhön Tampereen ammattikorkeakoulussa kuuluu tutkimustyötä Robins-hankkeessa, joten abstraktit termit pitää nyt ottaa haltuun. Mielestäni se on myös keskeinen osa tutkijan työtä – tehdä asioista selkeästi määriteltyjä ja yhteisesti ymmärrettäviä.

Ihmisten välinen vuorovaikutus kasvokkaisissa kohtaamisissa on aina inspiroinut minua. Väitöskirjanikin keskittyi ymmärtämään sitä, mikä yritysmyyjälle tai -ostajalle on arvokasta, kun he kohtaavat toisensa myyntikeskustelun aikana. Ensi kuulemalta Robins-hanke digitalisoitumisineen tuntui vieraalta ajatukselta, ja olin nousemassa barrikadeille puolustamaan ihmisen luonnollista olotilaa eli luomuläsnäoloa, kuten viisas filosofi Maija-Riitta Ollila sitä kuvaa tuoreessa kirjassaan Tekoälyn etiikka (2019).

Onneksi asiat ovat harvoin mustavalkoisia. Lämpimiä tai kylmiä. Parhaiten toiminee yhdistelmä, josta löytyy niin inhimillisiä lähiläsnäolon hetkiä kuin teknologisia etä- ja taustaratkaisuja. Kummallekin toimintatavalle löytyy oikea aikansa ja paikkansa yritysten ja organisaatioiden toimiessa yhdessä asiakkaiden kanssa.

Ei kyse taidakaan olla digitsunamista, jonka alle ihminen on vaarassa hukkua vaan hyvästä aallosta, joka mahdollistaa ihmiselle keskittymisen siihen, mitä osaa parhaiten. Olemaan ihminen toiselle ihmiselle.

Selkokielistä keskustelua Robins-teemoista voit kuunnella #RobinsPodcast-podcastista https://www.bonfire.fi/bonfire-podcast-alykasta-myyntia-etsimassa/. Heitän tässä samalla myös haasteen kaikille Robins-tutkijoille ja muille aiheesta innostuneille: kerätään tänne blogipalstalle selkokielinen ja arjenmakuinen sanasto kaikista näistä kummallisista termeistä!

 

Sini Jokiniemi
Yliopettaja
Liiketoiminta, myynnin vuorovaikutus
Tampereen ammattikorkeakoulu
050 5985 705
sini.jokiniemi@tuni.fi

Kommentit

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi