Ideaali
Työvoiman vähennykset toteutetaan useimmiten eläkejärjestelyin, irtisanomisin ja lomautuksin. Niitä edeltävät kuitenkin YT-neuvottelut, joissa kuullaan niin työnantajan kuin työntekijöidenkin käsityksiä sopeuttamistarpeesta ja sen toteuttamisen keinoista.
YT-neuvottelut ovat osa suomalaista sopimusjärjestelmää sekä toisaalta keino vaikuttaa työllisyyteen ja työntekijöiden työllisyysturvaan. Laissa yhteistoiminnasta yrityksissä (334/2007) annetaan varsin laaja ja merkittävä tehtävä yhteistoiminnalle. Lain perusteluissa todetaan, että lailla pyritään edistämään yrityksen ja sen henkilöstön välistä vuorovaikutuksellista yhteistoimintaa, joka perustuu oikea-aikaiseen ja riittävään informaation yrityksen tilasta ja suunnitelmista. Tämän lisäksi siinä todetaan, että lain tarkoituksena on tiivistää työnantajan, henkilöstön ja työvoimaviranomaisten välistä yhteistoimintaa. Näin YT-laki avaa mahdollisuudet tarkastella esimerkiksi irtisanomisia ja lomautuksia sekä yritystoiminnan muita muutoksia (laajennus, toimintojen siirto jne.) laajasti, niiden yhteiskunnallisten vaikutusten kannalta.
Huomioon ottaen nämä lain kauaskantoiset periaatteet, onkin hämmästyttävää, miten vähän me tiedämme yhteistoimintalain ja menettelyjen todellisista vaikutuksista. Sellaiset kysymykset kuin toimiiko laki käytännössä, ketkä siitä hyötyvät eniten tai toteutuvatko lain tarkoittamat periaatteet paremmin esimerkiksi noususuhdanteen vai laskusuhdanteen aikana tai toteutuvatko lain periaatteet paremmin kasvujohtoisissa ja saneerauspaineiden alla olevassa yrityksessä, ovat kysymyksiä vailla vastausta.
Nyt YT:lakia sovelletaan varsin erikoisissa olosuhteissa: globaalin viruskriisin, hallitusten ohjaileman (saneleman) hätätilanteen ja poikkeustilalakien sekä nopeasti muuttuneen poliittisen ilmaston olosuhteissa. Tällaisessa tilanteessa herää huoli siitä toimiiko YT-laki tarkoitustensa mukaisesti ja ketkä siitä hyötyvät eniten.
Ikkuna demokratiaan
Vaikka YT –lain vaikutuksista on vähän tietoa, voidaan kuitenkin otaksua, että yhteistoimintamenettelyllä on ollut olennainen, ja ehkäpä mainettaankin parempi, vaikutus työntekijöiden taloudelliseen ja sosiaaliseen asemaan Suomessa. Yhteistoiminta on luonut tietä sille, että työllisyysturvaa on alettu tarkastella laajasti eikä vain työttömyyden aikaisena tai työsuhteen solmimista ja purkamista koskevana kysymyksenä. Nyt ymmärretään, että työllisyysturvan kannalta ovat olennaista myös tekijät, jotka vaikuttavat työntekijän ja työnantajan oikeuksiin ja velvollisuuksiin sekä työntekijän työllisyyteen, työuraan ja työssä kehittymisen mahdollisuuksiin. Työllisyysturvasta on kyse myös silloin kun poliittisella tasolla sovitaan tulopoliittisista ratkaisuista ja sosiaalipolitiikan linjoista tai nyt Covid19:sta yhteydessä työttömäksi joutuvien työntekijöiden tukemisen keinoista. Työllisyysturva voidaan siis katsoa samanaikaisesti yksilön, yrityksen, instituutioiden ja yhteiskunnan näkökulmasta.
Näin ajatellen yhteistoimintalaki avaa myös ikkunan taloudelliseen demokratiaan ja siihen, että eri osapuolten ääntä kuullaan kaikissa olennaisissa työntekijöiden sosiaaliseen, taloudelliseen ja poliittiseen asemaan vaikuttavissa asioissa. Mutta miten demokratia ja myötä-määrääminen toteutuu tilanteessa, jolloin eri toimijoiden asemaa uhkaa ulkoinen shokki ja sen kohteena suuri joukko pienyrityksiä ja luovan talouden työntekijöitä?
Ideaali ja todellisuus?
Edellä sanottu antaa ehkä idealisoidun kuvan suomalaisesta työllisyysturvasta. Miksi se idealisoi todellisuutta? Se idealisoi työllisyysturvan todellisuutta siksi, että on eri asia mitä sanotaan laissa ja mitä tapahtuu käytännössä. Suomessa lakia varmaan noudatetaan, mutta lakia sovelletaan olosuhteissa, jota kuvaa vallan epätasapaino, asymmetria. Neuvotteluihin osallistuvat työntekijät ja työnantajat, puhumattakaan neuvottelupöydän ulkopuoliset tahot, kuten työvoimaviranomaiset, eivät ole yhtäläisessä asemassa siihen nähden, mitä tulee informaatioon ja päätöksentekovaltaan. Se on puolestaan tekijä, joka johtaa siihen, että vahvemman oikeus jyrää ja vaihtoehtoiset näkemykset ja toimintamallit jäävät usein jalkoihin.
