Seuraavaksi aion hieman kertoa lisää siitä, että mitä odotin omalta harjoittelultani, miten asettamani tavoitteet toteutuivat ja mitä minulla on ylipäätään kerrottavaa näin jälkeenpäin ensimmäiseen harjoittelujaksooni liittyen.
High hopes – or not?
Ennen, kun minulla oli edes koko harjoittelupaikkaa taskussa, olin aivan paineissa sen suhteen, miten tulen pärjäämään kaupallisella alalla töissä, sillä aikaisempi työkokemukseni oli pääasiassa koottu duunaritason hommista erilaisista teollisuusalan yrityksistä. En ollut siis täysin varma siitä, että työelämässäni oppimani asiat ja koulussa opitut asiat auttaisivat minua harjoittelussa selviytymisen suhteen.
Ennen kuin pääsin em. asiaa selvittämään, oli minun saatava harjoittelupaikka jostakin. Hakuprosessi itsessään oli monen kuukauden mittainen urakka, mutta onneksi urakan päässä alkoi näkyä valoa, useiden hakemuskirjeiden tekemisen jälkeen. Sain nimittäin haastattelukutsun yritykseen, joka tarjosi asiakaspalvelun ja myynnin tukitoimintojen piiristä hommia. Ja onneksi haastattelukin meni hyvin, sillä harjoittelupaikkahan sieltä sitten napsahti.
Vaikka harjoittelupaikka olikin taskussa, heräsi mieleeni ajatukset siitä, että mitenköhän tästä sitten todellisuudessa selvittäisiin. Siinä tilanteessa ei kuitenkaan muu kuin hyppääminen pää edellä haasteita kohti auttanut ja näin myös teinkin.
Kun asiat alkavat rullaamaan, se on menoa
Alku oli ylivoimaisesti harjoittelun ehkä ”vaikeintakin” aikaa, sillä uusien asioiden ja käytäntöjen opettelu tuo haastetta kerrakseen harjoittelujaksolle. Tämä sopeutumisvaihe uusiin tehtäviin kesti ehkä n. parisen viikkoa, jolloin hommat lähtivätkin rullaamaan eteenpäin jo mukavasti.
Vaikka alkukankeuksien jälkeen hommat lähtivätkin rullaamaan, niin uusien asioiden opetteleminen ei loppunut koko harjoittelujakson aikana. Työnkuvaani kuului varsinkin se, että haasteet harjoittelussa olivat hyvinkin asiakaskohtaisia ja täten aina hieman erilaisia. Käytäntö oli periaatteessa koko ajan samanlaista, mutta uusiin haasteisiin sopeutuminen vaati mukautumista tilanteeseen kuin tilanteeseen.
Miten sitten koulussa opittujen asioiden soveltaminen sujui sitten itse käytännössä työelämässä? No, koska tässä myynnin ja markkinoinnin opiskelijoita ollaan, niin varsinkin esiintymiseen ja oikeanlaiseen toimimiseen myynti- sekä asiakaspalvelutilanteissa oli luotu hyvä pohja itse opinnoissa, jolloin siitä oli myös hyvä lähteä rakentamaan. Vaikka minulla ei virallista työkokemusta ollutkaan harjoittelun mukaisista työtehtävistä, niin en silti ollut täysin kädetön alussa, vaikka näin olin ehkä ajatellutkin. Joten kyllä, opinnoista on hyötyä, sieltä se pohja tulee.
Mitä jäi käteen?
Tietysti harjoittelujaksolta lähdetään aina hakemaan sitä kokemusta oikealta alalta ja oikeista tehtävistä. Sitä myös sainkin, mutta työkokemusta ehkä tärkeimpänä pidän kuitenkin sitä verkostoa, jonka pystyin luomaan harjoittelujaksoni aikana. Tutustuin moniin uusiin ihmisiin ja tämä on mielestäni ehkä jopa se tärkein asia mitä saa, kun suorittaa harjoittelua.
Olen kiitollinen siitä, että sain viettää harjoitteluni niin hyvässä yrityksessä. Minut otettiin hyvin vastaan työyhteisöön, minua tuettiin ja autettiin tarvittaessa, aina oli mahdollisuus saada sanansa kuuluviin ja ylipäätään, minua ei kohdeltu vain harjoittelijana vaan yhtenä osana työyhteisöä. Harjoittelujaksoni poiki minulle myös osa-aikaistyöpaikan yrityksestä sekä mahdollisen tulevan kesätyöpaikan vuodelle 2022. Kuten ehkä on huomattavissa, ei paljon olisi voinut paremmin mennä ja siitä olen ikuisesti kiitollinen!
Toivottavasti tämä luo jollekin positiivista ajatusta sen suhteen, että mitä se harjoittelu on sekä mitä se vaatii. Jos vielä ajattelee, että harjoittelun hyöty on olematon ja miksi sellainen on edes sisällytetty koko opintosuunnitelmaan, niin toivottavasti ei tällaisia ajatuksia herää enää. Olin ennen myös skeptikko, mutta en kyllä enää. 😉
Kommentit