Kokemuksen historia ei ole yksilön kokemuksien tutkimusta tai yksilön päähän sukeltamista, vaan makro- ja mikrohistorian yhdistämistä. Kokemuksen historia on myös historiatutkimuksen perinteisten lähteiden lukemista uudelleen sekä uusien lähteiden ja tutkimuskysymysten hahmottamista.
Miten kokemuksen historiaa voi tutkia? Millaisilla lähdeaineistoilla voi päästä kiinni menneisyyden ihmisten kokemukseen? Mitä kokemuksen historia tarkoittaa Suomessa ja kansainvälisesti?
Vuosina 2018–2025 Tampereen yliopistossa toiminut Suomen Akatemian Kokemuksen historian huippuyksikkö HEX selvitti sadoissa julkaisuissaan, miten esimerkiksi kokemukset esimerkiksi Suomesta, hyvinvointivaltiosta, neuvolasta, eletystä uskosta tai vammaisuudesta eri aikoina muodostuvat.
– Pääosin käytämme samoja lähteitä kuin historiantutkimuksessa ennenkin on käytetty, mutta kysymme niiltä kokemuksen historiasta. Tilastot, kirjeet, muistitieto ja hallinnolliset asiakirjat ovat historiantutkimuksen peruslähteitä, joita myös HEX:in piirissä tehdyissä tutkimuksissa on käytetty paljon, kertoo HEXin johtajana toiminut historian professori Pirjo Markkola.
Kokemuksen historian huippuyksikkö HEX jatkaa tutkimuskeskuksena
HEX tutki kokemuksen historiaa kolmen pääteeman kautta. Eletty usko tarkastelee, miten uskonnolliset kokemukset muovaavat identiteettejä, ajattelua ja yhteiskunnallisia jännitteitä. Eletty kansakunta käsittelee kansakuntaa koettuna yhteisönä. Eletty hyvinvointivaltio tarkastelee hyvinvointivaltiota kokemuksellisena ilmiönä sekä hyvinvointivaltiota tasa-arvon, legitimiteetin ja yhteiskunnallisen kehityksen näkökulmasta.
HEX teki jatkuvasti tiivistä yhteistyötä australialaisten, tanskalaisten, englantilaisten, yhdysvaltalaisten ja kanadalaisten tutkijoiden ja yliopistojen kanssa. Kansainvälisyys on itsestäänselvyys, mutta se sai uusia muotoja korona-aikana.
– Koska Tampereen yliopistolla oli tiukat matkustusrajoitukset ulospäin, normaaleja ulkomaanvierailuja ei voinut toteuttaa. HEX loi vierailijaohjelman, jolla Tampereella kutsuttiin parikymmentä tutkijaa muista yliopistoista. Etäyhteyksien ja hybridikokousjärjestelyjen opettelu nopeasti kannatti, koska niillä saatiin monta kansainvälistä vierasta linjoille.
Työ jatkuu, ja HEX jatkaa tutkimuskeskuksena. 2026 aloittaneella Suomalaisen kirjallisuuden seuran Humanistisen nationalismin tutkimuksen huippuyksikkö NARSin yhdellä tutkimusalueella on juuria HEXin eletyn kansakunnan tutkimuksessa. NARS jatkaa eletyn kansakunnan ja nationalismin historian tutkimusta, ja tarkastelee nationalismia etenkin historian- ja kulttuurisen muistitutkimuksen näkökulmista. NARS aikoo tutkia nationalismia arjen käytännöissä, ja tarkastelee sitä tavallisten ihmisten, vähemmistöjen ja lasten kokemuksissa, maantieteellisillä reuna-alueilla ja ylikansallisissa yhteyksissä.
Monilapsisuus ja lapsikuolleisuus olivat kokemusrakenteita
Tilastot ja muut kvantitatiiviset aineistot ovat väestöhistorian, taloushistorian ja sosiaalihistoria klassikkolähteitä. Jos jotain asia tilastoitiin, oli tilastoitu asia todennäköisesti myös aikalaisten kokemusmaailmassa jollain tavalla näkyvä asia.
