Informaatiovaikuttamisen uusi aikakausi
Helmikuussa 2026 sodaksi eskaloituneen Iranin konfliktin tapausesimerkki tarjoaa vakavan varoituksen tulevaisuudesta, jossa itselleen tieteellisen arvon myöntämät toimijat ja tutkijoiden tekoälyllä tuotetut deepfake-kopiot levittävät sosiaalisen median kautta omia narratiivejaan ajankohtaisista tapahtumista.
Tässä kehityskulussa faktat sekoittuvat virheellisiin väittämiin tai jopa tietoisiin valheisiin pintapuolisen uskottavasti niin kiinteästi, että ainakin osalle yleisöstä lienee vaikea erotella totuutta valheesta tai edes tiedostaa toiminnan tarkoitushakuisuus. Tämä pahentaa entuudestaan tieteeseen ja tutkimukseen kohdistuvaa järjestelmätasolle asti ulottuvaa orastavaa kriisiä (ks. Honkasalo 2026).
Valeuutisia, informaatiovaikuttamista ja tieteen väärinkäyttöä kaupallisiin tarkoituksiin on toki ollut aiemminkin (ks. esim. Jantunen 2015 yleistajuisena esityksenä Venäjän ja länsimaiden välisestä informaatiosodankäynnistä). Nykyisellä teknologialla kynnys julistautua sosiaalisen median alustoilla asiantuntijaksi tai tuottaa verrattain korkealaatuista valeinformaatiota madaltuu kuitenkin jatkuvasti.
Kaiken tämän keskiössä on sosiaalisen median kasvava rooli tiedon hankinnassa. Arviot sosiaalisen median roolista ensisijaisena tietolähteenä vaihtelevat, mutta suuri osa tuoreista tutkimuksista ja kyselytuloksista korostaa sosiaalisen median vaikutusvaltaa erityisesti nuorten parissa.
Euroopan parlamentin vuoden 2024 nuorisokyselyyn vastanneista 42 prosenttia saa sosiopoliittiset uutisensa ensisijaisesti sosiaalisen median kautta (Starostin et al. 2025). Yhdysvalloissa on esitetty vieläkin korkeampia arvioita. Mahdollisesti jopa yli kolme neljäsosaa nuorista Z-sukupolven yhdysvaltalaisista lukee tai katsoo uutiset pääasiallisesti sosiaalisesta mediasta YouTuben toimiessa johtavana alustana (Harris Poll 2025).
Riippumatta kuinka tarkkoja yllä esitetyt tulokset ovat, on trendi joka tapauksessa selvä. Sosiaalisen median alustojen vallaten yhä enemmän tilaa elämässämme tutkittu tieto joutuukin kilpailemaan vieläkin enemmän misinformaatiota ja disinformaatiota vastaan.
Iranin sotaa on jo tarkasteltu laajalti informaatiovaikuttamisen ja propagandan näkökulmasta, kuten Iranin agendaa tukevat tekoälyvideot ja muu ”slopaganda” eli ”tekoälytauhkasta” (engl. AI slop) muodostettu heikkolaatuinen materiaali. Tässä tekstissä tuon kahdella sotaan ja tutkijan rooliin keskittyvällä esimerkillä esille, kuinka tieteen arvovaltaa käytetään hyväksi YouTuben alustalla. Nämä kaksi tapausta ovat vain jäävuoren huippu ja kuvaavat laajemmin aikamme ilmiötä, jossa tieteen ja tutkimuksen yleistason arvostus ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus toisaalta vähenevät, mutta niistä haetaan kuitenkin tukea silloin, kun tämä hyödyttää omia strategisia tavoitteita.
Lukion opettajasta Iranin sodan profeetaksi
Kiinalais-kanadalaisella ”professori” Jiang Xueqinillä on yli kaksi miljoonaa seuraajaa YouTubessa. Hän nousi Iranin sodan sytyttyä nopeasti kansainväliseksi tähdeksi englanninkielisellä kanavallaan Predictive History (Ennustava historia).
