Selittävä tekijä: Ihmistieteellinen tutkimus ja tutkijat lavalla on tieteen ja taiteen ammattilaisten kehittämä livetiedekonsepti, joka hyödyntää tiedeviestinnässä dokumenttiteatterin, osallistavan teatterin ja esitystaiteen keinoja. Livetieteessä tutkijat ja näyttelijät esiintyvät yhdessä elävän yleisön edessä. Lavalle voi nousta myös kokemusasiantuntija, joka tuo esitykseen tutkimuskohteen autenttisen äänen. Tiedeviestinnän kapinallinen luottaa tutkimustiedon, tutkimusaineistojen ja monipolvisen tutkimusprosessin läpikäyneiden tutkijoiden vetovoimaan. Yleisö pääsee aitiopaikalle kokemaan, mitä tutkimustieto eri asemassa olevien ihmisten ja yhteiskunnan kannalta merkitsee.
Teatteri Telakalla huhtikuussa 2026 nähty HELPDESK 112: Hätähuutoja digiviidakossa -esitys oli loppuunmyyty. Yleisö ei tullut paikalle pelkästään yliopistolta. Mukana oli aktiivisia ikäihmisiä ja yllättäen myös nuoria, koska digitalisaatio koskettaa kaikkia. Yleisö pääsi tapaamaan chatbotin ja elämään mukana monissa absurdeissa tilanteissa, joihin tavallinen ihminen julkisten digitaalisten palvelujen kanssa nykyisin joutuu.
Yleisö ei tullut paikalle pelkästään yliopistolta. Mukana oli aktiivisia ikäihmisiä ja yllättäen myös nuoria, koska digitalisaatio koskettaa kaikkia. Yleisö pääsi tapaamaan chatbotin ja elämään mukana monissa absurdeissa tilanteissa, joihin tavallinen netinkäyttäjä julkisten digitaalisten palvelujen kanssa nykyisin joutuu.
Pääosa julkisesti rahoitetun tutkimuksen tuloksista julkaistaan kansainvälisissä vertaisarvioiduissa tieteellisissä lehdissä. Tämä on johtanut siihen, että tutkimustieto jää suurelta osin suuren yleisön tavoittamattomiin maksumuurin taakse. Kun tutkija lähtee yleistajuistamaan tutkimustuloksiaan ja käymään niistä yhteiskunnallista keskustelua hän kohtaa eri suunnissa erilaisia portinvartijoita. Portinvartijat asettavat reunaehtoja sille, millainen tutkimustulos pääsee esille.
Viime vuosina poliitikot ovat toistuvasti puuttuneet yksittäisten tutkimushankkeiden rahoitukseen, eikä tieteen vapaus ole enää Suomessa itsestäänselvyys. Populistista julkista keskustelua hallitsevat tutkimukseen kohdistuvat hyötyodotukset. Etenkin somessa teoreettiset tai kriittiset tutkimusaiheet leimataan herkästi hyödyttömiksi. Tutkijan on entistä vaikeampi saada tutkimustuloksistaan mediatiedote läpi ilman kärjistämistä. Tutkija voi lisätä tutkimustulosten näkyvyyttä rakentamalla henkilöbrändiä somessa, mutta voi samalla altistua erilaiselle häirinnälle. Eniten puolustuskannalle tuntuvat joutuneen yhteiskuntatieteellisen ja humanistisen alan tutkijat, jotka kyselyissä arvioivat sananvapautensa muiden tieteenalojen edustajia huonommiksi.
Livetiede syntyi halusta tehdä tiedeviestintää tutkijalähtöisesti ja tutkimustieto edellä suoraan kansalaisille, joita tutkimustieto kiinnostaa ja joiden elämää tieto potentiaalisesti koskee. Halusimme avartaa keskusteluilmapiiriä ja murtaa portinvartijoiden valta-asemaa sen määrittelemisessä, millainen tieto on tärkeätä, mistä yhteiskunnassa pitäisi keskustella ja keiden äänen keskustelussa tulisi kuulua.
Dokumenttiteatteri ja esittävä taide tieteen yleistajuistamisen keinona
Livetiedekonseptia on kehitetty rakentamalla suoraan esityksiä yleisölle. Konsepti on rakentunut etupäässä esitykset toteuttaneiden tutkijoiden, teatteriohjaaja, kirjailija Hanna Rytin ja tutkijataustaisen tuottaja Anne Kosken välisessä vuorovaikutuksessa, jossa on kokeiltu ja etsitty toimivia ratkaisuja tutkimustiedon yleistajuistamiseen.
Livetiede-esityksiä on tähän mennessä tehty kaksi. Esityksien tieteellisenä yhteistyökumppanina on ollut kaksi yliopistotutkija Jaana Parviaisen johtamaa tutkimushanketta Tampereen yliopistosta. 2022-2023 esityksen teemana oli tietoyhteiskunnan paradoksi, tietämättömyys. 2026 teemana on digitaalisen itsepalveluyhteiskunnan synnyttänyt teknologiausko ja haavoittuvassa asemassa olevien kansalaisten joutuminen muita huonompaan asemaan digijärjestelmien käyttäjinä. Uusimman esityksen esityskausi jatkuu lokakuussa 2026.
Dokumenttiteatteri traditiona hylkää fiktiivisen näytelmän ja ajatuksen ohjaajasta autoritaarisena näkijänä (Junttila 2012). Sen perinteestä nousee yhteisöllisempi tekeminen, jossa ammattinäyttelijöiden rinnalla lavalla on nähty ei-ammattimaisia esiintyjiä. Livetieteessä tutkijat ja näyttelijät esiintyvät yhdessä.
Suomessa dokumenttiteatterin lajeista tunnetaan ehkä parhaiten journalistinen dokumenttiteatteri, joka on syntynyt kritiikkinä journalismia ja median toimintatapoja kohtaan. Samalla tavalla livetiede nostaa esiin tieteen huomiotaloudessa marginaaliin jääviä tutkimusaiheita ja astuu perinteisen tiedeviestinnän ulkopuolelle. Uusimmassa esityksessä tutkimushankkeessa kansalaistiedettä tehnyt kokemusasiantuntija kirjoitti kohtauksen yhdessä teatteriohjaajan kanssa omista ja kohtaamiensa mielenterveyskuntoutujien kokemuksista. Hän myös esiintyy kokemusnäyttelijänä esityksessä itse. Ratkaisu demokratisoi tiedeviestintää entisestään ja tuo tutkimuskohteen äänen suoraan osaksi esitystä.
Uusimmassa esityksessä tutkimushankkeessa kansalaistiedettä tehnyt kokemusasiantuntija kirjoitti kohtauksen yhdessä teatteriohjaajan kanssa omista ja kohtaamiensa mielenterveyskuntoutujien kokemuksista. Hän myös esiintyy kokemusnäyttelijänä esityksessä itse. Ratkaisu demokratisoi tiedeviestintää entisestään ja tuo tutkimuskohteen äänen suoraan osaksi esitystä.
Yhteiskuntatieteellisessä ja humanistisessa tutkimuksessa tutkimusprosessi lähtee tavallisesti liikkeelle tutkimuksessa informantteina olevien ihmisten ja heidän todellisuuksiensa kohtaamisesta. Prosessin aikana tutkija voi päästä todistamaan täysin pimentoon jääviä tapahtumaketjuja ja mikrotasolla vasta idullaan olevia laajempia ilmiöitä. Tutkimuksen aiheena voi olla huonosti tiedostettu tai kaukaa menneisyydestä periytyvä ajattelu tai toimintatapa. Tutkimustulos voi olla vaihtoehtoisten toimintamallien tai tulevaisuutta koskevien utopioiden hahmottamista.
Livetiedekonseptissa tutkija voi valita pitääkö hän asiantuntijapuheenvuoron, esittääkö tutkimustietoa dialogisesti vai kirjoittaako hän tutkimustulostensa pohjalta yhteistyössä teatteriammattilaisen kanssa näyttelijöille dramatisoidun kohtauksen. Dramatisoidun kohtauksen kirjoittaminen antaa tutkijalle mahdollisuuden konkretisoida yhteiskunnallisia tai historiallisia vaikutusketjuja, pysäyttää tilanteita, tarkastella valtasuhteita tai spekuloida erilaisilla mahdollisuuksilla. Yhteys tutkimustietoon ei katoa, vaikka siitä nostetaan taiteen keinoin eri puolia esiin.
Ihmistieteissä on viime vuosina tutkittu paljon tunteita ja affekteja, jotka voivat vaikuttaa kollektiivisten ilmiöiden taustalla. Erityisesti ei-sanallisten tutkimustulosten ilmaisemisessa ja saattamisessa yleisön koettaviksi taiteen ja esitystekniikan keinot tarjoavat mahdollisuuksia, joihin perinteisen tiedeviestinnän keinot eivät ulotu.
Käsikirjoitus on aidosti luova prosessi, jossa taiteen ammattilainen tarjoaa peilin tieteen ammattilaiselle. Prosessissa tutkija konkretisoi ja kiteyttää esiin kaikkein olennaisimman. Joillekin tutkijoille ajattelu taiteen kautta on yllättävän helppoa, toisille taas varsinkin aluksi suorastaan päässä kipua ja kuumotusta aiheuttava kokemus. Livetiede on pyrkinyt tarjoamaan tekemiseen valmiin tuotantokoneiston, jotta tutkijat voivat keskittyä yhteistyöhön taiteen ammattilaisten kanssa.
Joillekin tutkijoille ajattelu taiteen kautta on yllättävän helppoa, toisille taas varsinkin aluksi suorastaan päässä kipua ja kuumotusta aiheuttava kokemus. Livetiede on pyrkinyt tarjoamaan tekemiseen valmiin tuotantokoneiston, jotta tutkijat voivat keskittyä yhteistyöhön taiteen ammattilaisten kanssa.