Markkola sanoo, että tilastoja voi lukea kokemuksen historian näkökulmasta kuin mitä tahansa laadullisia lähteitä. Tilastojen avulla voi hahmottaa kokemusrakenteita, joka on yksi HEXin luomista käsitteistä. Väestöhistorian tilastojulkaisuissa on aina laaja johdanto, jota itsessään voi lukea laadullisena lähteenä. Tilastoa katsomalla voi päätellä, että se, mikä oli yleistä, myös näkyi ja tuntui ja vaikutti ihmisten kokemusmaailmaan ja loi yhteisiä kokemuksen rakenteita. Tilastojen johdannoissa perustellaan, miksi tilastot on tehty ja millainen ongelmanhahmotus on taustalla. Johdannoissa kuvaillaan yhteiskunnallisia ilmiöitä, kuten aviotonta syntyvyyttä.
Tilastojen avulla voi hahmottaa kokemusrakenteita, joka on yksi HEXin luomista käsitteistä. Väestöhistorian tilastojulkaisuissa on aina laaja johdanto, jota itsessään voi lukea laadullisena lähteenä. Tilastoa katsomalla voi päätellä, että se, mikä oli yleistä, myös näkyi ja tuntui ja vaikutti ihmisten kokemusmaailmaan ja loi yhteisiä kokemuksen rakenteita.
Jos esimerkiksi enemmistö naisista sai monta lasta, se voidaan ajatella aikanaan vallinneena kokemusrakenteena. Esimerkiksi neuvola ja äitiyshuolto äitiyspakkauksineen muodostavat hyvinvointivaltion kokemukseen kuuluvan kokemusrakenteen, joka voidaan todeta tilastoista. Kun hyvinvointivaltion yleistyivät ja muuttivat äitien arkea, muuttui myös äitiyden kokemusrakenne.
Suuri lapsikuolleisuus menneisyydessä on tilastollinen tosiasia ja kokemusrakenne, kuten myös esimerkiksi aviottoman lapsen synnyttäminen. Ne ovat Suomessa menneisyydelle erityisiä kokemusrakenteita, koska nykyisin lapsikuolleisuutta on niin vähän, ettei siitä muodostu samalla tapaa kollektiivista kokemusta. Perhesuunnittelu on normalisoitunut, eikä suomalainen yhteiskunta ei enää käsittele lapsen synnyttämistä parisuhteen ulkopuolella sosiaalisena ja moraalisena ongelmana.
Markkola kertoo aina kritisoineensa piintynyttä näkemystä, jonka mukaan ihmiset eivät uskaltaneet kiintyä lapsiinsa, koska lapsia kuoli niin paljon. Tosiasiassa perheellisyyden kokemus vaihteli yksilöllisesti menneisyydessäkin, vaikka perheellisyys oli yleistä kaikissa yhteiskuntaluokissa.
– Lapsen kuolemaan suhtautumisesta avautuu laajempi kokemuksen historian kysymys, kun tätä lapsen kuoleman kokemusrakennetta katsotaan tarkemmin. Voi kysyä, miten lapsen kuolema koetaan yhteiskunnassa, jossa käytännössä joka perheestä kuolee vähintään yksi lapsi verrattuna nyky-yhteiskuntaan, jossa lasten kuolemia ei juuri tapahdu. Tilastoista voi päätellä myös, että kokemus vanhana naisena olemisesta on paljon yleisempää kuin vanhana miehenä olemisesta, Markkola sanoo.
Tilastojen kategorisoinnit, kuten ulkomaalaisten kategoria, tuottavat myös aineistoa, kun historioitsija hahmottaa kokemusrakenteita. Markkola ja Ilari Taskinen tekivät artikkelin tilastoista ja muista kvantitatiivisista lähteistä kokemuksen historian lähteenä Sources for the History of Experience -kirjaan, joka ilmestyy 2026.
– Esimerkiksi teollisuustilastossa luetellaan toimialoittain kuntakohtaisesti ulkomaalaiset aina vuoteen 1909 asti. Eli esimerkiksi Tampereella on niin ja niin monta ulkomaalaista valokuvaajaa ja kuinka monta ulkomaalaista hatuntekijää oli Napparilla.
Joskus historiantutkijakaan ei heti ymmärrä, miksi joku tilasto on tehty, ja outo tilasto voi inspiroida tutkimuskysymyksen, kuten voi myös kysyä, miksi jotain tilastoa lakattiin keräämästä.
