Viiruksesta talouteen

“Silloin kun talo palaa, palomiehet paikalla ja letkut valmiina, ei sovi seisoa housut kintuissa ja alkaa luennoida talon omistajalle vuoteessa tapahtuvan tupakoinnin vaaroista.” (Jackson 2019,73)
Koronaviruksen (Covid19) leviämiseen yhteydessä olemme saaneet tuhdin oppitunnin epidemiologian perusteista. Matemaattisin mallein ja havainnekuvin meille on kerrottu pisaratartuntojen kerrannaisesta leviämistä. Niiden avulla päähämme on iskostettu sitä, miten tärkeää taudin ehkäisemisessä on katkaista sen lento, huolehtia hygieniasta ja rajoittaa ihmisten välisiä kosketuspintoja.
Nyt edessämme on toinen koetus, olisi löydettävä oikea toimintamalli siihen, miten ehkäistään viruskriisin muuttuminen talouskriisiksi. On vain ajan kysymys, milloin koko talous sakkaa, ellei nopeasti löydetä poliittisesti hyväksyttäviä ja käytännössä toimivia keinoja katkaista talouskriisin leviäminen.

Heräämisiä

Viiruksen aikaansaaman talouskriisin (Ecovid20) siemenet pääsivät maahan: matkailu-, ravintola- ja palvelualojen yritykset ovat sulkeneet, tai olleet pakotettuja sulkemaan, ovensa. Kymmenet tuhannet työntekijät ja yrittäjät ovat menettäneet toimeentulonsa, kotitalouksien kulutus romahtanut. Avustushakemukset ovat sakkauttaneet työvoima- ja elinkeinovirastojen palvelut. Taloudellisten kerrannaisvaikutusten etenemisessä olemme vasta alkumetreillä, mutta jo nyt puhutaan talouden taantumasta, joka olisi syvempi kuin vuoden 2008 kriisi. Esimerkiksi kansainvälinen ilmailuliitto (IAEA) lennätti kylmiä lukuja, ja kertoi jopa 70 %n supistuksista lentoliikenteessä ja Covid19:teen ajaneen lentoliikennettä niin alas, että paluuta entiseen saamme odottaa. On myös mahdollista, ettei paluuta entisiin tapahdukaan. IMF on puolestaan korostanut, että koronavirus edellyttää valtioilta nopeita toimia (Giorgieva 2020). Pandemia kuitenkin kohtelee yhteiskuntia toinen toisistaan poikkeavin tavoin ja siksi yhteisistä toimista on vaikea sopia. Ne maat, joilla on hyvät resurssit, terveydenhuolto, sosiaaliturva ja elintaso, selviytyvät todennäköisesti tästäkin kriisistä, mutta sen sijaan niille maille, joissa pienituloisilta puuttuu julkinen ja kattava terveydenhuolto, toimeentulotuki, työntekijöiltä työllisyys- ja sosiaaliturva ja vanhuksilta hyvinvointi- ja sosiaalipalvelut, ajat ovat kovat ja maiden sisäiset ja väliset jaot vain syventyvät.

Yksi haavoittuneimpia ryhmiä ovat maahanmuuttajat, sillä heihin kohdistuvat niin liikkuvuuden rajoitukset kuin sosiaaliturvan puutteetkin muita pahimmin. Se heikentää sekä vastaanottajamaiden kilpailukykyä (Krutova 2019) että lyö leimansa myös lähtömaiden talouksiin, jotka ovat riippuvaisia rahalähetyksistä, kuten El Salvador, Haiti, Honduras, Nepal, Tonga, Tadžikistan ja Kirgisia YK (Kurt 2020).

