Suurin osa alumnimatkalla olleista oli Etelä- ja Itä-Euroopasta. Minun lisäkseni oli yksi pohjoiseurooppalainen. Mukana oli myös yksi yhdysvaltalainen. Eri kulttuuritaustoista huolimatta osallistujilla oli mainio käsitys ja ymmärrys muiden kulttuureista. Viestinnälliset kulttuurierot aiheuttivat silti haasteita.
Eniten hankaluuksia tuotti aikataulujen noudattaminen ja sen vaikutus ryhmätyöskentelyyn. Kulttuurit voidaan jakaa mono- ja polykronisiin aikakäsityksen mukaan. Eavesin ja Leathersin (2018) mukaan monokronisissa kulttuureissa, kuten Yhdysvalloissa ja Skandinaviassa, arvostetaan määräaikojen noudattamista ja tarkkaa aikatauluttamista. Polykronisissa kulttuureissa monien tehtävien samanaikainen tekeminen ja sosiaalisten suhteiden priorisoiminen on hyväksyttävämpää. Esimerkiksi monet Etelä-Euroopan kulttuurit ovat polykronisia.
Etenkin projektin suunnitteluvaiheessa koin monokronisesta kulttuurista tulevana paljon turhautumista, kun kaikki eivät noudattaneet yhdessä sovittuja aikatauluja. Myöhästymisiä perusteltiin kavereiden syntymäpäivillä ja muilla projekteilla. Myös reissun aikatauluttamisessa ilmeni selkeä kulttuurinen jako. Monokronisten kulttuurien edustajat halusivat selkeät suunnitelmat ja aikataulut aktiviteeteista, eteläeurooppalaiset taas halusivat ”go with the flow” ja ”see how we feel later”. Opin, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, että spontaanius ja suunnittelemattomuus voivat tietyllä tapaa ja tietyssä määrin toimia tiimityöskentelyssä. Kaikilla ei ehkä ole resursseja hoitaa hommia ja aikatauluun voi tulla yllättäviä, itsestä riippumattomia muutoksia. Mutta säntillisyyttä pitää totta kai olla edes hitusen verran!
Teknologiavälitteinen viestintä oli ryhmällemme jo ennestään tuttua esimerkiksi BFTF:n takia. Matkan suunnitteluvaiheessa Computer-mediated Communication -opintojakson sisällöistä olisi ollut todella paljon hyötyä. Jälkeenpäin arvioituna olisin voinut median ilmaisuvoimaisuuden teorian oppien mukaisesti huomioida paremmin viestintäkanavien kylläisyyden ja viestintätehtävien monimutkaisuuden suhteen, kun valitsin viestintätapojani. Olisin voinut myös olla kriittisempi toisista tehtyjä tulkintojani kohtaan, jotka muodostin esimerkiksi teknologiavälitteisen aktiivisuuden ja vastavuoroisuuden perusteella. Väärinymmärryksiä ilmeni puolin ja toisin, mikä johtui todennäköisesti teknologian asettamista esteistä ja kielitaidosta.
Haasteista ja muutoksista huolimatta saimme matkan ja projektin purkkiin kiitettävästi. Vaikka opitut asiat ovat tärkeitä, reissun paras anti oli 12 uutta upeaa ystävää! Kuten mainitsin viime blogipäivityksessäni, jokainen kokemus tekee minusta hieman viisaamman, niin myös tämä reissu. Prosessi ei kuitenkaan ole vielä ohi: jatkoprojektini kautta pääsen hyödyntämään oppimaani konkreettisesti. Jälleen kerran korostan: ”Ole utelias, uskalla yrittää ja opi kokemuksistasi!”.
Mukavaa ja inspiroivaa toista periodia kaikille!
– Ida
P.s. Jos haluat lukea lisää kulttuurieroista teknologian näkökulmasta, lukaisehan artikkelini ”Monikulttuurinen teknologiavälitteinen viestintä: pikakatsaus kulttuurien eroihin ja yhtäläisyyksiin” Rehti-lehden viime kevään numerosta. Lisätietoa Budapestin matkasta ja projektista raporteissa. Projektin Instagram-tili: @bftf21_hungary.
Lähteet:
Eaves, M., & Leathers, D.G. (2017). Successful Nonverbal Communication: Principles and Applications (5th ed.). Routledge. https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.4324/9781315542317
Kommentit