– Tilastojen kategorisointi ja tietokantojen rakentaminen tuottaa historiallista kokemusympäristöä, jota voi tutkia. Tilastot ovat kyllä vähän hitaita muuttumaan, joten voi olla iso muutos, kun joku asia on noussut tilastoitavaksi tai jotakin asiaa ei enää tilastoida, Markkola sanoo.
Isoista Suomen historian kollektiivisista kokemuksista esimerkiksi 1990-luvun lama on kokemushistoriallisesti kiinnostava tapaus, koska se muutti monien käsitystä työn, yhteiskunnan ja oikeudenmukaisuuden suhteesta.
Historiantutkija Ville Yliaska katsoo lamaa kokemushistoriana Laman kokemukset – 1990-luvun laman kokemushistoriaa -tietokirjassaan (Vastapaino, 2025). Kokemuksen historian näkökulmasta kiinnostavaa lamassa on se, miten ihmiset yrittivät ymmärtää kriisiä historiavertauksilla. Monet vertasivat lamaa aiempiin kansallisiin kriiseihin, kuten 1930-luvun talousvaikeuksiin tai sotavuosiin.
Ilman yhteistä kokemusta ei ole yhteisöjä eikä toimintaa: sotaveteraanit, vangit ja ratajätkät muodostivat kokemusyhteisöjä
Käsitteellinen työ on HEX:in ytimessä. Kokemusrakenteen lisäksi HEX on luonut historiantutkijoiden käyttöön esimerkiksi kokemusyhteisön käsitteen, jolle Markkola näkee käyttömahdollisuuksia myös muissa ihmistieteissä.
– Kokemusyhteisö on monipuolinen käsite, ja se tiivistääkin paljon kokemushistorian ydintä, sanoo Markkola.
Kokemusyhteisöt syntyvät, kun ihmiset tunnistavat kokemuksissaan samankaltaisuuksia, jakavat ja neuvottelevat näitä kokemuksia ja niiden merkityksiä keskenään sekä alkavat hahmottaa itsensä ryhmäksi, jota yhdistää tunne jaetusta kokemuksesta. Näin muodostuu yhteisöllisyyttä, identiteettejä ja yhteiskunnallista toimintaa.
Yhteisö voi rakentua äkillisesti yhteisen tapahtuman ympärille. Vähitellen muodostuu jaettu tulkinta, ja kokemusyhteisö voi toimia myös muistoyhteisönä. Yhteisöä ja yhteiskunnallista toimintaa ei voi muodostua ilman yhteistä kokemusta.
Kansallisten traumojen ympärille on syntynyt identiteettejä ja kokemusyhteisöjä. Sotaveteraanit muodostavat kokemusyhteisöjä. Esimerkiksi vankilat, turvakodit, tuberkuloosiparantolat ja vammaisille tarkoitetut laitokset ja köyhäinhoidon ja lastensuojelun kaltaiset ”seinättömät” instituutiot voivat muodostaa kokemusyhteisön. Kokemusyhteisö voi olla myös esimerkiksi ratajätkien työläisyhteisö.
Kansallisten traumojen ympärille on syntynyt identiteettejä ja kokemusyhteisöjä. Sotaveteraanit muodostavat kokemusyhteisöjä. Esimerkiksi vankilat, turvakodit, tuberkuloosiparantolat ja vammaisille tarkoitetut laitokset ja köyhäinhoidon ja lastensuojelun kaltaiset ”seinättömät” instituutiot voivat muodostaa kokemusyhteisön. Kokemusyhteisö voi olla myös esimerkiksi ratajätkien työläisyhteisö.
– Kokemusyhteisön käsite onkin se on levinnyt nopeasti hyvin erilaisia teemoja ja aikakausia koskeviin tutkimuksiin niin Suomessa kuin muuallakin. Sitä on tosi paljon jo sovellettu ja jokin siinä kolahtaa. Kokemusyhteisön käsite on käyttökelpoinen eri aikojen historiantutkimuksessa. Jos suhtautuu kokemushistoriaan skeptisesti hörhöilynä tietämättä, mitä kokemushistoria on, kokemusyhteisön käsite voi valaista hyvin, mistä kokemushistoriassa on kysymys, Markkola sanoo.
Avoin vertaisarvioitu verkkokäsikirja HEX Handbook kokoaa yhteen kokemuksen historian keskeisiä käsitteitä, teoreettisia näkökulmia ja metodologisia avauksia. Käsikirjasta löytyy tiiviitä, tutkimukseen perustuvia artikkeleita, jotka avaavat, miten kokemuksia voidaan tutkia historiallisesti. Mukana on sekä käsitteellisiä tekstejä että empiirisiä esimerkkejä.
– Tavoitteena on tehdä kokemuksen historian tutkimusotteesta läpinäkyvämpää ja tarjota helposti lähestyttävä mutta tieteellisesti korkeatasoinen käsikirja, Markkola sanoo.
Kokemukset yhteiskunnan marginaaleista ovat osa yhteiskunnan historiaa
Esimerkiksi vankilat eivät olleet vain kaltereilla varustettuja kivirakennuksia, sanoo Johanna Annola, joka tutki HEX:in piirissä naisvankiloita.
Naisvankiloita ei oltu ennen Annolan tutkimuksia Suomessa tutkittu kattavasti hallintohistoriallisen näkökulman ulkopuolelta. Vaikka vankiloiden hallinnolliset lähteet ovat usein kaavamaisia ja niukkasanaisia, niihin on silti tallentunut jälkiä näistä käytännöistä ja kohtaamisista. Näistä jäljistä kokemushistoria ammentaa.
– Vankilat muotoutuivat päivittäin myös niissä tavoissa, joilla ihmiset liikkuivat vankilan tiloissa ja olivat vuorovaikutuksessa sekä materiaalisen ympäristön että toistensa kanssa. Hallinnollisten lähteiden perusteella on mahdollista rakentaa yllättävän monipuolinen kuva vankien maailmasta ja hahmottaa, millaisia kokemukset ovat voineet olla mahdollisia, Annola sanoo.
Johanna Annola on kirjoittanut köyhäintaloista, turvattomille naisille tarkoitetuista laitoksista sekä naisvankiloista myös tietokirjoja ja historiallisia romaaneja. Tietokirja Raitahameessa — Naisvangin arki 1800-luvun Suomessa ilmestyy syksyllä 2026. Säädyttömät käsitteli 1800-luvun Suomen yhteiskuntaluokkia ja niiden yllättävän epämääräisiä rajoja.
– Myös kaunokirjaa kirjoittaessaan joutuu pohtimaan, miten tietty aika ja ympäristö muovaavat yksilön kokemusmaailmaa ja millaiset kokemukset ovat kenenkin ulottuvilla. Kenties se on yksi niistä tavoista, joilla henkilöhahmoista on mahdollista tehdä eläviä, Annola sanoo.
Vankiloiden, vaivaistalojen ja työlaitosten tutkiminen kokemusyhteisöinä on samalla marginaaliin jääneiden aiheiden historian tutkimusta, jota HEX:issä on tehnyt Annolan lisäksi Katariina Parhi. Monet marginaaliksi mielletyt historian aiheet ovat jääneet tutkimatta, koska ne eivät ole sopineet kansalliseen tarinaan. Esimerkiksi työlaitokset ovat hyvinvointivaltion varjopuoli.
Marginaaliin jääneitä aiheita voi tavoittaa uudenlaisilla epätavallisilla aineistoilla.
Marginaaliin jääneitä aiheita voi tavoittaa uudenlaisilla epätavallisilla aineistoilla. Unet ja muistot unista ovat kiinnostava lähdeaineisto kokemushistorialle. Sota tunkeutui ihmisten uniin ja arkeen. Unet lähdeaineistona voivat antaa ainutlaatuisen näkymän siihen, miten ihmiset sisäistivät ja kokivat sotaan liittyvän väkivallan, pelon ja kansallisen identiteetin. Esimerkiksi Stephanie Olsen ovat analysoinut lasten unia. Kuten muistitietokeruita, on SKS tehnyt myös keruita ihmisten unista.
