Ohjevideo ja verkkotapaaminen etäopiskelussa -turhaa vai tarpeellista? (Anna Tunkkari)

Päätin tehdä opiskelijoille lyhyen ruotsinkielisen ohjevideon, joka toimisi johdantona itsenäiseen työskentelyyn. Käytin videon tekemiseen yliopiston tarjoamaa Panopto-ohjemaa, joka on myös yksi Moodlen työkaluista. Videolla kävin lyhyesti läpi, mitä tehtäviä etätyöskentely piti sisällään ja mitä niissä oli tarkoitus tehdä. Videon lisäksi ohjeistusta oli myös kirjallisena Moodlessa, osin suomeksi ja osin ruotsiksi.

Samankaltaisia videoita olen tehnyt aiemminkin, tosin en Panoptolla, joten päätin kokeilla lisäksi vielä Zoomia, joka on hieman Skypen tyylinen työkalu verkkotapaamisiin. Tarjosin mahdollisuutta verkkotapaamiseen kahdelle ryhmälleni, joista toisessa poikkeuksellisen moni oli ollut edellisen (ja samalla kurssin ensimmäisen) oppitunnin poissa. Heillä itsenäisesti haltuun otettavaa asiaa oli melko paljon, joten ajattelin, että heille mahdollisuus selvittää epäselvät kohdat olisi erityisen tärkeä. Lopulta kuitenkin kävi niin, että Zoom-tapaamisiin ei osallistunut yhtään opiskelijaa (yksi opiskelija tosin ilmestyi Zoomiin pariksi sekunniksi, mutta ei palannut – lieneekö sitten virheklikkaus taustalla vai pelästyikö opettajan naamaa!).

Etäkerran jälkeen pyysin opiskelijoilta palautetta sekä ohjevideosta että mahdollisuudesta ohjaustapaamiseen Zoomissa. Kysyin palautelomakkeella muun muassa, oliko ohjeistus työskentelyyn riittävää, enkä kysymyksessä eritellyt video- ja tekstiohjeistusta. Noin 60 % opiskelijoista totesi ohjeistuksen olleen täysin riittävää ja noin 40 % jokseenkin riittävää. Osa opiskelijoista totesi kielen olleen haaste ohjeistuksen ymmärtämisessä ja ne, jotka olivat olleet aiemman (eli ensimmäisen) kerran pois kritisoivat myös Moodle-sivun asettelua, mikä tuli minulle yllätyksenä, sillä olen saanut aiemmin hyvää palautetta sivun selkeydestä.

Suurin osa opiskelijoista oli katsonut videon, ainakin osittain. Videoon suhtauduttiin pääosin myönteisesti, ja siinä nähtiin monia hyviä puolia. Opiskelijat kertoivat videon helpottaneen tehtävien ymmärtämistä, ja video auttoi tehtäviin orientoitumisessa. Samalla tuli myös kuullunymmärtämisharjoitusta ja jonkinlainen yhteys opettajaan. Toisaalta osa myös koki, että video ei ollut välttämätön tai siitä ei ollut apua, sillä samat asiat löytyivät Moodlesta kirjallisena.

Videosta ei ollut kamalasti apua, sillä samat asiat olivat jo riittävän selkeästi kirjoitettuina kurssin Moodle-sivustolla.

Videosta oli apua, ja se toimi hyvänä johdantona kaikkeen tekemiseen. Tiesin selvemmin, mitä kaikkea oli tiedossa ja tehtäviin oli helpompi pureutua. Ohjausvideon katsominen on hyvä idea, sillä sen avulla ohjeistus tehtävään työhön tuli selkeästi ja sen jälkeen tiesi paremmin, mitä odotettiin tekevän. Samalla video sisälsi ainoastaan oleellisen, joten aikaa sen katsomiseen ei mennyt liian paljon.

Halusin palautelomakkeella kysyä myös opiskelijoiden suhtautumista Zoom-ohjaustapaamiseen, vaikka kukaan ei tällä kertaa osallistunutkaan sellaiseen. Mahdollisuus tapaamiseen nähtiin hyvänä asiana, vaikka tällä kertaa ohjaukselle ei ollutkaan tarvetta. Osa kommentoikin vain, että ei tarvinnut ohjausta ja osa totesi, että kurssin edetessä ja vaativampien tehtävien yhteydessä ohjaukselle voisinkin olla tarvetta. Toisessa kyselyyn vastanneesta ryhmästä muutama ilmoitti, ettei koe mahdollisuutta lainkaan hyödyllisenä. Zoom oli lähes kaikille opiskelijoille uusi työkalu, joten se saattoi myös osin nostaa kynnystä osallistua tapaamiseen. Jatkossa Zoomia voisikin kokeilla yhdessä tunnilla, jotta työkalu tulisi tutuksi. Alla opiskelijan kommentti Zoom-tapaamisesta.

Tämä oli erittäin hyvä mahdollisuus. Itse en ehtinyt tätä hyödyntää eikä välttämättä juuri näiden tehtävien kanssa sitä olisi tarvinnutkaan.

Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että opiskelijat kokevat ohjeistuksen ja ohjauksen tarpeen hyvin eri tavoin. Ehkä onkin hyvä tarjota erilaisia tapoja ohjaukseen ja ohjeistukseen etäopiskelukerralle, jotta jokainen opiskelija pääsee työskentelyssään vauhtiin.

Anna Tunkkari