Hyppää sisältöön
Red brick wall
Vankilahistoriaa

Kategoria: Henkilöhistoria

Saschan arvoitus

Kesällä 1899 lyseolaispoika Yrjö Tamminen ihastui Janakkalassa helsinkiläiseen kesävieraaseen, Sascha Gratschoffiin. Jostain Yrjö sai myös kuulla, että tytön ja tämän Irene-sisaren omaisuuden arvo oli melkein miljoona markkaa, mikä innoitti nuorukaisen riimittelemään leikkimielisesti päiväkirjaansa: "Kuka Gratschoffin Saschan nai, se rikkaan tytön sai." Yrjön päiväkirjan perusteella Saschan tarkempi henkilöllisyys ei selviä – eikä liioin se, pitivätkö puheet tytön varallisuudesta paikkansa. Seuraavassa vieraileva kirjoittaja, sukututkija ja sukututkimuksen opettaja Elina Järvi perehtyy tarkemmin salaperäisen Saschan vaiheisiin.

Naisvangit, pelastus ja valta

Kun Helena ja Amanda olivat vankilassa, kummatkin kirjoittivat kirjeen vanhalle tuttavalleen Emma Mäkiselle. Tämä oli vapaakirkollinen turvakodin johtajatar, joka yritti auttaa huonomaineisina pidettyjä naisia ja näiden lapsia. Vaikuttaa siltä, että sekä Helena että Amanda olivat miettineet tarkkaan, kenelle olivat kirjettään laatimassa. Kirjeet avaavat kiehtovan näkymän naisvankien hengelliseen kielenkäyttöön.

Papinpojat oman onnensa seppinä

Tänä vuonna tuli kuluneeksi vuosisata kirjailija Juhani Ahon (1861–1921) kuolemasta. Omien tutkimusteni maailmaan Aho liittyy melko eriskummallisella tavalla. Vuonna 1895 kirjailija julkaisi sanomalehdessä lastun "Oman onnensa seppä". Pakina kertoo opportunistisesta virkamiehestä, joka tuo ulkomaisen aatteen Suomeen ratsastaakseen sillä itse korkeaan virka-asemaan. Aikalaiset olivat tunnistavinaan tarinan päähenkilöksi rautatieinsinööri Gustaf Adolf Helsingiuksen, joka oli vastikään saanut vakinaisen viran Suomen ensimmäisenä vaivaishoidontarkastajana. Niin oli kohu valmis. Vaikka Aho kielsi jyrkästi yhteyden Helsingiukseen, hän ei onnistunut vakuuttamaan ihmisiä.