Ammattikorkeakouluopinnot ovat monelle opiskelijalle tähänastisen elämän rankinta aikaa. Monet muuttavat ensimmäistä kertaa omaan asuntoonsa ja usein samalla pois kotipaikkakunnalta. Itsenäisyyden mukana tulee vastuu koko oman elämän käytännön asioiden pyörittämisestä. Pitää itse muistaa maksaa vuokra ja käydä kaupassa. Budjetista, joka opiskelijoilla on usein pieni, vastaat siitäkin itse. Rahaa pitää riittää vuokraan, ruokaan, nettiin, puhelimeen, opiskeluvälineisiin, sosialisoitumiseen ja muihin elämän menoihin. Joudut itse tekemään ruokaa, siivoamaan ja pesemään pyykkiä. Kaikkeen pitää budjetoida myös aikaa, ja opinnot haukkaavat karhun annoksen opiskelijan ajasta.
Korkeakouluopinnot ovat myös sisällöllisesti vaativia, ja valitettavasti nykytrendinä on sysätä opiskelijoille paljon itsenäistä opiskelua ja ryhmätöitä, jotka vaativat opiskelijalta paljon enemmän metatyötä, kuin luento-opiskelu ja keskustelu, vieden mentaalikapasiteettia varsinaiselta oppimiselta. Kaiken tämän huomioon ottaen ei ole ihme, että moni opiskelija uupuu ja uhkaa jäädä arjen jalkoihin. Voimavarat vain tapaavat ehtyä niin vähitellen, ettei uupumusta ehkä huomaa, ennen kuin on ajautunut stressin ja apatian oravanpyörään.
”Tee niinku minä sanon, älä sillee ku minä tein”
Itse astuin opiskelijaelämään itsevarmana ja tavoitteet korkealla. Koulu, opiskelu ja opitun soveltaminen on aina ennenkin ollut helppoa, miksi se nyt yhtäkkiä vaikeutuisi? Voi pienen tytön naiiviutta…
Vastuu omasta elämästä ja tukiverkostojen ja sosiaalisten yhteyksien jääminen kotipaikkakunnalle söivät opiskeluenergiaa ja motivaatiota hurjasti, etenkin kun kontrasti puolustusvoimien strukturoituun ja yhteisölliseen arkeen oli niin jyrkkä. Koska identiteettiin kuului hyvin vahvasti hyvän ja älykkään opiskelijan leima sekä ”kyllä minä pärjään” -mentaliteetti, asettuivat myös opiskelutavoitteet aivan huomaamatta kiitettävän tuntumaan. Ei auttanut, että mielessäni väitin itselleni, että kolmonen on ihan hyvä, kun todellisuudessa kaikki vahvaa nelosta huonompi oli pettymys.
Myös aikataulu muodostui ahdistavaksi, kun suoritin sekä koulua, työtä, kotia että vapaa-aikaa. Pikkuhiljaa asiat, joihin ennen suhtauduin suurella intohimolla, saivat aikaan korkeintaan ”meh”-reaktion. Tätäkään en ehtinyt kiireeltäni edes huomata. Selvisin ainoastaan siksi, että suoritin myös nukkumista, ja unen laatu on minulla luonnostaan hyvää. Suorittaminen tuli stoppiin vasta lapsen synnyttyä, kun uneni häiriintyi. Jälkeenpäin voi todeta, että tyttäreni onni olivat hänen huonot unenlahjansa, sillä muuten olisin alkanut suorittaa äitiyttäkin. Voimien loppuminen pysäytti viimein miettimään, miten elämästä selviää ja oppisi jopa nauttimaan.
Miten saada pää kestämään amk-opintoja?
Priorisoi.
Mieti mikä sinulle on elämässä oikeasti tärkeintä ja rakenna elämäsi sen suuntaiseksi. Joillekin tärkeintä on olla arvostettu, toiset haluavat taloudellista turvaa ja joku haluaa toteuttaa itseään. Omalla kohdalla valinta oli helppo, tärkeintä oli olla hyvä äiti, joten priorisoin sen ensimmäiseksi. Kun tiedät tavoitteesi, voit alkaa kasata palikoita, joilla rakentaa askelmia kohti tavoitetta ja mikä tärkeintä: KARSI asioita, jotka eivät auta sinua tavoitteeseen eivätkä tuota iloa.
Ahdistaako jonkun sukulaisen jatkuva soittelu? Älä vastaa joka kerta. Väsyttävätkö opiskelijabileet, etkä oikeastaan edes tykkää siitä örvellyksestä? Älä mene. Eikö vain yksinkertaisesti huvita lähteä jonnekin kissanristiäisiin? Sano suoraan äläkä mene.
On opittava hyväksymään se, ettei kaikkeen riitä aikaa ja energiaa. Opinnoissa kannattaa keskittyä siihen, että oppii ne asiat, joista on hyötyä tulevaisuudessa, ja pääsee kursseista läpi. Kuulopuheiden mukaan lähes kaikki oppimamme on jo valmistuessa vanhentunutta tietoa, joten tietotasoa on joka tapauksessa pidettävä yllä itsenäisesti. Turha siis stressata ja opetella ulkoa.
Laske tavoitteita
Tämä liittyy vahvasti priorisointiin. Arvosanoilla ei ole itseisarvoa, joten miksi kuluttaa henkisiä voimavarojaan arvosanojen stressaamiseen. Läpi on hyvä, kaikki sen yläpuolella on loistavaa. Ole armollinen itsellesi, arvosanat eivät määrittele ihmisarvoa. Hyvää arvosanaa voi juhlia, mutta huonosta arvosanasta ei kannata ruoskia itseään. Jos haluat osata aiheen paremmin, opiskele, itselle hyödyllisiä aiheita kannattaakin opiskella ja pitää osaamistasoa yllä.
Pyydä apua
Apua voi pyytää henkiseen jaksamiseen tai opiskeluun. Opettajat ja henkilökunta ovat pääasiassa ymmärtäväisiä ja haluavat, että opiskelijat valmistuvat ajallaan, joten heiltä saa apua lisätehtävien tai vinkkien muodossa. Henkisen jaksamisen kanssa saa apua opiskelijaterveyden huollon kautta, mutta myös ystävät ovat tärkeässä roolissa. Puhuminen auttaa, silloin huomaat, ettet ole yksin ajatustesi kanssa ja sanoitat tuntemuksiasi, jolloin ne eivät enää hääly muodottomina stressipilvinä mielessä.
Viimeiseksi PRO-tip: Käy luennoilla, vaikkei olisi läsnäolopakkoa ja keskity edes luentojen ajan aiheeseen, asiat jäävät paljon paremmin mieleen ja säästät aikaa ja vaivaa myöhemmin.
PRO-tip2: NUKU. Uni on äärettömän tärkeää oppimiselle ja mielenterveydelle yleensä.
Kommentit