Kiinan Nostradamukseksikin kutsutun Jiangin väitetään ennustaneen oikein sodan syttymisen sekä suuren määrän muitakin lähihistorian tapahtumia ällistyttävän korkealla tarkkuudella, kuten Donald Trumpin paluun presidentiksi vuoden 2024 vaalien seurauksena. Vaikka osa Jiangin seuraajakunnasta voi olla bottiliikennettä, on selvää, että hänen ympärilleen on muodostunut laaja seuraajakunta. Lukuisa joukko sosiaalisen median tunnettuja vaikuttajia on myös haastatellut häntä, kuten esimerkiksi Tucker Carlson ja Mehdi Hasan. Laajemmin tarkasteltuna onkin kyse varsinkin lähivuosina yleistyneestä ilmiöstä, jossa ”nettigurut” jakavat sosiaalisessa mediassa auliisti näkemyksiään vaikkapa terveydestä, sijoittamisesta tai politiikasta riippumatta siitä, millaiset pätevyydet heillä on tällaisten neuvojen antamiseen.
Ulkoiselta olemukseltaan Jiangin käyttäytyy kuin tottunut luennoitsija. Hän näyttäytyy usein luokkahuoneen kaltaisessa tilassa joko taululle kirjoittaen tai diasarjaa liikuttaen. Ilmaiseksi saatavilla olevat opinnot on jäsennetty systemaattisiksi kokonaisuuksiksi, kuten ”salainen historia” ja ”peliteoria”
Ulkoiselta olemukseltaan Jiangin käyttäytyy kuin tottunut luennoitsija. Hän näyttäytyy usein luokkahuoneen kaltaisessa tilassa joko taululle kirjoittaen tai diasarjaa liikuttaen. Ilmaiseksi saatavilla olevat opinnot on jäsennetty systemaattisiksi kokonaisuuksiksi, kuten ”salainen historia” ja ”peliteoria”. Näistä sivilisaation historiaa käsittelevän luentosarjan viimeinen osa on nimetty tietoisesti historioitsija Edward Gibbonin (1776–1789, suom. 1999) klassikkoteosta Rooman valtakunnan rappio ja tuho mukaillen Amerikan valtakunnan rappioksi ja tuhoksi (The Decline and Fall of the American Empire).
Tarjolla olevista videoista välittyy maailmankuva, jossa länsi ja erityisesti Yhdysvallat ovat peruuttamattomasti rappioitumassa samalla kun Kiina puolestaan nousee maailmanjärjestyksen johtajaksi ja planeettamme tulevaisuuden toivoksi.
Kaikki ei ole kuitenkaan sitä, miltä näyttää. Itseään professoriksi kutsuva Jiang ei ole akateemiselta arvoltaan professori, vaan hänellä on Yhdysvalloissa suoritettu kandidaatin tutkinto englanninkielisessä kirjallisuudessa. Yliopistollisen viran sijaan hän toimii Pekingissä lukion opettajana keskittyen englannin kieleen ja filosofiaan.
Kiinan valtion agendaa läheisesti muistuttavan sisällön lisäksi hänen jo noin 80 miljoonaa katselukertaa saaneissa videoissaan ja haastatteluissaan on myös pimeä puoli: Illuminatin kaltaiset salaseurat johtavat maailmaa, Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu CIA loi Deep Staten (varjovaltio) kanssa Bitcoin-virtuaalivaluutan ja juutalaisten holokaustista ei ole olemassa konkreettista todistusaineistoa.
Professori John Mearsheimerin monet digitaaliset kasvot
Kansainvälisten suhteiden ja politiikan tutkimuksessa John Mearsheimer on eräs tunnetuimmista nimistä, varsinkin uusrealismin koulukunnassa. Mearsheimer ohjasi oman opettajani Nuno Monteiron väitöskirjan, joten oli luontevaa, että Yhdysvalloissa asuessani suuntauduin perehtymään hänen akateemiseen tuotantoonsa ja tämän lisäksi myös hänen laajemmalle yleisölle tarkoitettuihin haastatteluihinsa, jotka käsittelevät ajankohtaisia aiheita.
Iranin sodan syttymisen jälkeen julkaistua videota avatessani jokin oli kuitenkin pielessä: Mearsheimer julisti Iranin murskavoittoa Yhdysvalloista ja jälkimmäisen sekä Israelin vääjäämätöntä tuhoa Iraniin kohdistuvan hyökkäyssodan seurauksena. Olin saanut tulikasteeni akateemisten deepfake-väärennösten maailmaan.
Edellä kuvatun kaltaiset pintapuoleisesti verrattain aidoilta vaikuttavat videot on luotu digitalisoimalla kohdehenkilön puhetapa ja olemus. Tällaisia tekoälyn laatimia videoita on englannin lisäksi saatavilla muillakin kielillä, kuten espanjaksi, vaikka professori Mearsheimerin kaikki akateeminen tuotanto ja julkinen esiintyminen on ollut englanniksi.
