Ennen hiihtolomaa saimme kaikki opinahjostamme uutisen: palaamme lähiopetukseen! Tämä varmasti aiheutti ristiriitaisia tuntemuksia liiketaloudenkin opiskelijoiden keskuudessa. Alkuun täytyy ihan rehellisesti sanoa, että viimeiset kaksi vuotta kestänyt soutaminen ja huopaaminen lähi- ja etäopetuksen välillä on vienyt ainakin itseltäni voimia ja tuonut omaan opiskeluun epävarmuutta. Uskon kuitenkin, että TAMK on yrittänyt sopeutua parhaansa mukaan ennalta-arvaamattomaan ja jatkuvasti muuttuvaan tilanteeseen.
Kahden vuoden jälkeen olen jo niin tottunut etäopetukseen, että ajatus koululle lähtemisestä esimerkiksi yhden luennon vuoksi tuntuu joskus turhalta. Toisaalta on mukavaa nähdä tuttuja kasvoja (tai ainakin silmiä) ja erityisesti vuorovaikutteisilla kursseilla lähiopetus tuo luentoihin lisäarvoa.
Koska olemme kaikki erilaisia, osalle etäopetus on ollut kauhistus. Lähipiirissäni tätä etäopetuksen vieroksumista on perusteltu esimerkiksi keskittymisvaikeuksilla ja kodin liiallisilla häiriötekijöillä. Ymmärrän tämän huolen erittäin hyvin – en ole itse saanut aikaiseksi viritellä mitään kunnollista työpistettä, joten kotona opiskelen milloin missäkin sohvan nurkassa mahdollisimman epäergonomisesti. Etäopetus vaatii kaikilta paljon, mutta erityisesti niiltä, jotka tarvitsevat livevuorovaikutusta ja sopivat tilat oppiakseen parhaiten.
Liiketalouden opintojen kannalta lähiopetuksen merkitys korostuu erityisesti ensimmäisen vuoden opintojen aikana. Silloin oman firmaryhmän kanssa vietetään tiiviisti aikaa ja päivät ovat pitkiä. Lähestulkoon kaikki tehdään ryhmätyönä. Firmatoimintaan olennaisesti kuuluva ideointi ja brainstormaus on monelle haastavaa jo livenäkin, puhumattakaan Teamsin tai Zoomin välityksellä. Korona ja etäopetus iskivät omien opintojeni ensimmäisen vuoden keväällä, joten olen ehtinyt kokeilla firmatoimintaa sekä livenä että etänä.
Suuntaavien opintojen alkaessa ja siitä eteenpäin olen taas kokenut etäopetuksen toimivaksi. Ryhmätöitä on edelleen paljon, ja välillä niiden organisointi ja tapaamisten järjestäminen on ollut vaikeaa etänä, mutta toisaalta on paljon myös yksilötöitä ja vähemmän vuorovaikutteisia luentoja. Monet myös suorittavat harjoitteluja tai muita töitä toisen ja kolmannen vuoden aikana, ja etäopetus tuo kyllä työssäkäyville mahdottoman hyvää joustoa.
Mielestäni paras vaihtoehto olisi luentojen tallentaminen tai hybridimallinen opetus, jossa olisi mahdollista osallistua lähiluennolle etäyhteydellä. Se toki vaatii kurssin vetäjältä lisätyötä, ja kurssin luonteen mukaan tarkkaa harkintaa toimivuudesta.
Toivottavasti nykyinen muutos lähiopetukseen palaamisesta pysyy ja koronatilanne ei pahennu yhtäkkisesti. Tsemppiä kaikille kevään opintoihin!
Kommentit