Etäopetus haltuun – hyppy epämukavuusalueelle (Sanni Kalliosaari)

Tämän lukuvuoden aikana olen saanut laajentaa digiosaamistani ja tutustua moniin uusiin digitaalisiin työkaluihin niin omien kokeilujeni kuin kollegoiden kokemusten kautta. Noin puolitoista kuukautta sitten alkoi kuitenkin tämän hankeen loppuhuipennus, kun normaalit opetusrutiinit vaihtuivat yllättäen etäopetukseen pikaisella aikataululla. Ensimmäiset tuntemukseni olivat jotakin kauhun ja epävarmuuden väliltä ja mielessä pyöri miljoona kysymystä, koska minulla ei ollut juurikaan kokemusta etäopetuksen pitämisestä. Edessä oli siis ainakin itselleni suuri askel omalle epämukavuusalueelle.

No, eipä siinä muu auttanut, kun ottaa Zoom ja Teams haltuun. Onneksi tähänkin sai vertaistukea kollegoilta ja ehdimme ennen etäopetuksen alkamista yhdessä testailemaan näiden alustojen ominaisuuksia. Olen käyttänyt nyt opetuksessani pääasiassa Zoomia, sillä pidän erityisesti sen breakout rooms -ominaisuudesta, jolla opiskelijat voi jakaa istunnon aikana pienempiin ryhmiin työskentelemään. Tämä on mielestäni erittäin tärkeä ominaisuus erityisesti kieltenopetuksessa. Yleisesti ottaen Zoom on toiminut opetuksessa erittäin hyvin ja olen selvinnyt ilman suurempia teknisiä ongelmia. Teamsia olen puolestaan käyttänyt pienempien tapaamisten järjestämiseen.

Etäopetukseen siirtyminen ei lopulta aiheuttanut itse opetuksen suunnittelun kannalta kovinkaan suuria muutoksia. Lähdin miettimään etäopetusta siltä kannalta, mitä on järkevää tehdä Zoom-tapaamisessa ja mitä opiskelijat voivat tehdä itsenäisesti. Eniten suunnittelua vaativat uudenlaiset tenttijärjestelyt. Sekä kirjallinen että suullinen tentti järjestettiin etänä Zoomin välityksellä, ja kirjallisessa tentissä opiskelijalle jaettiin lisäksi word online -dokumentti, jonka avulla kirjoitusprosessia pystyi seuraamaan reaaliaikaisesti. Tenttijärjestelyt vaikuttivat tilanteeseen nähden toimivilta, ja ainakin omilla ryhmilläni tentit sujuivat tekniikan kannalta yllättävän hyvin.

Näin alkujärkytyksen laannuttua ja useamman viikon etäopetuksen jälkeen olen sitä mieltä, että etäopetukseen siirtyminen oli itselleni monella tavalla hyvä juttu. Nyt oli yksinkertaisesti pakko ottaa kerralla kunnon digiloikka, minkä ansiosta oma digiosaamiseni on kehittynyt aivan uudelle tasolle. Paljon on pitänyt sisäistää ja ottaa haltuun lyhyessä ajassa, mutta uskon, että tästä on paljon hyötyä myös tulevaisuutta ajatellen. Veikkaan, että ilman nykyistä tilannetta en olisi uskaltautunut kokeilemaan esimerkiksi video-opetusta tämän hankkeen aikana. Vaikka en edelleenkään varsinaisesti nauti kameran edessä olemisesta, siihen on kuitenkin pikkuhiljaa tottunut ja se tuntuu koko ajan luontevammalta.

Näen etäopetuksessa paljon mahdollisuuksia ja se soveltuu mielestäni moneen tarkoitukseen, erityisesti korkeakoulutasolla, jossa opiskelijoilla on suurempi vastuu omasta oppimisestaan. En kuitenkaan ole kääntynyt täysin etäopetuksen kannattajaksi, sillä kaipaan edelleen lähiopetusta ja sen tuomia mahdollisuuksia. Ennen kaikkea kaipaan lähiopetuksesta sitä, että opiskelijoihin saa aivan eri tavalla kontaktia: näkee reaktioita, pystyy aistimaan hieman ryhmän tunnelmaa ja kommunikointi on ylipäätään spontaanimpaa. Voisin kuitenkin tulevaisuudessa ajatella yhdistäväni etäopetusta ja lähiopetusta sopivassa suhteessa – ikään kuin parhaat palat molemmista.

Mitä tästä lukuvuodesta ja erityisesti tästä keväästä sitten on jäänyt käteen? Sanoisin, että viimeisen parin kuukauden aiheuttaman kohonneen stressitason ja uusiksi menneiden suunnitelmien lisäksi ainakin uutta näkökulmaa ja paljon uusia työkaluja opetukseen – mutta ennen kaikkea rohkeutta käyttää niitä ja kokeilla uutta. Uskon, että Zoomin ja Teamsin lisäksi esimerkiksi erilaiset video- ja äänityökalut ja erilaisten dokumenttien luomiseen tarkoitetut ohjelmat (kuten Adobe Spark, Piktochart ja Canva), joihin tutustuin hankeen aikana, ovat tulevaisuudessakin tärkeä osa opetustani.

Tähän loppuun vielä muutama vinkki, jotka ehkä jollakin tavalla tiivistävät päällimmäiset ajatukseni etäopetuksesta.

1. Älä jää yksin: uudessa tilanteessa kollegoiden vertaistuki ja ajatusten jakaminen on erityisen tärkeää. Uusia ideoita ja ratkaisuja syntyy paljon helpommin, kun niitä miettii yhdessä. Ainakin itselleni kollegoiden kanssa käydyt keskustelut, vinkkien jakaminen ja yhteiset kokeilut ovat olleet aivan korvaamattomia.
2. Yritä nähdä digitaalisuuden mahdollisuudet: mieti, mihin etätunteja kannattaa hyödyntää tai millaiseen toimintaan ne parhaiten sopivat. Tällä tavalla etäopetuksen menetelmiä voi ehkä hyödyntää paremmin myös lähiopetuksen rinnalla.
3. Pysy rauhallisena ongelmatilanteissa ja varaa aikaa mahdollisiin teknisiin ongelmiin. Lisäksi kannattaa aina olla varalla suunnitelma B (ja ehkä jopa C), erityisesti, jos kyseessä on jokin tärkeä tilanne, kuten tentti. Tekniikka voi aina pettää.

Tämä kevät on jälleen osoittanut minulle, että vaikka omalta mukavuusalueelta poistuminen ei aina ole kovin helppoa, niin se on hyvin tarpeellista oman oppimisen ja kehittymisen kannalta.

Sanni Kalliosaari