Suomessa syntyvyyden laskusta puhutaan usein talouden ja huoltosuhteen näkökulmasta. Harvemmin kysytään, miltä lasten hankkimiseen liittyvät odotukset näyttävät nuorten näkökulmasta. Jenni Kallio, Jarkko Salminen ja Susanna Ågren tutkivat nuorten kokemia lastenhankintapaineita osana Nuorisobarometria.
Lasten hankkiminen näyttäytyy laajempana kysymyksenä siitä, millaisessa maailmassa ja millaisin ehdoin tulevaisuutta on mahdollista rakentaa.
– Moni nuori kokee, että mikään valinta ei tunnu oikealta. Jos panostaa opintoihin tai työuraan, perheen perustaminen lykkääntyy. Jos taas saa lapsen nuorena, se voi vaikeuttaa koulutusta ja työuraa, Kallio sanoo.
Artikkeli “Jotta syntyvyys ei romahda” – Nuorten näkemyksiä lasten hankkimisesta paineistetussa ajassa perustuu Nuorisobarometrin aineistoon, ja yhdistää määrällistä ja laadullista tutkimusta. Se on osa Tampereen yliopistossa toteutettavaa Under Pressure -hanketta, jossa Kallio ja Ågren toimivat tutkijoina.
Under Pressure-hankkeen tekemissä nuorten haastatteluissa lastenhankintapaineet ovat näkyneet jo jonkin aikaa, ja siksi tutkijat ottivat paineet tarkasteluun. Kunnallisalan kehittämissäätiön selvityksen mukaan enemmistö nuorista ajattelee, että lapsia ei kannata nykyisin hankkia.
Valinnanvapaus on hyvä asia, mutta uhat, normit ja paineet aiheuttavat tahatonta lapsettomuutta
Lasten hankkimisen paineita on ollut aina, mutta nyt kehys on Kallion mukaan erityisen jännitteinen.
– Yhteiskunnassa lapsia halutaan, jotta yhteiskunta säilyy, mutta nuoret kipuilevat sen kanssa, onko lasten hankkiminen sosiaalisesti ja ekologisesti vastuullista, sanoo Jenni Kallio.
Kun julkinen keskustelu kohdistaa paineita nuoriin aikuisiin, lasten hankkiminen muuttuu yksityisestä päätöksestä myös poliittiseksi ja yhteiskunnalliseksi kysymykseksi.
– Nuorten kokemuksissa tällainen näyttäytyy biovaltana, joka ohittaa heidän kokemusmaailmansa ja aiheuttaa heille paineita, sanoo Jenni Kallio.
Ennen modernia yhteiskuntaa lisääntyminen ei ollut valinta samalla tapaa kuin nykyisin. Useimmat lisääntyivät, eikä tehokasta ehkäisyä ollut. Lisääntyminen oli vanhuudenturva, koska elämä perustui paikallisille perheyksiköille.
Valittu ja tahaton lapsettomuus on yleistynyt viime aikoina. Nykyisin lisääntyminen on useimmille itsestäänselvyyden sijaan valinta, joka vaatii myös vastuuta ja harkintaa. Lisääntymisen ympärille on syntynyt uudenlaisia yhteiskunnallisia normeja. Nuorilla on ennenkin ollut paineita lisääntyä oikeaan aikaan ja oikealla tavalla. Ennen yhteiskunnallinen oletus oli perheellistyminen avioliitossa, ja kaikki lapset oli parempi tehdä saman kumppanin kanssa. Nämä normit ovat heikentyneet, mutta nykyisin sopiva ikä ja elämäntilanne perheellistymiselle ovat julkisessa ja yksityisissä keskusteluissa entistä vahvemmin esillä.
Oman valinnan vaikeuden ja sosiaalisen paineen ohelle on kehittynyt yhteiskunnallinen paine: lisääntyä pitää yhteiskunnan kestävyyden ja huoltosuhteen vuoksi.