Videoiden laatu vaihtelee, mutta taidokkaimmat niistä ovat niin vakuuttavia, että jopa Mearsheimerin tuttavat ovat hänen mukaansa erehtyneet pitämään niitä aitoina (Maldita.es 2026). Professori Mearsheimer on itsekin kritisoinut Yhdysvaltojen ja Israelin toimia Iranin sodassa omasta tutkijan näkökulmastaan, mikä tekee väärennöksistä helpommin uskottavia.
Väärennettyjen videoiden poistattaminen nopeaan tahtiin sosiaalisen median alustoilta ei tunnu auttavan deepfake-videoiden kanssa, sillä yhden poistuttua alustalta on tarjolla kaksi uutta tilalle.
Väärennettyjen videoiden poistattaminen nopeaan tahtiin sosiaalisen median alustoilta ei tunnu auttavan deepfake-videoiden kanssa, sillä yhden poistuttua alustalta on tarjolla kaksi uutta tilalle.
Tutkijoiden kasvoille onkin käymässä se, mitä poliitikot ja muut julkisuuden henkilöt ovat saaneet jo karvaasti kokea. Niistä on tekoälyn käsissä tullut pahimmassa tapauksessa sosiaalisen median informaatiovaikuttamisen työkalu tai vähintäänkin tapa hankkia helppoja klikkauksia suuhun laitetuilla provosoivilla väitteillä.
Kuka tästä kaikesta hyötyy?
Suuret teknologiajätit ja sosiaalisen median alustat eivät tietoisesti levitä valeprofessoreiden väitteitä ja deepfake-kopioita. Ei ole kuitenkaan liioiteltua sanoa, että niitä ei oikeastaan kiinnosta, ovatko tällaisten toimijoiden laatimat tuotokset totuuspohjaisia niin kauan, kun julkaisuista seuraa suuri katsojamäärä, jota voidaan hyödyntää esimerkiksi mainostuloissa ja kaupallisesti hyödynnettävän käyttäjätiedon keruussa. Alustat antavat algoritmien ohjata käyttäjiä ja seuraavat ensisijaisesti rahan tuoksua.
Sekä ”professori” Jiang että vale-Mearsheimereiden luojat ovat hyötyneet Iranin sodasta ja nousseet pitkälti pinnalle juuri tämän sodan takia. Ihmisillä on halu tietää enemmän, ja vastauksia akuutteihin maailmanpoliittisiin kysymyksiin ja tapahtumakulkuihin etsitään nykyään helposti sosiaalisen median maailmasta. On usein vaikea hahmottaa taustalla toimivien tahojen todellisia motivaatioita. Voimme kuitenkin esittää valistuneita arveluita näiden kahden tarkastellun ilmiön taustalta.
”Professori” Jiang levittää Kiinalle valtiojohdolle sopivaa maailmankuvaa saarnaten lännen perikatoa. Tällainen lännen kannalta pessimistinen narratiivi sopii Kiinalle, joka tavoittelee keskeisempää roolia kansainvälisessä järjestelmässä. Kiina hyödyntääkin informaatiosodankäyntiä ja informaatiovaikuttamista sosiaalisessa mediassa.
”Professori” Jiang levittää Kiinalle valtiojohdolle sopivaa maailmankuvaa saarnaten lännen perikatoa. Tällainen lännen kannalta pessimistinen narratiivi sopii Kiinalle, joka tavoittelee keskeisempää roolia kansainvälisessä järjestelmässä. Kiina hyödyntääkin informaatiosodankäyntiä ja informaatiovaikuttamista sosiaalisessa mediassa (ks esim. Hunter et al. 2024).
On huomioitava, että Jiangin videot on luotu englanniksi kansainvälistä katsojakuntaa tavoitellen ja Kiinassa YouTube-alustaa ei voi verkkosensuurin takia edes käyttää ilman VPN-yhteyttä. Omien sanojensa mukaan Jiang myös karkotettiin kaksoiskansalaisena pois Kiinasta vuonna 2002 vakoilusta syytettynä (Jiang 2017), mutta hän asuu taas Kiinassa. Ei ole selvää onko Jiang omaksunut Kiinan virallisen maailmankuvan oma-aloitteisesti ja levittää sitä itsenäisesti vaiko ohjatummin. Jiang itse kiistää kaikki kytkökset Kiinan valtioon. Joka tapauksessa on selvää, että Kiinan kaltaisessa mediaympäristössä hänen toimintansa tapahtuu ainakin Kiinan valtion hyväksynnän alla.
