Pilvestä kiinni ja unelmien työhön!

Suomen kielessä tavataan sanoa, että ”nyt siltä karkasi mopo käsistä”, tarkoittaen, että jolta kulta karkasi asioiden hallinta tai realiteettien taju. Mutta entäpä jos ottaisimme kahvoista lujan otteen ja antaisimmekin mopon karata, vaikkapa vain kokeilun halusta. Kuvittelisimme globaalisti ilmassa leijuvat työmarkkinat ja sinne digitalisoidut työvoimapalvelut. Mitä silloin tapahtuisi?

Mistä tällainen viuhahdus?

Päädyin tähän ajatukseen kahdesta syystä. Yhtäältä, olemme jo vuosia lukeneet uutisia lääketieteen ja terveydenhoidon aloilta, joissa kerrotaan, että vaikeitakin sairauksia on selätetty kehittämällä kohdennettuja lääkkeitä ja hoitoja. Kohdentamalla ja mitoittamalla yksilöllisesti lääkkeitä ja hoitoja tulokset parantuneet, sivuvaikutukset vähentyneet ja kustannuksetkin saattaneet pienentyä. Potilaat ovat nousseet vuoteesta kuin aikoinaan Lasarus, ennen aikojaan ja omin voimin. Jos tällaiset kokemukset ovat totta terveydenhuollossa niin voisiko kuvitella niin tapahtuvan myös muilla palvelujen alueilla, kuten työvoima- ja sosiaalipolitiikassa tai hyvinvointivaltion palveluissa yleisemminkin? Voitaisiinko julkisia palveluja digitalisoiden palveluja yksilöllistää ja antaa niiden kautta muodostua oma virtuaalinen kohtaamispaikka?

Mediatietojen mukaan ”kuopivon seutuvilla” tällainen mopo olisikin jo liikkeellä ja digitalisoinnin, tekoälyn ja algoritmien keinoin lähdetty metsästämään piileviä työpaikkoja (I love …). Toisaalta myös kerrotaan, että VATES olisi hankkimassa uutta tuulta purjeisiinsa kehittämällä työrajoitteisille sellaisia palvelukokonaisuuksia, joissa niin yksilöt (työpaikan hakijat) kuin työnantajat saavat käyttöönsä kaiken tarvittavan tiedon ja verrata eri vaihtoehtoja. Digitaalisilla alustoilla työnhakijat voivat vapaasti hyödyntää ja verrata erilaisia palveluja ja palvelukokonaisuuksia, kuten työvoimapoliittisia, koulutus-, hyvinvointi- ja sosiaalipoliittisia tukia ja yhdistellä niitä kunkin työnhakijan valmiuksiin ja sekä työpaikassa tarvittaviin tarpeisiin (VATES 2019).

Niin, ja entä, jos väännettäisiin vieläkin mopon hanikkaa ja kuviteltaisiin silmiemme eteen globaalit työmarkkinat, sinne rajattomasti osaajia ja työmahdollisuuksia sekä niitä yhdistämään tekoälyn ja robottien ohjaamat palvelualustat? Mitä silloin tapahtuisi? Olisiko kuviteltavissa, että Suomi ja muut Pohjoismaat digitalisaation johtavina maina, astuisivat uuteen aikaan ja vaikeaksi osoittautuneet työvoimapalvelujen kohtaanto- ja tehokkuusongelmat, ratkaistaisiin kertaheitolla (Digitalisation in public employment services 2019; Larsson & Teigland 2019).

***

The Digital Economy and Society Index (DESI) is a composite index that summarises relevant indicators on Europe’s digital performance and tracks the evolution of EU member states in digital competitiveness.

