Omaan korvaan kysymys kuulostaa hassulta. Viestinnän opinto- ja työkuplan myötä viestinnän merkitys sekä yhteiskunnallisesti että pienemmissä konteksteissa tuntuu itsestäänselvyydeltä. Usein huomaan ajattelevani, että emmehän me tietäisi maailman menosta mitään, ellei joku siitä viestisi. Viestintää on kirjaimellisesti kaikkialla. Puhelin tuo taskuuni viestejä ja ilmoituksia uutisvahdistani, kaupungilla törmään jatkuvasti erilaisiin mainoksiin, infokyltteihin ja tietoiskuihin. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Mutta niin siis mites siellä töissä?
Palatakseni tekstin aiheeseen. Työskentelen tiedottajana liikunnan ja urheilun parissa. Työnkuvani painottuu siis tittelin mukaisesti tiedottamiseen ja sisältöjen tuotantoon. Mitä ihmettä työtehtäväni käytännössä siis ovat?
Työssäni olen muun muassa laatinut tiedotteita ja laajempia tekstisisältöjä, ollut mukana erilaisten kampanjoiden viestinnässä, hostannut podcasteja, somettanut, editoinut kuvia (ehkä ennen kaikkea opetellut tätä) sekä toiminut oikolukijana ja sisältöjen sparraajana. Lisäksi on paljon muita yksittäisiä ei-niin-tavanomaisia tehtäviä, esimerkiksi mediatilaisuuden juonto- ja haastatteluvastuu.
Joskus työtehtävät painottuvat jonkin tietyn tapahtuman ympärille: tapahtumasta viestitään tällöin ennalta, sen aikana ja sen jälkeen. Oma ajatuskulkuni kulkee lyhykäisyydessään näin: viestinnän avulla asioita tehdään näkyviksi ja tieto tuodaan kaikkien ulottuville – vähintään viestin potentiaalisimmalle kohderyhmälle.
Päiväni tiedottajana
Varsinainen työpäivien sisältö vaihtelee hyvinkin paljon. Viestintä on omissa tehtävissäni painottunut kirjalliseen, suulliseen, visuaaliseen sekä auditiiviseen viestintään. Eniten tällä hetkellä tuotan tiedotteita, uutisia, artikkeleita ja someviestejä.
Päivät vaihtelevat työtehtävien mukaan hyvinkin paljon. Tässä kuitenkin yksi esimerkki työpäivästäni:
- Sähköpostien läpikäynti ja päivän aikataulun tsekkaus
- Omaa työaikaa: sisältöjen suunnittelua ja tuotto
- Podcastin nauhoitus
- Tiimipalaveri
- Tiedotteen julkaisu ja ajastus somekanaviin
- Podcastin editointia
Arjessani työskentelen melko tasavertaisesti sekä yksin että yhdessä muiden kanssa. Esimerkiksi sisältöjen aikatauluja ja julkaisuajankohtia käydään läpi erilaisissa tiimeissä, mutta taas itse sisällöntuotanto tapahtuu omien aikataulujeni puitteissa niin, että sisältö on sovittuun ajankohtaan mennessä valmis.
On myös hyvä nostaa esiin se, että viestintää en suinkaan tee yksin, vaan tiimissämme toimii useampi henkilö ja omaamme eri ”vastuualueet”. Kunkin osa-alueita ja ajankohtaisia aiheita käymme läpi tiimipalavereissamme.
Opintojen ja työelämän yhteys
Lisää konkretiaa viestin työtehtäviin ja käytännön tekemiseen voi hakea opintojen kautta. Koen, että opintoni ovat tukeneet monelta osin työelämään valmistautumista ja erilaisia tehtäviä. Opinnot antavat hyvän pohjan ja ennen kaikkea varmuutta omaan tekemiseen. Eli sitä kuuluisaa uskoa itseensä.