Aikaisempien kriisien opetukset

Vaikka ne eivät olekaan kopio toisistaan, niistä voidaan oppia. Kun finanssikriisi 2008 ajoi kehittyneet teolliset maat yksi toisensa perään kriisiin, verrattiin sitä 1930- ja 1990-lukujen lamoihin. Näin tehtiin siitäkin huolimatta, että lamojen synty, eteneminen ja hallitsemisen keinot poikkesivat olennaisesti toisistaan. 1930uvun laman keskeisimpiä opetuksia oli se, että kesti vuosia ennen kuin hallitukset osasivat tehdä oikean analyysin ja hyväksyä sen, että valtion tuli tehdä väliintulo. Vuoden 2008 finanssikriisin yhteydessä tilanne oli kokonaan toinen. Talous ja finanssimarkkinat ovat integroituneet monimuotoisesti keskenään eikä yksikään valtio olisi selvinnyt kriisistä ilman yhteistyötä ja niitä järeitä varantoja (In a financial crisis 2015). Useimmissa maissa kriisi lähti liikkeelle yhden suuren pankin ajautumisesta vaikeuksiin ja tämän siirtyessä kulovalkean tavoin pankista yrityksiin ja maasta toiseen. Viimeistään tässä vaiheessa havaittiin taloudellisten verkostojen merkitys niin talouden vakauden kuin kriisien hallitsemisen keinona. Tajuttiin, että oli toimittava nopeasti ja käytettävä yhteiskunnallisia varantoja sen estämiseksi, ettei kriisi leviäisi koko voimallaan ja tuottaisi tuhojaan työmarkkinoilla, niin kuin tapahtui vielä 1990-luvun laman yhteydessä Suomessa.

Vuoden 2008 talouskriisin yhteydessä monilla mailla olikin jo käytössään sellaiset keinot ja varannot, jotka auttoivat vakauttamaan taloutta mutta ne, joilta ne puuttuivat, olivat tuomittuja syvään pudotukseen. Vuoden 2008 finanssikriisin ehkä keskeisin opetus oli siinä, että varantoja, erityisesti pankkien lainoituksen ja omavaraisuutta, tuli vahvistaa. Tämä vahvistamiseen velvoite koski niin globaaleja instituutioita kuin yksittäisiä yrityksiäkin. Myös kotitalouksien velkaantumiseen kiinnitettiin entistä enemmän huomiota. Työmarkkinoiden mekanismit, kuten uudelleenkoulutus- ja muutosturvajärjestelmät sekä sosiaaliturvajärjestelmät, oli jo luotu 1990-luvun kriisin opetuksena ja ne turvasivat ainakin sisäpiirin asemat, mutta miten ne toimivat pandemiassa?

Koronakriisiä edeltävistä pandemioista on kyllä tutkimustietoa, mutta tieto ei ole systemaattista eikä useinkaan empiirisesti varmennettua. Johnung & Roeger (2006) korostavat, että pandemia ei ole tavanomainen talouden ulkoinen shokki, vaan ulkoinen sokki, joka leviää suorasti ja epäsuorasti talouteen. Pandemia-tutkimusten tulosten yleistettävyyttä heikentävät muun muassa se, että niissä ei ole riittävästi huomioitu pandemia-ilmiöiden korvaavuus- ja vuorovaikutusvaikutuksia, vaan mallit perustuvat ”mekaanisiin” oletuksiin, jättäen huomiotta modernin talouden piirteet (Johnung & Roeger 2006; Jackson 2019; Bardhan ym. 2011).

 

Koronakriisistä talouskriisiksi

Koronaviruksen iskiessä valtioiden politiikkaa ohjasi protektionismi ja sen seurauksena yksittäiset valtiot olivat vetäytymässä kansainvälisestä vastuustaan ja kääntyivät sisäänpäin. Kun ulkoinen shokki iski tällaisessa ympäristössä, oli ilmiselvää, että se iski kaikkein pahiten niihin maihin, joissa sosiaaliturvajärjestelmät ovat heikot ja varallisuus-, terveys-, ja hyvinvointierot suurimmat. Kansainvälinen yhteistyö koski vain informaation vaihtoa.