***

Entiset keinot eivät tepsi

Ajattelipa asiaa työntekijän, työpaikan tai niitä yhdistävien työmarkkinoiden kannalta, niin ajat ovat muuttuneet ja paljon ovat muuttuneetkin. Työvoimarakenteet ovat muuttuneet ja eriytyneet työntekijöiden iän, taitojen, intressien ja liikkuvuuden eri muotojen suhteen niin, että se mitä työntekijät osaavat ja haluavat tarjota työmarkkinoiden käyttöön vaatii valistunutta ja ennakkoluulotonta silmää. Digitaalisin taidoin varustettu sukupolvi liikkuu monimuotoistuneessa netissä globaalisti kuin kala vedessä ja ovat jo irronneet perinteisiltä palvelualustoilta eivätkä luota niihin. Toisaalta ei sovi myöskään sivuuttaa sitä, että ikääntyvällä työvoimalla on työ-ja elämänkokemukseensa perustuen paljon sellaisia taitoja, joita he haluaisivat kehittää ja käyttää kunhan niille vain löytyisi sovellutuskohde. Mutta tarjoavatko perinteiset työnvälitysjärjestelmät näille taidoille edes esiintuloa? Monet taidot jäävät tunnistamatta ja piiloon. Maahanmuuttajien osaaminen, työmotivaatio ja työssä pärjääminen ovat aivan oma kysymyksensä, suuri tuntematon, joka lienee ehkä se keskeisin tekijä joka ylläpitää ennakkoluuloja ja rajaa heidän työllistymisensä mahdollisuuksiaan. Ongelma on jopa niin suuri, että väärä ja riittämätön tieto, johtaa niin työvoimaviranomaisia kuin työnantajiakin harhaan ja jopa maahanmuuttajia syrjiviin käytäntöihin. Kokeilut anonymisoiduilla työpaikkahakemuksilla ovat tuoneet Suomessakin esille etnisen syrjinnän ja ikärasismin. Tässäkin on perustavaa laatua oleva ongelma, joka vaatii ratkaisua, jos haluamme toimivat työmarkkinat ja tasa-arvoiset työllistymisen mahdollisuudet.

Henkilökohtaisten työnhakijaprofiilien kehitteleminen, niiden tukeminen algoritmisten järjestelmien ja digitaalisten alustojen avulla, voisi hyvinkin tarjota uusia keinoja työvoimapalvelujen kehittämiselle ja virtuaalisten työmarkkinoiden laajentamiselle ja tehokkuuden lisäämiselle.

Aivan samanlaisia muutoksen tuulia on nähtävissä myös työvoiman kysynnässä. Työelämässä, työpaikoilla ja niihin kiinnittyneillä palvelualustoilla syntyy koko ajan tehtäviä, osaamistarpeita ja tuotekehittelyn mahdollisuuksia, joita on vaikea tunnistaa ja muuttaa ammatiksi, työtehtäväksi ja palkkauksen kohteeksi. On olemassa piileviä tehtäviä, joihin työnantajat eivät löydä työvoimaa, joka olisi kiinnostunut, kykenevä ja valmis ottamaan haasteen vastaan. Ongelmana voi olla myös se, että näitä osaajia ei tunnisteta eikä etsitä oikeista paikoista. Ongelmana voi olla myös se, että olemassa olevat standardoidut ja kansallisten työvoimahallintojen (työnvälityspalvelut ja muut rekisterit) ylläpitämät tietojärjestelmät eivät tunnista näitä työelämän ja työmarkkinoiden todellisuuksia. Voisiko tässäkin tapauksessa avoimet digitaaliset datat ja niiden seulonta, tuottaa jotain sellaista tietoa ja kokemusta, joka johtaisi työvoimapalvelujen (työpaikkatietojen, tehtäväprofiilien, jne) kehittämiseen?

Niin ja sitten vielä se kolmas tekijä, julkisten työvoimapalvelujen asema ja tehokkuus. Pohjoismaissa ja kehittyneissä teollisissa maissa olemme tottuneet luottamaan siihen, että hyvin kehittynyt, avoin ja luotettava työnvälitystoiminta luo parhaat edellytykset työmarkkinoiden toimivuudelle ja sitä kautta taloudelliselle toiminnalle. Työnvälityspalvelujen luominen oli yksi merkittävimmistä työvoimapoliittisista innovaatioista. Sen alkusanat lausuttiin Kansainvälisen työjärjestön (ILO) Philadelphian julistuksessa toisen maailmansodan lopulla vuonna 1944. Julistuksen mukaan työnvälitystä ja työvoimapalveluja tuli kehittää yhdessä työmarkkinajärjestöjen ja valtion kesken. Tiedon avoimista työpaikoista ja työnhakijoista tuli olla avointa, kattavaa ja luotettavaa. Palveluja kehitettäessä tuli huomioida taloudellisten näkökohtien ohella yksilöiden sosiaaliset oikeudet ja ihmisoikeudet. Tämä on ollut se ideaali, joka on ohjannut työvoimapalvelujen kehittämistä aina tähän päivään saakka, varsinkin Pohjoismaissa ja EU:ssa.

Viime vuosina julkisten työvoimapalvelujen kehittäminen on kuitenkin ollut jäissä, yksityiset palvelun tuottajat ovat astuneet kentälle ja samalla työnvälitystoiminnan pelisäännöt muuttuneet. Markkinaehtoisten työvoimapalvelujen lisääntyminen ja työnhakijoiden sosiaalisten ja ihmisoikeuksien rajaaminen, ovat merkinneet, että luottamus työnvälitys- ja työvoimapalvelujen puolueettomuuteen on romahtanut. Työnhakijoille palvelut ja palveluprosessit näyttäytyvät pikemminkin kontrolli- ja sanktiomekanismeina kuin palveluina ja tukimuotoina.