Nyky-yhteiskunnassa nuorten pitäisi norminmukaisesti lisääntyä koulut käyneenä, ja yhä mieluiten ydinperheessä. Oman valinnan vaikeuden ja sosiaalisen paineen ohelle on kehittynyt yhteiskunnallinen paine: lisääntyä pitää yhteiskunnan kestävyyden ja huoltosuhteen vuoksi.
– Tulevaisuus ei näyttäydy nuorille pelkästään epävarmana, vaan hallitsemattomana. Institutionaaliset odotukset asettavat nuoret jatkuvan tarkkailun kohteiksi. Nuoret naiset kokevat, että hedelmällistä ikää ei yhteiskunnan mielestä saisi tuhlata, sanoo Jenni Kallio.
Nuorilta on aina odotettu, että he hankkivat koulutuksen, löytävät paikan työelämässä, muodostavat parisuhteen ja perustavat perheen. 2020-luvulla työelämän epävarmuus, kilpailu koulutuspaikoista ja muuttuvat yhteiskunnalliset olosuhteet tekevät nuorten elämänvalinnoista aiempaa epävarmempia. Monille perinteiset aikuisuuden merkkipaalut sumuuntuvat horisonttiin.
Täytän tänä vuonna 28: miten ihmeessä pääsen ikinä perustamaan perhettä tai etene-mään uralla, kun ulkopuolelta tulee pelkkää paineita: hae töitä koska työttömänä työllistyminen vaikeutuu, työttömistä tietty yleis-mielikuva, työttömänä korkeakoulutettuna olen yksi vitsi vaikkapa duunarialojen kes-kuudessa, tiedäthän että riski lapsettomuuteen kasvaa vanhetessa, jos saan lapsen niin saanko kerrytettyä varallisuutta vuosiin? Meille tuli parisuhteessa ero, kun minun tilanteeni on tämä ja puolisolla vakityö eri paikkakunnalla eikä hän jäänyt odottamaan. Että kyllä, isot ilmiöt kytkeytyvät yhteen paineiden kanssa ja ne paineet on ihan joka päiväisiä matkaseuralaisia tässä konkurssissa. (Nainen, 25–29-v., lainaus Kallion, Salmisen ja Ågrenin artikkelista.)
Lapsen hankkimisen paineet ja sukupuolittunut yhteiskunnallinen biologinen kello
Barometriin vastanneet nuoret kokivat paineita kaikilla niillä elämän osa-alueilla, joista heiltä kysyttiin. Eniten paineita liittyi työn saamiseen (70 %) ja koulutukseen (53 %). Parisuhteen solmimiseen liittyviä paineita koki 39 prosenttia vastaajista, naiset hieman miehiä enemmän (42 % vs. 37 %). Valtaosa nuorista koki paineet ensisijaisesti negatiivisina.
Noin kolmasosa nuorista kokee paineita lasten hankkimiseen liittyen. Paineet jakautuvat kuitenkin epätasaisesti. Ne, joille lasten saaminen on tärkeää, kokevat myös enemmän paineita sen toteuttamisesta.
Lasten hankkimiseen liittyvät paineet sukupuolittuvat. Naiset kokevat paineta selvästi miehiä useammin. Naisista 35 prosenttia kertoi kokevansa niitä, miehistä 22 prosenttia.
Iällä on merkitystä. Mitä lähemmäs kolmeakymmentä vuotta nuoret tulevat, sitä useammin he kokevat paineita perheellistymisestä.
Maaseudulla koetaan enemmän perheellistymisen paineita. Tämä vastaa aikaisempia tutkimuksia, joiden mukaan maaseudulla asuvat toivovat enemmän lapsia kuin kaupungeissa asuvat.
– Maaseudulla nuorten arvomaailmassa voi korostua perheen, suvun ja omien juurien tärkeys. Perheen perustaminen on myös tapa kiinnittyä yhteisöön. Tämä voi lisätä paineita jatkaa sukua samaan aikaan kun lapsiperheiden tarvitsemien palveluiden vähäisyys luo epävarmuutta. Paine voi olla myös positiivista, mutta ristiriitaa syntyy, kun maaseudun elämänehdot heikkenevät ja lapsiperheiden tarvitsemat palvelut vähenevät.
Keskituloiset ja hyvin toimeentulevat kokevat tilastollisesti merkitsevästi enemmän lasten hankkimisen paineita kuin heikosti toimeentulevat. Maaseudulla koetaan enemmän perheellistymisen paineita. Tämä vastaa aikaisempia tutkimuksia, joiden mukaan maaseudulla asuvat toivovat enemmän lapsia kuin kaupungeissa asuvat.
Keskituloiset ja hyvin toimeentulevat kokevat tilastollisesti merkitsevästi enemmän lasten hankkimisen paineita kuin heikosti toimeentulevat. Toisin sanoen, kun erilaiset epävarmuustekijät on vakioitu, paljastuu, että parempi toimeentulo lisää paineita. Kallion mukaan tämä liittyy hyvätuloisuuteen kytkeytyvään keskiluokkaiseen perheideaaliin, johon lapset kuin itsestään selvästi kuuluvat. Samaan aikaan pienituloiset nuoret miettivät, onko heillä taloudellisia mahdollisuuksia lapsiperhe-elämään. Perheiden monimuotoisuuteen ei Jenni Kallion mukaan edelleenkään suhtauduta yhtä myönteisesti kuin perinteiseen heteronormatiiviseen ydinperheeseen, vaikka normit ovat väljentyneet.
– Yhä on keskiluokkainen ideaali, johon kuuluu heteroydinperhe ja lapset. Sateenkaarinuoret miettivät, onko heidät perheellistymishaaveilleen tilaa, saavatko he tukea, ja onko heidän perheellistymisensä toivottavaa yhteiskunnassa, Kallio sanoo.
Näkyykö nuorten kokemissa lastenhankintapaineissa konservatiivisten arvojen lisääntyminen erityisesti nuorten miesten kohdalla? Kun konservatiiviset asenteet yhdistetään yhteiskunnallisiin lapsenhankintapaineisiin ja myös mahdollisiin leikkauksiin sukupuolten tasa-arvoa tukevista rakenteista, mitä voi tapahtua sukupuolten tasa-arvolle?
– On syytä olla huolissaan siitä, että konservatiiviset arvot trendaavat, vaikuttavat mielenmaisemaan, jossa aikuiseksi kasvetaan ja tasa-arvo ottaa takapakkia. Lasten hankkimisesta eri sukupuolia olevat nuoret kuitenkin keskustelivat haastatteluissamme hyvin kunnioittavasti toisiaan kohtaan. He tunnistivat paineet yhteiskunnallisena kysymyksenä, vaikka ne kohdistuvatkin eri tavoin eri sukupuoliin.
Tutkimus todistaa, että nuoret eivät jätä lapsia hankkimatta itsekkyyden takia
Nuoret pohtivat laajempia yhteiskunnallisia ja globaaleja kysymyksiä, ja perheellistymistä niiden ehdoilla.
Tutkimuksessa esiin nousivat vanhat tutut kauhut: ilmastonmuutos, geopoliittinen epävarmuus ja yhteiskunnalliset jännitteet, jotka ovat viime nuorisobarometrin julkaisun jälkeen kasvaneet. Niitä vasten nuoret arvioivat, millaisena tulevaisuus näyttäytyy ja millaisessa maailmassa lapsia olisi mahdollista kasvattaa.
Monet nuorisobarometriin vastanneet kuvasivat, ettei nykynuorten itsenäisen elämän aloittamisen haasteita oteta todesta, vaan esimerkiksi kokopäivätyön saamista ja omistusasunnon hankkimista pidetään yhä itsestäänselvyyksinä. Samaan aikaan nuorta ihmistä pidetään vastuuttomana ja vääränlaisena, jos hän tulee vanhemmaksi ennen kuin on lunastanut yhteiskunnan odotukset työelämästä ja kouluttautumisesta.