Kansainvälisen valuuttarahaston johtajan Kristalina Georgievan mukaan koronaviruksen taloudelliset vaikutukset ovat kuitenkin vakavat ja siitä erikoiset, että se vaikuttaa sekä kysyntään että tarjontaan:

  • Tarjonta häiriintyy sairastuvuuden ja kuolleisuuden, mutta myös sellaisten eristämisponnistusten takia, jotka rajoittavat liikkuvuutta ja liiketoiminnan korkeampia kustannuksia rajoitettujen toimitusketjujen ja luottojen kiristymisen vuoksi.
  • Kysyntä vähenee myös johtuen suuremmasta epävarmuudesta, lisääntyneestä varovaisuudesta, suojatoimista ja kasvavista taloudellisista kustannuksista, jotka vähentävät kulutusmahdollisuuksia.

Nämä vaikutukset leviävät yli rajojen tilanteessa, jolloin yritysten toiminta on läpeensä verkostoitunutta ja keskinäinen riippuvuus tuottajien, kuluttajien ja rahoittajien kesken menestyksen ehto. Jos tähän verkostoituneeseen järjestelmään tulee pienikin häiriö, se leviää toisten toimijoiden tontille. Kun yhden toimijan resurssit katoavat tai ketjuun kuuluva yritys ajautuu konkurssiin, sillä on kerrannaisesti leviävät seurannaisvaikutukset. Työntekijät menettävät tulonsa, työntekijöiden kulutuskyky heikkenee ja kysyntä heikkenee, josta seuraa, että yksilön kokema takaisku muuttuu takaiskuksi palveluja tuottavalle sektorille. Työntekijöiden menettäessä työkalunsa heikkenee myös kuluttajan kyky maksaa takaisin asuntolainoja tai muita kulutus lainoja. Sen seurauksena rahoittajat ja pankit saavat niskaansa riskin. On oletettavaa, että taloudelliset riskit leviävät eksponentiaalisesti kuin koronaviruskin, ellei negatiivisten taloudellisten vaikutusten etenemistä katkaista (Jackson 2019).

 

Taloudellisen epidemian ehkäisy

Nyt jos koskaan tarvitaan nopeita toimia, jotka estävät kriisin eskaloitumisen ja leviämiseen koko talouteen. Niiden tulisi tukea yritysten ja kotitalouksien nopeaa paluuta takaisin kasvun tielle, mutta ei enää kuitenkaan siihen kasvumalliin, joka tähän kriisiin johti. Oli sitten kysymys kehittyneistä tai kehittyvistä talouksista on ilmeistä, että kaikissa tulee investoitava kotitalouksien hyvinvointia, terveyttä ja sosiaalista turvallisuutta parantaviin toimiin.

Jotain uutta ja merkittävää onkin jo liikkeellä.  Iltalehden tietojen mukaan ”EU:n puheenjohtaja Ursula von der Leyen pyysi La Repubblica -lehden kirjoituksessa anteeksi Italialta.– Olen pahoillani. EU on nyt teidän kanssanne, von der Leyen kirjoitti lehdessä julkaistussa kirjeessä.” (Iltalehti 5.4.2020). Von der Leyen pyysi komission puolesta Italialta anteeksi sitä, että komissio nukahti silloin kun sen olisi tullut tarjota auttava kätensä Italialle.

Niin Suomen hallitus kuin hallitukset muissakin maissa ovat tiedostaneet tämän Ecovid20:n vaaran kasvavan riskien aiheuttaman vaaran ja saanut nopeassa ajassa sellaisiinkin toimenpiteitä, joista on kinattu vuosikaudet. Nyt tunnistetaan peruskoulun ja esiopetuksen paikka yhteiskunnassa, pienyrittäjät saatettiin työttömyysturvan piiriin ja helikopterirahaa vilautellaan keskellä hyvinvointivaltion arkea. Velkojen uudelleenjärjestelyjä, vuokrien puolittamista tai armahtamista ajetaan avoimesti keinoina auttaa yrityksiä yli kriisin.