Toisaalta YT-menettely ei koske kaikkia yrityksiä eikä työvoiman ryhmiä. YT-lakia ei sovelleta yrityksiin, joissa on vähemmän kuin 20 työntekijää, vaikka ne työllistävät lähes puolet työvoimasta. Toisin sanoen, alasta riippuen noin 40-50 % ansiotyötä tekevistä jää lain soveltamisalan ulkopuolelle. Lakia sovelletaan vain palkkatyösuhteisiin, jolloin sen ulkopuolelle jäävät siis pienten yritysten työntekijät sekä ne, jotka freelancereina ja mikroyrittäjinä tuottavat palveluja toisille yrityksille. Voidaan siis kysyä kattavatko YT-neuvottelut vain jäävuoden huipun ja jättävät varjoonsa kölin?
Herää kysymys eikö työhön perustuvien sosiaalisten oikeuksien ja työllisyysturvan tulisi kattaa kaikki yhteiskunnallisesti hyödyllisen työn muodot ja työikäisen väestön ryhmät? Ja edelleen, jos laki jättää suuren osan pienten ja keskisuurten yritysten työntekijöitä sekä luovien alojen itsensä työllistäjät (taiteilijat, kultturialan työntekijät jne) kokonaan sosiaalisten oikeuksien ja työllisyysturvan ulkopuolelle, tulisiko vaatia tai esittää, että sopimusjärjestelmä ja sosiaaliturva pantaisiin uuteen muottiin? Voisiko ajatella, että pienyrittäjiä ja itsensä työllistäjiä yhdistävät liitot ottaisivat asian nyt vakavasti ja vaatisivat yrittäjille perustuloa ja kuulemisoikeutta silloin kuin esimerkiksi kulttuurialan palvelujen ostajat ja rahoittajat vetäytyvät ja jättävät pienyrittäjät oman onnensa nojaan.
Amartay Sen (2000), tuo tunnettu oikeudenmukaisuusteoreetikko, onkin todennut, että kaikesta edistyksestään huolimatta työhön perustuvien sosiaalisten oikeuksien pahin puute on se, että ne eivät kata koko työikäistä ja työtä tekevää väestöä ja että työhön perustuvat sosiaaliset oikeudet on alistettu taloudellisille näkökohdille. Se tarkoittaa, että sosiaaliset oikeudet alistetaan usein taloudellisille näkökohdille sekä kontrolloimattoman vallankäytön alle.
Mitä tulisi tehdä?
Covid19 näyttäisi luoneen ennennäkemättömän tilanteen ja valmiuden muutokseen, sillä nyt pienyrittäjille ja itsensä työllistäjille tarjotaan työttömyysturvaa ja rahoitusta yritystoiminnan rahoittamiseen. Marinin hallitus onnistui viikossa ja kahdessa tekemään sen mihin ei päästy kymmenessä vuodessa. Samalla on käynyt niin, niin ainakin toivon, että yrittäjät ja yrittäjien etujärjestöt ovat alkaneet puhua riskien alaisesta työllisyys- ja työttömyysturvasta eikä vain yrittämisen vapaudesta.
Työelämän tutkijana ajattelen tätäkin pidemmälle ja toivon, että nykyinen YT-laki ja sen käytännöt avattaisiin laajasti yhteiskuntatieteellisen keskustelun ja tutkimuksen kohteeksi, jotta voisimme tietää, miten työllisyysturva toimii käytännössä ja miten sitä voitaisiin kehittää niin, että Suomessa hallitaan taloudellisia riskejä. Olemmehan joka tapauksessa uuden alussa.
Kysymys ei ole kuitenkaan vain siitä, että tarvitsisimme seikkaperäistä tietoa nykyisen järjestelmän toimivuudesta, vaan myöskin siitä, miten tätä järjestelmää tulisi kehittää. Miten yhteistoimintajärjestelmää ja taloudellista demokratiaa tulisi kehittää niin, että se tavoittaisi myös ne ryhmät, jotka ovat järjestelmän ulkopuolella? YT-lakia tulisi tarkastella uusissa kehyksissä myös sen suhteen, miten se toimii tilanteissa, joissa yritystoiminta on kansainvälistynyt ja taloudelliset riskit globaaleja ja vaatisivat myös globaalia vastuuta ja taloudellisen demokratian vastaavaa laajentamista. Oletan, että Covid19 kaltainen shokki loisi suorastaan painetta niin kansallisten kuin kansainvälisten toimijoiden aloitteille?
Kommentit