Jiang Xueqin on todennäköisesti oikea ihminen, mutta teko-Mearsheimerien takana olevista tahoista on vaikea saada samanlaista konkreettista otetta. Tekoälyvideot ilmaantuvat ja poistuvat nopeaan tahtiin, mutta ainakin osassa niistä jäljet johtavat Lähi-Itään ja Etelä-Aasian ja toisaalta kaapatuilta vaikuttaviin Youtube-kanavoihin ympäri maailmaa. Mahdollisesti osa toimijoista haluaa levittää Iranin narratiivia sodasta ja toisaalta useat eri toimijat ovat vain lukeneet ajan merkit sekä tekoälyn tarjoamat mahdollisuudet tavoitella klikkauksia ja täten rahallista hyötyä. Tilanne muistuttaa jonkin verran Ylen uutisissakin käsiteltyä valeuutistehtailua Suomesta, jossa leivotaan rahaa levittämällä outoja Suomi-valheita.
Ongelman keskiössä eivät ole yksittäisten toimijoiden motiivit, vaan uusi rakenteellinen ympäristö. Sosiaalisten medioiden alustojen toimintaperiaatteet yhdistettynä nopeaan teknologiseen kehitykseen ja helppokäyttöisiin tekoälytyökaluihin tekevät tämänkaltaisen toiminnan sekä helpoksi että ainakin joillekin taloudellisesti kannattavaksi. Onkin perusteltua pohtia, mikä tutkijoiden ja tutkimusperusteisen tiedon rooli tulee olemaan tällaisessa informaatioekosysteemissä.
Onko peli jo menetetty vai aika tutkijoiden vastaiskulle?
Pseudotiede ja puhdas hölynpöly leviävät nyt hyvin nopeasti, kun sosiaalisen median verkostoituminen ja tekoälyn aidonkaltainen sekä alati kehittyvä tuotosvoima yhdistyvät toisiinsa. Käytännössä tämä johtaa maailmaan, jossa lähdekriittisyys korostuu entisestään. Iranin sodan esimerkki ja edellä mainittujen videoiden nauttima laaja suosio kertoo karua kieltään siitä, että yhteiskunnissamme tällaista lähdekriittisyyttä ei esiinny tarpeeksi.
Valeprofessorit ja deepfake-kopiot eivät vaaranna tieteellisen tiedon tuottamista. Valeprofessorit eivät julkaise johtavissa akateemisissa journaaleissa ja toisaalta kukaan itseään kunnioittava tutkija ei laadi tieteellistä tuotantoaan epämääräisten YouTube-videoiden pohjalta. Tämä uusi kehityksen aalto osoittaa kuitenkin, että ne luovat uhkakuvan tieteellisen tiedon levittämiselle, sillä tieteellinen tieto joutuu kilpailemaan yhä useammin misinformaation ja disinformaation kanssa.
Esimerkiksi ”professori” Jiangin videot vaikuttanevat hyvinkin vakuuttavilta kansainvälisiin suhteisiin perehtymättömälle henkilölle. Videoissa vilisee peliteorian käsitteitä ja kulttuurien rappeutumisen ideaakin on pohdiskeltu itsekriittisesti länsimaissa varsinkin Oswald Spenglerin 1900-luvun alkupuolella laatimasta pääteoksesta Länsimaiden perikato (suom. 1961) alkaen. Tieteen kaapuun kääriytyvä hömppä onkin vaarallista, koska se on nykyisellä tekoälyn aikakaudella usein hyvin koherenttia ja sisältää myös täysin paikkansapitäviä faktoja, mikä tekee sen kuluttajan näkökulmasta entistä vaikeammaksi tunnistaa.
Yhdessä tulevaisuuden kehityskulussa asioista perillä olevat tutkijat vaihtavat ajatuksiaan omissa huippujournaaleissaan, joiden lukijakunta rajoittuu lähinnä muihin alan tutkijoihin. Toisaalta julkista keskustelua dominoivat puolestaan valeasiantuntijat, botit ja deepfake-professorit.
