Ensimmäinen syksyni yliopisto-opiskelijana alkaa olla loppusuoralla. Ennen opintojeni alkua vietin välivuotta töiden ja ystävien näkemisen parissa, eikä opiskelu kuulunut arkeeni 1,5 vuoteen. Opiskelun pariin palaaminen jännitti paitsi uuteen oppilaitokseen siirtymisen vuoksi, mutta myös siksi, että olen aina ollut viivyttelijäluonne, jonka on vaikeaa pysyä itselleen luoduissa aikatauluissa. Haluankin tässä tekstissä käsitellä eroja aiempien opintojen ja yliopisto-opintojen välillä sekä sitä, miten olen selviytynyt opiskelurutiiniin palaamisesta tauon jälkeen.
Vähemmän ohjattua opiskelua
Kenties yllättävin opintojen rakenteeseen liittyvä havainto, jonka olen tehnyt, on se, kuinka tyhjältä opintokalenteri äkkiseltään näyttää. Ensimmäisessä periodissa minulla oli viikossa 7 tuntia ohjattua luento-opetusta ja toisessa periodissa viikosta riippuen korkeintaan 11 (opintojen rakenteesta kirjoitti tarkemmin Annika). Luento-opetuksen lisäksi kurssit sisältävät kuitenkin paljon itsenäistä työskentelyä, jonka opiskelija saa sijoittaa kalenteriinsa itselleen parhaiten soveltuvaan aikaan. Tämä edellyttää opiskelijalta tietenkin itseohjautuvuutta, mutta tarjoaa myös paljon vapautta. Opiskelun voi suorittaa itselleen parhaiten toimivana vuorokaudenaikana ja viikonpäivänä, mikä voi käytännössä tarkoittaa esimerkiksi myöhäisiä aamuherätyksiä tai pitkiä viikonloppuja. Parhaita keinoja opiskelun onnistumisen varmistamiseksi ovat itselleni olleet esimerkiksi kampukselle opiskelemaan lähteminen, jotta ympäristössä on vähemmän häiriötekijöitä, sekä muiden opiskelijoiden kanssa opintopiirien järjestäminen. Olen myös kokenut toimivaksi listata kaikki periodin palautettavat tehtävät ja tentit kursseittain to do-listaan, joka kulkee mukanani tietokoneessa ja puhelimessa. Merkitsen jokaisen tehtävän yhteyteen palautuspäivän, ja näen konkreettisesti, mitä tehtäviä on jäljellä kyseisellä viikolla tai periodissa.
Kurssinumeroiden merkitys
Yliopisto-opinnoissa olen alkanut muodostaa uutta suhtautumista kurssinumeroita kohtaan. Esimerkiksi lukiossa annoin arvosanoille paljon painoarvoa, ja kurssikokeessa päätavoitteeni oli usein pyrkiä taiteilemaan itselleni mahdollisimman korkea arvosana. Yliopistossa arvosanakulttuuri on kuitenkin melko erilainen, ja alusta asti olen saanut niin opettajilta kuin vanhemmilta opiskelijoilta selkeää viestiä, että kurssiarvosanoilla ei oikeastaan ole merkitystä. Jos kurssit menevät läpi, kaikki on hyvin, eikä tarvetta esimerkiksi tenttinumeroiden korottamiselle ole. Numeroarviointia ei kaikilla kursseilla edes ole, ja noin puolet tämän syksyn kursseistani arvioidaan hyväksytty/hylätty-asteikolla. Tämä saattaa tuntua osalle ihmisistä itsestään selvältä, mutta omalla kohdallani uusi ajattelutapa on vaatinut hieman sopeutumista. On kuitenkin ollut vapauttavaa, että kiinnostavilta tuntuvia kursseja on voinut priorisoida ja niin sanotut ”pakkopullakurssit” on voinut suorittaa läpipääsyn edellyttämällä tasolla.
Uudet tavoitteet opiskeluun
Tapani suhtautua opiskeluun on muuttunut, sillä koen, että ajatuksillani on merkitystä.
Mainitsin aiemmin, että lukiossa opiskelutavoitteeni painottuivat mahdollisimman korkeiden kurssinumeroiden tavoitteluun. Pänttäsin usein faktat päähän edellisenä iltana, ja suolsin ne kokeeseen muistamatta asiasta kuukauden päästä oikeastaan mitään. Pelkäsin, että sama kaava jatkuisi kohdallani myös yliopistossa, mutta yllätyksekseni opiskelun tavoitteeni ovat muuttuneet kuin itsestään. Kursseilla olen huomannut, että absoluuttisten faktojen luettelun sijaan luennoitsijat pyrkivät herättämään ajatuksia ja näkökulmia ja muovaamaan opiskelijoista kriittisiä ajattelijoita. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, vaan itsenäiseen ajatteluun kannustetaan. Esimerkiksi viestinnän aineopintoihin kuuluvalla puhe- ja vuorovaikutustaitojen työpaja -kurssilla olemme käyneet pitkiä ja todella antoisia keskusteluja opettajan ja opiskelijoiden välillä. Tapani suhtautua opiskeluun on muuttunut, sillä koen, että ajatuksillani on merkitystä. Nykyään myös koen opiskelulla olevan konkreettista vaikutusta siihen, mitä tulen tekemään joskus työelämässä, ja se kasvattaa ainakin omaa opiskelumotivaatiotani.
Etsi omaa juttua
Omalla kohdallani monet opiskeluun liittyvät pelot ovat osoittautuneet turhiksi. Vaikka ensimmäisessä periodissa opiskelu jäi herkästi tapahtumien varjoon, olen alkanut saada opiskelun rytmistä kiinni. Uskon, että suurin tähän vaikuttanut tekijä on se, että olen löytänyt ensimmäistä kertaa pitkään aikaan aidon opiskelun ilon. Tieto siitä, että olen saanut valita itse tämän alan, ja opiskelen joka päivä tulevaa työelämääni varten, on hieno tunne. En voikaan tarpeeksi painottaa oman jutun etsimisen tärkeyttä ja rohkeutta vaihtaa suuntaa. Vaikka jokainen kurssi tai tehtävä ei käsittelisikään omaa lempiaihetta, on tärkeää, että opintojen keskiössä pyörisi kuitenkin se oma juttu.
Kommentit