Tänä lukuvuonna olemme saaneet uusia opiskelijoita useista eri taustoista, kuten maisteri- ja siirtohaun sekä avoimen yliopiston väylän kautta. Tässä postauksessa Tomas, Taija ja Roosa kertovat kokemuksistaan eri väylien kautta hakemisesta. Lisäksi ammattikoulutaustainen Ella muistuttaa, että yliopistoon pääsy ei suinkaan vaadi lukion päättötodistusta.
Tomas:
Aloitin viime syksynä viestinnän maisteriopinnot haettuni suoraan viestinnän maisteriohjelmaan. Ennen hakemistani opiskelin yhteiskuntatutkimuksen kandidaattiohjelmassa Tampereella, missä pääaineeni oli sosiologia. Valmistuttuani kandiksi ryhdyin opiskelemaan viestintää ja kauppatieteitä, sillä olin näistä aloista kiinnostunut ja kurssit sopivat kalenteriini. Samalla pohdin, mistä tahtoisin valmistua maisteriksi. Vaihtoehdot rajautuivat viestintään, kauppatieteisiin ja psykologiaan.
Lopulta totesin, että viestintä oli näistä vaihtoehdoista ainoa, jonka pystyin toteuttamaan ilman vuosien lisäopintoja. Joten täällä ollaan! Olen Helsingistä kotoisin, ja harkitsin hakemista joko Tampereen tai Helsingin yliopistoon. Tampere valikoitui kuitenkin ykkösvaihtoehdoksi, sillä yliopisto oli minulle tuttu ja minulla oli jo kontakteja viestinnän opiskelijoihin ja opettajiin. Valinnan vahvisti vielä se, että Helsingin yliopistoon olisin tarvinnut pohjalle enemmän viestinnän opintoja kuin olin ehtinyt suorittaa.
Tämän kevään hakijoille toivotan tsemppiä! Olette hakemassa hyvään porukkaan ja hyvälle alalle.
Hakeminen Tampereen yliopiston viestinnän maisteriohjelmaan oli kaksivaiheinen. Ensimmäinen vaihe oli motivaatiokirje, toinen vaihe haastattelu. Opiskelujen aloittaminen sujui melko vaivattomasti, sillä siirryin yliopiston sisällä. Onneksi syksyllä koronatilanne oli hetkeksi hieman hellittänyt, sillä se mahdollisti muihin opiskelijoihin tutustumisen. Syyslukukauden opiskelin täysipäiväisesti, ja loppuvuodesta aloitin lisäksi alan työpaikkojen hakemisen. Keväällä suoritettavana ei sitten ollutkaan kuin pari pakollista kurssia, sillä valinnaiset opinnot olin jo suorittanut kauppatieteiden opintoina. Alkuvuodesta olikin mahdollista aloittaa hommat viestintävastaavana ainejärjestön hallituksessa ja täysipäiväiset työt markkinoinnin ja viestinnän traineena. Oppiminen muuttui siis heittämällä käytännölliseksi.
Tämän kevään hakijoille toivotan tsemppiä! Olette hakemassa hyvään porukkaan ja hyvälle alalle. Viestinnän osaajia arvostetaan tällä hetkellä suuresti.
Taija:
Pääsin sisään viestintään avoimen väylän kautta. Taustaltani olen ylioppilas ja restonomi. Reilun kymmenen vuoden työskentelyn ja esihenkilökokemuksen jälkeen aloin kaivata uutta osa-aluetta, jossa voisin kehittää itseäni ja lisäksi hyödyntää jo kokemaani ja oppimaani. Esihenkilönä olin tottunut suunnittelemaan, toteuttamaan ja peilaamaan viestintää niin kasvokkain kuin digitaalisesti, aina kaksipuolisesta isompiin ryhmiin. Lisäksi mainittakoon, että olen juuriltani savolainen, joten viestintä ja sen erilaisuus on jo pidempään tuonut elämääni hauskuutta ja rikkautta.
Viestintä alana pisti siis silmääni, koska pidän sen monitieteellisyyden tarjoamista mahdollisuuksista ja uskon viestinnän tärkeyden korostuvan tulevaisuudessa. Viestinnän parissa pystyn myös hyödyntämään kokemustani ja osaamistani, ja uskon näistä syntyvän synergiaetua. Koen viestinnän määrittävän valtavasti maailmaa ympärillämme, oli sitten kyse henkilökohtaisesta elämästä, työyhteisöstä tai vaikkapa politiikasta.
Aloitin hakuprosessin jo hakua edeltävänä syksynä aloittamalla Tampereen avoimessa yliopistossa viestinnän perusopinnot. Ensimmäisten kurssien aikana halusin myös selvittää, vastaako viestinnän opinnot mielikuvaani niistä. Vastasihan ne, ja poiminkin tuon talven aikana muitakin kursseja perusopintojen ulkopuolelta. Viestinnän tutkinto-ohjelman minimivaatimus oli tosiaan nuo perusopinnot (25 op), ja ne voi suorittaa mielestäni hyvin lukuvuoden aikana töidenkin ohella. Toki suorittaminen vaatii suunnittelua ja paneutumista asiaan. Avoimen väylän haku toimi vähän erityyppisesti kuin yhteishaku. Hakuaika oli hieman keväämmällä ja sisäänpääsyssä painottuu opintosuoritukset ja -menestys sekä motivaatiokirje.
Avoimen väylä on erinomainen keino edistää osaamistaan ja opintopistetilannettaan.
Terveiseni opintopaikan saaville: tutkikaa eri mahdollisuuksia ja muistakaa välillä pysähtyä miettimään, miten hieno tilanne on. Ennen kaikkea nauttikaa opiskelusta! Ja jonoon jääville: uutta suunnitelmaa kehiin! Avoimen väylä on erinomainen keino edistää osaamistaan ja opintopistetilannettaan, tätäkin kautta kannattaa nauttia opiskelusta.
Roosa:
Tulin Tampereelle viestinnän opiskelijaksi siirtohaulla. Viestintä on ihan alusta asti kiehtonut minua nimenomaan monipuolisuutensa ja sovellettavuutensa ansiosta. Tästä syystä päädyin hakemaan viestintään. Tampereen yliopisto oli kahdessa yhteishaussa ensisijainen vaihtoehtoni, mutta ylioppilastodistuksellani en päässyt pääsykokeeseen. Pääsin kuitenkin sisälle Jyväskylän yliopiston viestinnän koulutukseen, josta hain ensimmäisen lukuvuoden jälkeen siirtohaulla Tampereen yliopistoon. Tampereen yliopistossa minua kiinnosti erityisesti sivuaineiden laaja tarjonta ja minulle sopivat kokonaisuudet, jotka sopisivat viestinnän rinnalle kuin nenä päähän. Tampereelle veti myös koko kaupunki sekä työ.
Tampereen yliopistossa minua kiinnosti erityisesti sivuaineiden laaja tarjonta ja minulle sopivat kokonaisuudet, jotka sopisivat viestinnän rinnalle kuin nenä päähän.
Hain toukokuussa järjestettävässä siirtohaussa. Ennen hakua tilasin opintosuoritusotteen sekä opiskelutodistuksen ja kirjoitin noin motivaatiokirjeen, jotka vaadittiin hakemuksen liitteeksi. Kirjeeseen panostin paljon, ja selkeästi se kannatti. Syksyllä aloitin opinnot periaatteessa ensimmäisen vuoden opiskelijoiden kanssa, vaikka minulla oli mahdollisuus siirtyä jatkamaan opintoja toisesta vuodesta. Kaikki kuitenkin järjestyi, mutta se vaati kärsivällisyyttä sekä omaa aktiivisuutta. Itse keskityin ensimmäisenä selvittämään kurssivalinnat ja opintojen jatkamisen.
Tsemppiä tämän kevään hakijoille! Siirtohaussa suosittelen kannustamaan motivaatiokirjeeseen ja tutustumaan yliopiston sivuilta löytyviin tietoihin esimerkiksi tarjolla olevista kursseista.
Ella:
Kuulin viestinnästä sattuman kautta tutulta ja kiinnostuin välittömästi. Ala on ihmisläheinen, kaikkialla läsnä ja se tarjoaa monipuoliset työllistymismahdollisuudet – myös niille, jotka eivät vieläkään aivan tiedä mitä tahtovat isona tehdä. Tampereen viestinnän tutkinto-ohjelman kurssit sekä sivuaineiden vaihtoehtojen laajuus vakuuttivat, joten en edes hakenut kuin Tampereelle. Oman opiskeluhistoriani myötä olin aiemmin etsinyt jatko-opintomahdollisuuksia pääosin ammattikorkeista, yliopistot olin ohittanut aikalailla täysin sillä en uskonut pärjääväni akateemisessa maailmassa. Samaan aikaan mietin kuitenkin myös sitä, etten tahtonut antaa liikaa valtaa teiniminäni tekemille päätöksille ja perehtyessäni viestinnän tutkinnon sisältöön tajusin, että pärjääminen on motivaatiosta kiinni.
Yhteishakuprosessini alkoi sillä, että kirjoitin motivaatiokirjeen sekä lähetin ammattitutkintoni keskiarvon yliopistolle. Kirjoitin kirjeen huolellisesti, sillä ammattitutkintotaustaisia otettiin pääsykokeisiin maksimissaan viisi. Pääsykoekutsun kilahtaessa sähköpostiini tunsinkin jo jonkin sortin voittajuutta, ja tämä antoi vielä lisäboostia pääsykokeisiin lukemiseen. Pääsykoe oli jännittävä. Maailmantilanteen myötä se toteutettiin etänä, joten suunniteltu puheenvuoroni ja haastattelu tapahtuivat kotikeittiössäni.
Ikinä ei pidä jättää asioita tekemättä omien ennakkokäsitysten takia ja ikinä ei ole liian myöhäistä hakea.
Päädyin varasijoille ja ajan myötä pääsin lunastamaan oman opiskelupaikkani Tampereen yliopistolta. Opintojen alettua totuttelemista niin yliopiston käytäntöihin kuin itse opiskeluunkin oli paljon, mutta en koe, että lähtökohtani olisivat osoittaneet loppupeleissä merkittäviä eroja minun tai muiden vuosikurssilaisteni välillä. Peruskurssit lähtevät alusta, eikä olettamuksena ole se, että asiat on opiskeltu jo lukiossa. Tunsin myös olevani tervetullut opiskelijayhteisöön kuten kaikki muutkin ja porukkamme olikin upea.
Olen kiitollinen itselleni, että uskalsin hakea vaikkei minulla lakkia olekaan. Tahdonkin muistuttaa heitä, jotka ovat nyt hakemassa sekä heitä, jotka siitä haaveilevat: ikinä ei pidä jättää asioita tekemättä omien ennakkokäsitysten takia ja ikinä ei ole liian myöhäistä hakea. Tsemppiä kevääseen ja hakuihin!
Kommentit