Työvoimapalvelujen kehittämiseen tarvittaisiin nyt uusi ote, visio ja luottamus. Voisiko siis tässäkin asiassa palvelujen digitalisaatio, ja sen mukana avoimuuden, informaation ja kattavuuden parantaminen, olla pelastus, tie parempien työvoimapalvelujen kehittämiseen? Nyt siitä ainakin puuttuu selvä poliittinen strategia (Työpolitiikan palvelurakennearviointi 2015; Työvoimapalvelujen ulkoistaminen ja työttömien digitaalinen profilointi 2019)

 

Miten tästä eteenpäin?

Työvoimapalvelujen kehittämisessä vallitsee vakava dilemma. Yhtäältä palvelujen kehittämisen tarve on ilmeinen, ajattelipa asiaa työnhakijan, työnantajan tai työvoimapalveluista vastaavien julkisten ja yksityisten toimijoiden kannalta. Toisaalta digitaalisten järjestelmien ja digitaalisten taitojen kehittyminen avaa uusia mahdollisuuksia työvoimapalvelujen kehittämiseen, mutta nyt niiden kehitys on vasta lasten kengissä. Ongelmana on se, että politiikassa ei ole digitalisaation osalta selkeää ohjelmaa eikä tiedä kuka tätä mopoa ohjaa ja mihin suuntaan. On kysyttävä kuka omistaa digitalisaation ja sen tuottaman hyödyn. Voisimmeko kuvitella tilanteen, jossa luotaisiin uusia ja tehokkaampia työnvälityspalveluja ja samalla palautettaisiin niin työnhakijoiden kuin työnantajienkin luottamusta työnvälitystoimintaan. Olisi luotava uuden sukupolven työvoimapoliittinen palvelujärjestelmä, jossa vallitsisi luottamus julkisten palvelujen tehokkuuteen ja puolueettomuuteen (sanktiot, kontrolli, jne) ja vallitsisi terve kilpailu, joka houkuttelisi myös yksityisiä palvelun tuottajia toimimaan eettisesti ja poliittisesti hyväksyttävällä tavalla. Nyt kaupalliset toimijat kuorivat yleensä vain kerman ja tarjoavat palveluja työnantajille ja työpaikan vaihtajille, ja vain harvoin, ne rientävät heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevien puolelle.

Jos digitalisaatio on kontrollissa ja tiedetään, kuka sitä ohjaa ja millaisin periaattein, mopon voisi päästää vaikka vähän karkuteille, etsimään uutta ja ennen näkemätöntä.

 

Lähteitä:

Digitaaliset palvelut tasoittavat tietä työelämään – VATES https://www.vates.fi/vates/artikkelit/digitaaliset-sovellukset-tasoittavat-tieta-tyoelamaan.html

Digitalisation in public employment services (Asia) Wapes 2019  http://wapes.org/en/event/digitalization-public-employment-services

I LOVE työvoimapalvelut. https://www.ely-keskus.fi/web/ely/-/i-love-tyovoimapalvelut-voittajat-julkaistu-voittajatyot-tarjoavat-apua-rekrytointihaasteiden-kanssa-kamppaileville-pohjoissavolaisille-yrityksille-po

Kiinnostus tekoälyn hyödyntämiseen kasvaa julkisissa työvoimapalveluissa Työ- ja elinkeinoministeriö  13.12.2019 12.45 (https://tem.fi/artikkeli/-/asset_publisher/kiinnostus-tekoalyn-hyodyntamiseen-kasvaa-julkisissa-tyovoimapalveluissa)

Larsson, Anthony Teigland, Robin (2019) Digital Transformation and Public Services (Open Access): Societal Impacts in Sweden and Beyond. Routledge.  ISBN 9780367333430 – CAT# K426523 Series: Routledge Studies in the European Economy.

Pro Uutiset: Uusi palvelukokonaisuus helpottaa työn hakua. [viitattu: 18.5.2017]. Saantitapa: https://www.proliitto.fi/uutiset/tyomarkkinat/uusi-palvelukokonaisuus-helpottaa-jasenten-tyonhakua

Searching for work in the digital era (research report US) https://www.pewresearch.org/internet/2015/11/19/searching-for-work-in-the-digital-era/

Työpolitiikan palvelurakennearviointi 2015 http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/74959/TEMjul_1_2015_web_15012015.pdf

Työvoimapalvelujen ulkoistaminen ja työttömien digitaalinen profilointi (puheenvuoro, Uusi Suomi https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/nikokaistakorpi/254837-tyovoimapalvelujen-ulkoistaminen-ja-tyottomien-digitaalinen-profilointi/

Kommentit

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *