Opintojen edetessä olen ehtinyt miettiä mahdollisuuksiani enemmän. Ruotsin kurssilla, oman alan opinnoissa sekä keskusteluissa perheen ja tuttujen kanssa kysymys elämänsuunnasta nousee pinnalle säännöllisesti. Valinnanvara tuo mahdollisuuksien lisäksi vaikeuden hahmottaa oma suunta.
Eri aspektien välillä priorisointi on myös haaste, jota en ole vielä selättänyt. Omat arvot, toiveet työympäristölle ja työlle itsessään muodostavat labyrintin, jossa yritän suunnistaa kohti työelämää. Mitä voin realistisesti odottaa tulevaisuuden työpaikaltani? Millaisissa työtehtävissä osaamiseni ja toiveeni kohtaavat? Työtehtävien lisäksi mahdolliset työpaikat mietityttävät. Haluanko työskennellä viestintätoimistossa, viestintätiimissä jollakin muulla alalla tai kenties järjestötoiminnan parissa?
Pääni sisäistä sotkua olen tähän mennessä yrittänyt selvittää miettimällä, mitä en halua työssä. En mielelläni haluaisi keskittyä pelkkään somen hallintaan. Julkinen esiintyminen ei ole myöskään suuri suosikkini. Haluan pitää vapaa-ajan ja työajan erillään, enkä haluaisi murehtia työasioista konttorin ulkopuolella. Muutenkin inhimillinen työskentelytahti on vahvasti toiveissa.
Mitä muuta työpaikalta voisi toivoa? Hyvää ilmapiiriä ainakin. Mukavia työkavereita, joiden kanssa tehdä yhdessä hommia. Luottamusta, tukea ja kannustusta, sekä mahdollisuuksia edetä uralla. Ehkä on pinnallista toivoa korkeaa palkkaa, työsuhde-etuja, kätevää sijaintia ja idyllistä työympäristöä, mutta ne tekevät työpaikoista kieltämättä houkuttelevia. Kuitenkin tärkeimpänä työnhaussa jo nyt on myös noussut esille arvot.
Haluaisin, että organisaation arvomaailma menee yksiin omani kanssa. Tämä on johtanut pohtimaan hyväntekeväisyysorganisaatioissa työskentelyä. Niissä saisi mahdollisuuden myös paremman maailman edistämiseen. Työ tuntuisi varmasti merkitykselliseltä. Ainoa ongelmakohta on oikean järjestön löytäminen.
Kaiken tekemäni pohdinnan jälkeen en vieläkään osaa sanoa mikä musta tulee isona. Tai missä haluan asua, tai minkälaista elämää haluan elää. Vuosia on kyllä vielä jäljellä miettimiseen opintojen ohella. On mahdollista, että en tuu kehittämään opintojeni tai edes koko elämäni aikana kirkasta tulevaisuudensuunnitelmaa. Se on myös fine, onhan muutos ja kehitys ovat keskeinen osa elämää. Eikä avioituminen yhteen suunnitelmaan välttämättä takaa parasta mahdollista tulevaisuutta.
Näihin kuviin ja tunnelmiin,
Aliisa A.
Kommentit