Nykyisessä maailmassa kuka tahansa voi sosiaalisessa mediassa luoda itsestään asiantuntijan tai valjastaa deepfake-kopiot levittämään jotain tiettyä agendaa ajavaa sisältöä. Kun molemmat näistä puetaan tieteen asuun, tiedeinstituution ja tutkijoiden arvovalta kapenevat. Yhdessä tulevaisuuden kehityskulussa asioista perillä olevat tutkijat vaihtavat ajatuksiaan omissa huippujournaaleissaan, joiden lukijakunta rajoittuu lähinnä muihin alan tutkijoihin. Toisaalta julkista keskustelua dominoivat puolestaan valeasiantuntijat, botit ja deepfake-professorit. Totuudesta ja sen tavoittelusta tulee vieläkin harvempien yksinoikeus.
Tämänhetkinen säätely keskittyy läpinäkyvyyden lisäämiseen, mutta on jo viitteitä siitä, että edes eksplisiittinen maininta tekoälyn käytöstä ja valheellisesta sisällöstä ei täysin kumoa deepfake-videon mahdollista vaikutusta katsojansa uskomuksiin (Clark & Lewandowsky 2026). Lisäksi professori Mearsheimerin tapaus osoittaa, että valevideoiden poistaminen yksitellen kaupallisilta alustoilta toimii vain rajallisesti suurten teknologiayritysten hallitessa sosiaalisen median kenttää.
Vaikka edellä mainitut toimet ovat olleet jokseenkin riittämättömiä ongelman ratkaisemiseksi, jotakin on kuitenkin tehtävissä. Osana ratkaisua kaipaamme myös tutkijoiden vastaiskua. Sen sijaan, että tutkijat jatkavat koteloitumistaan ja norsunluutornien lattioiden kiillotusta, meidän tulisi ottaa vieläkin aktiivisempaa roolia yhteiskunnalliseen keskusteluun. Merkkejä tästä on jo nähtävissä. Useammat tutkijat ovat julkisesti haastaneet ”professori” Jiangin väitteet sosiaalisessa mediassa hänen omalla pelikentällään, kuten arkeologi Flint Dibble, joka on saavuttanut mainetta Graham Hancockin kaltaisten pseudoarkeologien kritiikillään. Toisaalta rönsyilevät tekoälykopiot ovat saaneet professori Mearsheimerin harkitsemaan oman YouTube-kanavan perustamista.
Lähteet
Clark, Simon & Stephan Lewandowsky. 2026. The continued influence of AI-generated deepfake videos despite transparency warnings. Communications Psychology 4(13). doi: 10.1038/s44271-025-00381-9
Gibbon, Edward. 1999. Rooman valtakunnan rappio ja tuho. I osa: luvut I-XVI. Suomentanut Erkki Salo. Albion: Helsinki 1999.
Honkasalo, Sami. 2026. Tutkija, julkaise vähemmän! Kertakäyttötieteen riskit ja ongelmat. Tieteessä tapahtuu 2/2026.
Hunter, Lance Y. Craig D. Albert, Josh Rutland, Kristen Topping & Christopher Hennigan. 2024. Artificial intelligence and information warfare in major power states: how the US, China, and Russia are using artificial intelligence in their information warfare and influence operations. Defense & Security Analysis 40(2). 235–269.
Jantunen, Saara. 2015. Infosota. “Iskut kohdistuvat kansalaisten tajuntaan”. Keuruu: Otavan Kirjapaino.
Jiang, Xueqin. 2017. China’s media enables tyranny and corruption. CNN Opinion, Thu November 23, 2017.
Maldita.es. 2026. Una red de 15 canales de YouTube con más de 200 ’deepfakes’ del profesor John Mearsheimer: cómo se está usando la IA para suplantar a analistas politicos [15 YouTube-kanavan verkosto, jossa on yli 200 professori John Mearsheimerin ’deepfakea’: Kuinka tekoälyä käytetään politiikan kommentaattoreiksi tekeydyttäessä].
Spengler, Oswald. 1961. Länsimaiden perikato: Maailmanhistorian morfologian ääriviivoja. Lyhennetty laitos, suomentanut Yrjö Massa. Helsinki: Kirjayhtymä.
Starostin, Magdalena, Cristina Cella & Gonzalo Velasco Monasterio. 2025. European Parliament Eurobarometer Youth Survey 2024. Brussels: European Parliamment.