– Ajatus siitä, että nuoret, jotka eivät hanki lapsia, olisivat itsekkäitä tai tavoittelevat hedonistista elämää, matkustelua tai vapaa-ajan maksimoimista, on väärä. Tälle ei löydy tästä tutkimuksesta evidenssiä: nuoret eivät puhu tästä lainkaan, vaan nimenomaan siitä, onko lasten hankkiminen mahdollista ja vastuullista ja miltä tulevaisuus näyttää.
Tutkimus ei tue väitettä, että nuoret ovat itsekkäitä ja hedonistisia, ja siksi eivät halua lisääntyä. Nuorten lisääntymispohdinnoissa kuuluu äärimmäinen vastuullisuus tulevaisuudesta, Kallio korostaa.
– Ajatus siitä, että nuoret, jotka eivät hanki lapsia, olisivat itsekkäitä tai tavoittelevat hedonistista elämää, matkustelua tai vapaa-ajan maksimoimista, on väärä. Tälle ei löydy tästä tutkimuksesta evidenssiä: nuoret eivät puhu tästä lainkaan, vaan nimenomaan siitä, onko lasten hankkiminen mahdollista ja vastuullista ja miltä tulevaisuus näyttää.
Koen että nuorisoon kohdistuva paine on kasvanut viime vuosien aikana. Ei vain yhdestä suunnasta vaan kaikkialta. Pitäisi hankkia lapsia nuorena jotta syntyvyys ei romahda, olla vakituinen työ ja töissä olla tuottavampi, jaksaa harrastaa ja syödä hyvin, unohtamatta epävakaata maailman-poliittista tilannetta ja sosiaalisen median tuomia odotuksia. Yhä useampi nuori kärsii masennuksesta ja ahdistuksesta, kun maailma muuttuu valtavaa vauhtia ja jatkuvasti tulisi sopeutua uuteen niin koulussa, töissä kuin vapaa-ajalla. (Mies, 25–29-v., lainaus Kallion, Salmisen ja Ågrenin artikkelista)
Nuorten tulevaisuususko on romahtanut, mutta silti päättäjät eivät ajattele kokonaisuutta nuorten näkökulmasta
Viime vuosien aikana tutkimuksissa on havaittu nuorten tulevaisuususkon kääntyneen laskuun Suomessa ja muissa Pohjoismaissa. Nuorten tulevaisuususkon heikkeneminen on yhteiskunnalle kohtalonkysymys.
Nuoret kokevat, että aiempien sukupolvien rakentamat instituutiot eivät enää tue heidän elämäntilanteitaan samalla tavalla. Asuminen on kallistunut, työurat ovat epävarmempia ja elämän siirtymät venyvät. Samalla nuorten valintoja arvioidaan edelleen vanhoilla normeilla.
Aikuistumista tukevat yhteiskunnalliset instituutiot, kuten koulutusjärjestelmä, työmarkkinat ja sosiaaliturva, eivät takaa entisen kaltaisia edellytyksiä perheen perustamiselle.
Nuoruuteen on pitkään liitetty stereotypioita huolettomuudesta. Nuorisobarometristä välittyy kokemus nuoruudesta kiihtyvänä ja tiivistyneenä, paineisena aikana.
Nuoruuteen on pitkään liitetty stereotypioita huolettomuudesta. Nuorisobarometristä välittyy kokemus nuoruudesta kiihtyvänä ja tiivistyneenä, paineisena aikana. Odotukset, paineet ja huolet ruuhkauttavat nuoren aikuisuuteen ja itsenäistymisen elämänvaiheen.
Nuoruus on ollut Jenni Kallion mukaan ennen kenties väljempää: samanlaisia kysymyksiä on pohdittu aina, ja myös paineita on ollut aina. Mutta aiemmin oli ehkä enemmän tilaa miettiä, kuka olen ja mitä haluan elämässä tavoitella.
– Nykyään nuoruus on kauhean paketoitua, pitää edetä nopeasti, tehdä päätöksiä varhain ja lukita vastauksia tiiviisti. Moni nuori kokee, ettei ole väljyyttä, ja että väärä valinta johtaa putoamiseen ilman mahdollisuutta palata. Meillä on esimerkiksi tosi tiukat opintotukikuukausien määrät ja kouluttautumisen paine. Nuorilla on huoli hyvinvointivaltiosta ja siitä, voivatko he saada siltä tukea. Moni nuori on joutunut muuttamaan kaupunkiin etäälle tukiverkostoistaan, sanoo Jenni Kallio.
Kukaan ei ajattele kokonaiskuvaa nuorten kannalta.
– Kelan tutkijat ovat laskeneet, että esimerkiksi viimeaikaiset hallituksen tekemät sosiaaliturvaleikkaukset kohdistuvat itsenäistyviin nuoriin aikuisiin, työttömiin, nuoriin ja yksin asuviin nuoriin eniten, Kallio sanoo.
OKM perusti asiantuntijatyöryhmän ja julkaisi suosituksia, jotta asia menisi perille
Huhtikuussa 2025 opetus- ja kulttuuriministeriö asetti asiantuntijaryhmän, jonka tehtävä oli muodostaa kokonaiskuva nuorten tulevaisuususkon heikkenemisen syistä ja seurauksista. Kallio toimi myös tämän työryhmän jäsenenä.
Myös OKM:n työryhmän mukaan nuorten uskoa tulevaan ovat heikentäneet maailman kriisit sekä yhteiskunnan rakenteissa tapahtuneet muutokset. Ne tuottavat nuorille paineita ja näköalattomuutta. Lisäksi yhteiskunnan yksilökeskeisyys ja kokemukset sukupolvien välisestä epäoikeudenmukaisuudesta sekä tapa, jolla nuorista julkisuudessa puhutaan vähentävät nuorten uskoa tulevaisuuteen.
Työryhmä suosittaa esimerkiksi, että päätöksentekoa kehitettäisiin niin, että se pitkäjänteisesti edistäisi nuorten hyvinvointia ja sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta. Työryhmä haluaisi vahvistaa nuorten osallisuutta ja tulevaisuususkoa ilmasto- ja ympäristötoimissa, taata nuorille yhdenvertaiset mahdollisuudet koulutukseen ja rakentaa paineettomampaa nuoruutta.
Kuten Simone de Beauvoir kirjoitti jo lähes 70 vuotta sitten: tarvitsemme sellaisen maailman, jossa nuoret löytävät syyn elää ja luoda elämää, päättävät Kallio, Salminen ja Ågren tutkimusartikkelinsa.
Myös toimittajat Hanna Hantula ja Anni Saastamoinen kysyvät Kannattaako tehdä lapsi?-podcastissaan perheellistymistä omakohtaisesti ja yhteiskunnallisesti. He saivat molemmat esikoisensa vuonna 2024, jolloin Suomen syntyvyys oli ennätysalhainen. Heistä on kannattavaa pohtia, mikä ihmisen saa haluamaan tai olematta haluamaan lapsia.
Lähteitä:
Appelqvist-Schmidlechner, Kaija, Axelin, Henni, Helenius, Jenni, Jahnukainen, Markku, Kallio, Jenni, Kiilakoski, Tomi, Kiiski, Anni, Kivinen, Riikka, Kurki, Marjo, Palomäki, Jenni, Pihkala, Panu, Puura, Sanna &Tähkäpää, Otto (2026) Nuorten tulevaisuususko horjuu – millaisia toimia nyt tarvitaan? : Opetus- ja kulttuuriministeriön asiantuntijaryhmän loppuraportti. Opetus- ja kulttuuriministeriö.
Happonen, Konsta & Laine, Sofia (2026, toim.) Ihan paineissa. Nuorisobarometri 2025.
Kallio, Jenni & Ågren, Susanna (2025) Aika ja ajallisuus nuorisotutkimuksessa – hankalaa tietoa vai välineitä itseymmärrykseen?. Tiede & Edistys, 50(3), 14–31.