HEX:issä on tutkittu vammaisuuden historiaa yhteiskunnissa keskiajalta lähtien ja vammaisuuden kokemusta. Hanna Lindberg tutki suomenruotsalaisia viittomakielen puhujia, joka on kokemusyhteisö ja vähemmistöjen vähemmistö. Jenni Kuuliala tarkasteli elettyä uskontoa, kokemuksen muodostumista ja vammaisuuden muuttuvia merkityksiä.
Turun yliopistoon siirtynyt Kuuliala johtaa hanketta Changing the Meaning(s) of Disability History in Heritage Institutions, jonka nimi on suomeksi Vammaisuuden historian merkitysten muuttaminen muisti- ja kulttuuriorganisaatioissa. Se pohjaa hänen Kokemuksen historian huippuyksikössä toteuttamaansa, Suomen Akatemian rahoittamaan tutkimukseen Eletty usko ja vammaisuuden muuttuvat merkitykset myöhäiskeskiajalta teollisen vallankumouksen aikaan.
– Aiempi tutkimus on osoittanut, että vammaiset ihmiset ovat aina olleet aktiivisia toimijoita yhteisöjensä kulttuurisessa ja uskonnollisessa elämässä, vaikka heidän historiansa on jäänyt pitkälti näkymättömäksi museoissa ja kirkollisessa kulttuuriperinnössä, Kuuliala sanoo.
Jenni Kuulialan hanke tekee yhteistyötä vammaisyhteisöjen kanssa. Tulossa ovat myös podcast ja maksuton opas, jotka auttavat kulttuuriperintöorganisaatioita käsittelemään vammaisuutta monitahoisemmin ja inklusiivisemmin.
Kokemus muuttuu ja muuttaa yhteiskuntaa ajan kuluessa
Noituus ja noitaoikeudenkäynnit vaikuttivat merkittävästi esimoderniin yhteiskuntaan. Niiden taustalla kokemus vaikutti vahvasti, ja ilman kokemuksen historian näkökulmaa noituutta yhteiskunnallisena ilmiönä ei voi ymmärtää kunnolla.
Kokemuksella on kolme tasoa, joita voi ajatella myös kokemuksen osina tai vaiheina kokemuksen kehällä, selittää professori Raisa Toivo. Hän on tutkinut laajasti erityisesti pohjoismaista esimodernin ajan historiaa ja muun muassa noitaoikeudenkäyntejä.
Ihmisen arkiset, välittömät kokemukset maailmasta ovat ensimmäinen taso. Toinen taso on yhdessä merkityksellistäminen: kokemuksia jaetaan, tulkitaan ja niistä neuvotellaan yhdessä. Kolmas taso on rakenteet: kun kokemukset toistuvat, niistä muodostuu normeja ja instituutioita, jotka ohjaavat ihmisten ajattelua ja odotuksia.
Tasot eivät ole erillisiä, vaan ne vaikuttavat yhtä aikaa ja kietoutuvat toisiinsa.
Noitaoikeudenkäynneissä ensimmäinen taso on esimerkiksi sitä, kun elämässä alkaa tulla vastaan outoja asioita, jotka vaativat selitystä.
– Karhu syö lehmät laitumelta, talo palaa tai naapuri saa hyviä kalansaaliita, vaikka koko muu kylä nostaa tyhjiä verkkoja. Seuraavassa vaiheessa näitä tapahtumia pyritään ymmärtämään ja etsimään selitystä ja merkitystä. Ihmiset miettivät, mitä he jo tietävät saman tuntuisista asioista ja vertaavat sitä siihen, mitä muut tietävät ja mitä sen perusteella voisi odottaa, Toivo sanoo.
1600-luvulla tämä selityksen etsiminen tarkoitti usein ensin huhuja ja juoruja ja lopulta itse oikeudenkäyntiä, jossa näkökulmia ja todistuksia punnittiin.
Osa ihmisistä ajatteli, että lehmiä ahdistelleen karhun on pakko olla noidan lähettämä: olihan yksi naapuri ennenkin puuhannut kaikenlaista muiden kannalta vahingollista. Toinen taas toteaa, että karhuja juoksee metsässä ilman noitiakin. Lopulta noituudella aletaan selittää outoja asioita.