Oppi nro 1. Viestejä viskataan harvoin ilmoille hetken mielijohteesta. Viesteillä on jokin tarkoitus ja tavoite. Suunnitelmallisuutta ja laajempien kokonaisuuksien hahmottamista harjoittelemme jo opinnoissa. Esimerkiksi esseillä ja oppimispäiväkirjoilla on aina jokin päämäärä, mitä tekstin avulla pyritään tuomaan esiin. On osattava löytää oikeita teemoja ja asiayhteyksiä. Ja vaikka tässä tavoitteessa ei aina aivan onnistuisikaan, oppii joka tapauksessa, mitä ensi kerralla pitää tehdä toisin. Viestintään kuuluu siis paljon ennalta suunnittelua, jota teemme jo opinnoissamme.
Oppi nro 2. Opinnot opettavat tärkeää priorisointia. Tämän näen erityisen tärkeäksi taidoksi viestinnän tehtävissä. On tärkeää tunnistaa, millaiset viestit ovat akuutteja ja mitkä taas vähemmän kiirellisiä. Jokainen opiskelija tekee varmasti jossakin vaiheessa opintojaan jonkinlaista priorisointi. Mikäli tietty deadline lähestyy uhkaavasti, on järkevää siirtää muita tehtäviä kiireisimmän tieltä pois. Omissa tehtävissäni vaaditaan ajoittain valmiutta ”hypätä rattiin” mistä ja milloin tahansa. Ei usein, mutta toisinaan. Tällaisia tilanteita ei välttämättä tule vastaan kaikissa ympäristöissä, mutta itse olen kohdannut työssäni hetkiä, joissa jokin viesti on saatava ulos pikimmiten. Tällöin viestijältä edellytetään valmiutta viedä viesti eteenpäin. Priorisointi ja kyky sietää painetta ovat tällaisissa tilanteissa tärkeässä roolissa. ”Hyvä” esimerkki tästä voisi olla hetki, kun huomaat deadlinen olevan tänä iltana, vaikka autuaasti kuvittelit tämän siintävän ensi viikolla. Joskus kuulemma jollekin näin käynyt.
Oppi nro 3. Mainitsemani podcastit ja esiintymistilanteet jännittävät yhä edelleen. Ihan samalla tavalla kuin mikä tahansa esiintyminen koulussa. Jännityksen sietämistä pääsee niin hyvässä kuin pahassa harjoittelemaan jo opintojen aikana. Tässä hieman sama ilmiö kuin esseissä ja muissa kirjoitelmissa; vaikka aina ei menisikään ihan nappiin, voi aina ottaa koppia siitä, mitä voisi tehdä eri tavoin seuraavalla kerralla. Esiintymistilanteet vaativat myös työelämässä suunnittelua. Kun tietää millä tavoin saa itsensä prepattua stagelle, on valmiimpi esiintymään esimerkiksi palavereissa.
Oppi nro 4. Asioita tehdään harvoin yksin. Kyky työskennellä muiden kanssa on todella tärkeää. Kaikkia asioita ei pääse aina tekemään tuttujen parhaiden kavereiden tai kollegojen kanssa. On tärkeää osata kuunnella muita ja löytää ratkaisuja käsiteltävään aiheeseen tilanteessa kuin tilanteessa. Yhdessä tekemisen taitoja opettelemme erityisesti ryhmätehtävissä, mutta myös luokkahuoneen ulkopuolella.
Haluan kuitenkin korostaa, ettei kaikkea ei tarvitse osata heti tai täydellisesti opintojen aikana – eikä sen jälkeenkään. Omaa osaaminen kasvaa ja syventyy vielä pitkään opintojen jälkeen. Näin ainakin uskon. Vaikka siis opinnot tarjoavatkin loistavan pohjan työelämään, ei kannata vaipua paniikkiin uusien asioiden äärellä.
Oppiminen jatkuu työelämässä.
Aliisa V.
Kommentit