Resursseja on ja niitä ollaan valmiit myös jakamaan sekä välittömiin vaikeuksiin että tulevaisuusprojekteihin. Mukana tässä taistelussa ovat yksityisten toimijoiden ja valtion lisäksi myös järjestöt, säätiöt ja rahastot, mutta miten ja kuka koordinoi tätä kokonaisuutta kansallisesti ja kansainvälisesti?

Johtopäätöksiä

Aikaisemmista taloudellisista kriiseistä voidaan toki oppia, mutta miten nämä opit soveltuvat pandemian kaltaisiin ulkoisiin shokkeihin. Tilannetta pahentavat edelleen se, että monissa maissa poliitikot ja keskeiset yhteiskunnalliset toimijat ymmärrä ilmiön todellista luonnetta ja ovat kykenemättömiä toimimaan rohkeasti ja irrottautuen perinteisistä toimintamalleista. On todennäköistä, että tässä pelistä selviävät voittajina ne maat ja toimijat, jotka kykenevät nopeisiin ja uudistushaluisiin ratkaisuihin ja häviäjiä ne, jotka ovat hitaita ja tarrautuvat perinteisiin toimintamalleihin.

Oman haasteensa on myös se, että suurin osa jo sovituista toimenpiteistä toteutuu kansallisesti ilman kansainvälistä koordinaatiota ja linjanvetoja. Se on varmasti heikko lenkki siinä mielessä, että korona kriisin jälkeinen talous edellyttäisi entistä selvempää koordinaatiota talouden ja politiikan kesken

 

Lähteitä

Bardhan, Ashok et al (2011) Global Housing Markets : Crises, Policies, and Institutions,., John Wiley & Sons, Incorporated, 2011. ProQuest Ebook Central, https://ebookcentral.proquest.com/lib/tampere/detail.action?docID=693264.(Luettu 24.4.2020)

Giogieva Kristalina (2020) IMF Makes Available $50 Billion to Help Address Coronavirus. https://www.imf.org/en/News/Articles/2020/03/04/sp030420-imf-makes-available-50-billion-to-help-address-coronavirus  Press release.  (Luettu 21.4.2020)

Guterras, Antonio https://www.un.org/sites/un2.un.org/files/sg_report_socio-economic_impact_of_covid19.pdf (Luettu 21.4.2020)

In a financial crisis, credibility counts (2015) The Christian Science Monitor; Boston, Mass. [Boston, Mass]30 July 2015. https://search-proquest-com.libproxy.tuni.fi/docview/1700218941?rfr_id=info%3Axri%2Fsid%3Aprimo (Luettu 24.4.2020)

IATA Covid19 analysis  https://www.iata.org/en/iata-repository/publications/economic-reports/covid-19-cash-burn-analysis/ (Luettu 21.4.2020)

Iltalehti 5.4.2020: Von der Leyen pyysi anteeksi Italialta. https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/7901cb34-92c5-4cbd-afbc-a821e251eb17 (luettu 24.4.2020)

Jonung Lars and Werner Roeger (2006) The macroeconomic effects of a pandemic in Europe. A model-based assessment 2006 / EUROPEAN ECONOMY EUROPEAN COMMISSION DIRECTORATE-GENERAL FOR ECONOMIC AND FINANCIAL AFFAIRS ECONOMIC  PAPERShttps://ec.europa.eu/economy_finance/publications/pages/publication708_en.pdf (Luettu 21.4.2020)

Pentikäinen Mikael (2020) Yrittäjän oikeutta työttömyysturvaan laajennetaan – auttaa turvaamaan yrittäjien toimeentuloa ja pelastamaan yrityksiä. https://www.yrittajat.fi/tiedotteet/623818-yrittajan-oikeutta-tyottomyysturvaan-laajennetaan-auttaa-turvaamaan-yrittajien  (Luettu 21.4.2020)

Kurt Daniel (2020) Special economic effects od pandemia https://www.investopedia.com/special-economic-impact-of-pandemics-4800597 (Luettu 21.4.2020)

United Nations (2020) Shared responsibility, global solidarity: Responding to the socio-economic impacts of COVID-19. (Luettu 21.4.2020)

Kommentit

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *