Noniin, nopeastihan se meni; fuksisyksy. Vaikka vuosi 2020 on ollut kaukana normaalista varsinkin yliopistotaipaleensa aloittaneelle, on tästäkin jäänyt onneksi silti paljon käteen. Halusin koota kolme minulle mieleenpainuvinta asiaa kuluneesta syksystä!
1. Tampere
Täytyy vähän nolosti myöntää, että koko elämäni pääkaupunkiseudulla eläneenä Kehä 3:sen ulkopuolelle muuttaminen oli aina tuntunut vieraalta ajatukselta. Tampere on kuitenkin onnistunut puolessa vuodessa voittamaan sympatiat puolelleen osaltani aivan täysin. En ollut ennen opiskelijakämpän etsimistä käynyt elämässäni kertaakaan Pirkanmaalla, mikä tuntuu nyt tosi oudolta. Helsinki-Tampere-välin reissaaminen on näyttänyt mulle, kuinka lähellä kaupunki onkaan ja kuinka iso sekä merkittävä paikka se on. Manse on juuri sopivasti keskellä kaikkea: eteläisen Suomen kaupungeista pääsee matkustamaan sinne lähes kaikkialta vähintään muutamassa tunnissa.
Lempiasioitani Tampereella ovat kaupungin monet puistot, veden läheisyys ja se, että kaikkialle pääsee kävellen enintään puolessa tunnissa. Lisämaininta myös kaupunkipotkulaudoille, sillä niillä olen syksyllä viilettänyt menemään varmaan satoja kilometrejä – tosi käteviä ja aina siellä, missä tarve.
Tampereella on myös rikas ravintolakulttuuri, ja olemme varsinkin äitini silloin tällöin vieraillessa luonani ottaneet tavoitteeksi kokeilla mahdollisimman monia uusia ruokapaikkoja. Viimeksi kävimme kaupungin vanhimmassa pizzeriassa Napolissa, ja voin kyllä suositella sitä (ja erityisesti pizzaa nimeltä La Greca, menussa numero 68!).
Paras ystäväni jo yläasteajoilta muutti kaupunkiin lääkiksen opintojen perässä jo vuosi sitten, joten on ollut myös ihanaa jakaa Tampere-elämääni hänen kanssaan. Asumme noin 500 metrin päässä toisistamme, joten yökyläily toistemme luona on saanut ihan uudet mittasuhteet – varsinkin nyt kun molemmilla on ihka omat kodit! Minulla ei myöskään ole pesukonetta kotonani ja taloyhtiöni pesutupa on aina varattu, joten siispä olen kiikuttanut pyykkini hänen luokseen pesuun. Laitan pesukoneen rullaamaan hänen luoksensa saapuessani ja vien pyykit mukanani, kun lähden kotiin. Näppärää! 😀
On kuitenkin vielä monia monia asioita, joita en ole ehtinyt kaupungissa kokemaan. Aamulehdessä julkaistiin taannoin visa, jossa pystyi leikkimielisesti selvittämään sataan kysymykseen vastaamalla, kuinka tamperelainen olet. Mulla numero oli tosiaan vielä aika alhainen (12-prosenttisesti manselainen), mutta sain testistä hyviä vinkkejä tulevaisuuden Tampere-rientoihin. Bucket listiltani löytyy nyt esimerkiksi Näsinneulassa, Rauhaniemen kylpylässä ja Suolijärven luontopolulla käyminen, Peli-, Muumi- ja Lenin-museoihin tutustuminen sekä Vohvelikahvilan ja Siipiweikkojen herkkujen maisteleminen. Ainiin, ja toki Kummelin normipäivän viettäminen oikeassa manselaisessa baarissa.
Joululoman ajaksi olen palannut töiden takia pääkaupunkiseudulle, mutta jo nyt tekstiä kirjoittaessani tuli sellainen fiilis, että pääsisipä jo pian takaisin Tampereelle! Voin siis onnellisena todeta, että valinta yliopistokaupungista on ollut oikea.
2. Reettorit ja opiskelijayhteisö
Jo ennen ensimmäistä päivää oloni oli todella, todella tervetullut osaksi ainejärjestöämme Reettoreita. Me opiskelijoiksi valitut saimme kesällä paksun kirjekuoren, jossa oli paljon vastauksia uutta fuksia askarruttaneisiin kysymyksiin – lisäksi meille ihan soitettiin henkilökohtainen ”tervetuliaspuhelu” tuutorien toimesta. Elokuussa ensimmäistä kertaa yliopistolle kävellessäni oloni oli tosi levollinen, sillä tiesin, että vastassa odottavat kivat tyypit.
Fuksiporukkamme ryhmäytyi nopeasti, ja vaikka viralliset tapahtumat pistettiinkin loppusyksystä jäihin, näimme kuitenkin vielä fuksien kesken itsenäisesti ja pidimme omia pienimuotoisia kokoontumisiamme, kuten omat halloween-bileet (sallittujen rajoitusten puitteissa). On ollut upeaa huomata, että viestintään on hakeutunut kaltaisiani sosiaalisia ja ulospäinsuuntautuneita ihmisiä, sillä poikkeustilanteessakin löysimme yhteistä tekemistä ja halua viettää aikaa yhdessä. Alkusysäyksestä uusien kaverien saamiselle voimme tosiaan kiittää tuutoreita, jotka onnistuivat porukkamme ryhmäyttämisessä syksyn mittaan.
Reettoreiden merkitys ainejärjestönä avautui meille fuksiviikoilla, ja tuli hyvin selväksi, että yhteishenki järjestössämme on poikkeuksellisen lämmin ja tiivis. Fuksit otettiin niin tutorien, kuin hallituksen ja vanhempien opiskelijoiden toimesta avosylin vastaan, mistä olen kyllä vieläkin tosi tosi otettu 😊 Reettorien hallituksesta tuli heti todella aikaansaava sekä helposti lähestyttävä fiilis, ja ulkopuolisenkin silmiin näytti, että heillä on oikeasti kivaa yhdessä ja hallitushommat tehdään iloisella asenteella.
Olen jälkeenpäin kuullut, että Reettorit ry on vasta viime vuosina muodostunut yhtenäisemmäksi ja reettorikulttuuria on rakennettu hartiavoimin sen jälkeen, kun logopedia ja vokologia eriytyivät omaksi ainejärjestökseen. Tämä yllätti, sillä ensivaikutelman mukaan mustahaalariset viestinnän opiskelijat olivat todella tiivis porukka, joilla on paljon omia tapahtumia, historiaa ja perinteitä. Mutta tosiaan hyvä niin – olen innolla mukana viemässä samankaltaista kuvaa eteenpäin niin nykyisille kuin myös tuleville reettoreille, nimittäin…
3. Edessä vuosi vujutoimarina
Tähän loppusyksyyn mahtui vielä yllätyksekseni jotain uutta ja innostavaa, kun Reettoreiden syyskokouksessa valittiin vuoden 2021 hallitus ja toimihenkilöt. En ollut ajatellut asettuvani ehdolle ennen kokoukseen tulemista, sillä fuksina on kuitenkin vähän tuntunut, että olisi itse vielä jotenkin liian kokematon pystyäkseen toimimaan osana ainejärjestön johtoa. Yllätyin siis itsekin, kun päätin parin minuutin harkinnalla ryhtyä Reettoreiden seuraavien vuosijuhlien toimihenkilöksi. Reettorit täyttää ensi vuonna pyöreät 40 vuotta, joten vastaan siis kymmenpäisen vujutiimin kanssa ensi syksyn isoista synttäribileistä.
Nyt kun asiaan on kerennyt totutella hetken ja en enää ole ihan kauhun partaalla juhlien suuruusluokan takia, olen tullut lopputulokseen, että hei, we can do it! Kun jo vujutiimin hakuprosessin päälle pistäminen tuntui motivoivalta, en malta odottaa, mitä ensi vuosi tuo tullessaan. On tosi piristävää ja ehkä jopa helpottavaakin, kun etäopiskelun jatkuessa keväällä voi kuitenkin jo alkaa keskittymään johonkin ei-niin-arkiseen.
(Ja hei tosiaan, jos olet reettori ja luet tätä tekstiä vielä ennen 13.12. sunnuntaita, niin hae ihmeessä mukaan tähän tiimiin 😊 Toivon ja uskon, että kasaan saadaan hieno porukka!)
Joulufiiliksen täyteistä loppuvuotta kaikille, palaillaan kevätlukukaudella!
-Mari