– Kun nämä prosessit sitten toistuvat riittävän monta kertaa riittävän samanlaisilla tavoilla, muodostuu siitä rakenne, joka kertoo, että kyllä, noituutta on olemassa ja noituus kuuluu tuomita oikeudessa. Siitä syntyy maailmankuva, joka kertoo, mitä kohdattavaa maailmassa on ja miten sitä kannattaa käsitellä. Eli esimerkiksi lisää noitia ja oikeudenkäyntejä. Kokemuksen kehä jatkaa kiertämistään uusissa kohtaamisissa, Toivo sanoo.
Kokemuksesta syntynyt maailmankuva ei jää vain mentaaliseksi tai sosiaaliseksi maailmankuvaksi. Se siirtyy arkielämään ja todellisuuteen, Noituus siirtyikin myös arkiseksi toimeentulon mahdollisuusuudeksi markkinoille.
– Esimerkiksi 1600-luvun Suomessa noitumisia ostettiin, koska toivottiin oman hyvinvoinnin lisääntyvän tai vihamiehille haluttiin haittaa. Jotkut noituivat rahasta tai ainakin ruoasta ja oluesta, Toivo sanoo.
Näillä kokemuksen tasoihin perustuvilla pienmarkkinoilla oli merkitystä sille, miten ihmiset selvisivät varsinkin keväällä edellisen sadon lopun ja uuden satokauden alun välillä.
– Koko markkinoiden toiminta tietysti perustui siihen, että riittävän monet ihmiset kokivat saavansa noituudesta jotain hyötyä.
Kokemuksen tasot näkyvät myös ilmastonmuutoksen käsittelyssä. Toivo korostaa, että 2020-luvun yhteiskuntaan ja pitkällä aikavälillä maapallon fyysiseen todellisuuteen vaikuttaa, koetaanko ilmastonmuutos toimenpiteitä vaativana, ihmisen aiheuttamana ongelmana vai eliitin salaliittona. Tulevaisuuden historiaa määrittää, miten data maapallon vuotuisesta lämpötilakehityksestä arvotetaan somessa, kahvipöytäkeskusteluissa, politiikassa ja tieteessä.
Kokemuksen tasot näkyvät myös ilmastonmuutoksen käsittelyssä. Toivo korostaa, että 2020-luvun yhteiskuntaan ja pitkällä aikavälillä maapallon fyysiseen todellisuuteen vaikuttaa, koetaanko ilmastonmuutos toimenpiteitä vaativana, ihmisen aiheuttamana ongelmana vai eliitin salaliittona. Tulevaisuuden historiaa määrittää, miten data maapallon vuotuisesta lämpötilakehityksestä arvotetaan somessa, kahvipöytäkeskusteluissa, politiikassa ja tieteessä.
– Ilmastonmuutoksessa näkyy se, ettei kokemuksessa kyse ole pelkästään sosiaalisesta todellisuudesta. Kokemuksen muodostumisen prosessit johtavat myös fyysisen ilmastollisen rakenteen muutokseen sen mukaan, kuuluuko kokemukseen ilmastonmuutoksen hidastamiseen tai kääntämiseen tähtäävä toiminta vai jotain muuta, Raisa Toivo sanoo.
Kokemuksen historian huippuyksikön tutkijoita Alustalla
Alustalla on vuosien varrella julkaistu useita Kokemuksen historian huippuyksikön (HEX) tutkijoiden kirjoituksia ja haastatteluja. Tekstit tarkastelevat historiaa elettynä, koettuna ja muistettuna, arjen, instituutioiden ja kriisien näkökulmista.
Minna Harjula Kun kansalainen kohtasi Kelan virkailijan: hyvinvointivaltio kokemushistoriana
Antti Malinen ja Kirsi-Maria Hytönen Lastensuojelun institutionaalinen muisti ja sen katkokset
Tuomas Tepora Sota sanoittaa koronapandemiaa. Huhut ja talvisota modernina myyttinä
Tiina Heikkilä (Johanna Annolan haastattelu) Säädyttömät tulivat ensin, sitten tuli keskiluokka
Antti Malinen ja Mervi Kaarninen Lasten ja nuorten ystävyyssuhteiden merkitys toisen maailmansodan vuosina ja nyt
Sami Suodenjoki Kuntavaalien historia: kuoppainen tie tasa-arvon mallimaaksi
Rob Boddice What Is the History of Experience?