Yleisöltä on tullut palautetta, josta voi päätellä, mihin livetieteen vaikutus perustuu. Tutkijoiden ja taiteellisen tiimin yhteistyö herättää yleisön mielessä tiedon uudella tavalla eloon. Yleisö selvästi halusi nähdä tutkijat ja kuulla faktat suoraan heiltä. Vaikuttavimmaksi on kuitenkin koettu tutkijoiden ja näyttelijöiden yhteispeli dramatisoiduissa kohtauksissa. Vaikeita käsitteitä, syysuhteita ja vaikutusketjuja voidaan havainnollistaa livenä. Oivalluksia voi syntyä myös huumorin kautta. Laite- ja ruutukeskeisen arjen keskellä yleisö on nauttinut mahdollisuudesta pysähtyä tietyn teeman äärelle livenä. Yleisöä on kiinnostanut, miten uutta tietoa syntyy, mutta myös mitä ei tiedetä. Esitys saa olla muodoltaan tiedon rajoja ja todellisuuden esittämisen tapoja tutkiva ja rikkova.
Tieteen ja taiteen rajojen ylittämisen vaikeus
Tieteen ja taiteen rajojen ylittämisen tarpeesta puhutaan paljon, varsinkin juhlapuheissa. Esittävän taiteen laitoksissa nähdään useimmiten esityksiä, joissa lopputulos pysyy siististi taiteen rajojen sisällä. Tällaisia ovat esimerkiksi fiktiiviset näytelmät, jotka perustuvat tutkittuun tietoon tai tieteellinen tutkimus toimii inspiraation lähteenä. Tutkimukseen perustuvia fiktiivisiä näytelmiä tehdään toistuvasti esimerkiksi Kansallisteatterissa. Turussa toimiva Kolmas tila -ryhmä on tehnyt tieteen ja taiteen rajoja ylittäviä teoksia luonnontieteellisistä ja historiallisista aiheista lähes 20 vuotta (Kolmas tila 2026). Tiettävästi esitykset eivät ole vierailleet muualla.
Monitieteisen tutkimushankkeen taiteellisesti kokeilevan teoksen tie ohjelmistoihin voi olla jo vaikeampi. Tampereen työväen teatterissa nähtiin He sanoivat: Rajat kiinni -teos, joka on fasismin tunnehistoriaa tarkasteleva monimediainen, taiteellisesti kokeileva, tutkimukseen perustuva ulostulo (Kärki 2027). Tämä tapahtui Otso Kauton johtajakaudella. Lyhyt ulostulo nähtiin myös Tampereen teatterikesän ohjelmistossa 2025, mutta sen jälkeen vierailuja ei ole saatu.
Livetiedekonsepti Selittävässä tekijässä ei synny näytelmää vaan se käyttää teatterin keinoja luovasti ja kekseliäästi. Konseptina se sijoittuu lähelle tiedeviestinnän ”science on stage” -perinnettä, jolle tyypillistä eri Euroopan maissa on ollut tieteen- ja taiteentekijöiden yhteistyö ja muodon refleksiivisyys (Palmås 2024). Livetiede pysyy tieteen ja taiteen rajapinnassa kiinni, lopputuloksena on jotakin taiteen ja tieteen välimaastossa olevaa. Voikin pohtia, onko tässä syy siihen, miksi vierailujen tie taidelaitosten ohjelmistoihin on ollut vaikea. Toistaiseksi livetiedettä ei ole nähty minkään esittävän taiteen laitoksen ohjelmistossa, vaan käytännössä esitykset ovat toteutuneet projektirahoituksella omana tuotantona vuokraamalla esitystilat.
Kirjallisuuden tutkija Markku Lehtimäki (2025) kirjoittaa kirjallisuuspiirien kammosta didaktisuutta kohtaan. Didaktisuudella tarkoitetaan esimerkiksi romaanin tiedollista aspektia. Sen rinnalla tapahtumien kuvaus, todentuntu ja kirjallinen estetiikka luetaan kertomisen mimeettiseksi puoleksi. Lehtimäen mukaan suomalaisessa kirjallisuuden tutkimuksessa ja kirjallisuuskritiikissä didaktisuus nähdään esteettisenä ongelmana, eikä opettavaisia teoksia arvosteta. Onko tutkimuspohjaisilla taiteellisilla kokeiluilla tai dokumentaarisilla esityksillä sama kohtalo? Tieteen ja taiteen välimaastossa olevat esitykset pysyvät kiinni tiedossa ja tieteen ja taiteen rajapinnassa sekä sisällöltään että muodoltaan, pyrkimättä olemaan yksiselitteisesti taidetta tai tiedettä.
Onko didaktisuuden pelko syynä myös siihen, että tieteen sisältöjä yleistajuistetaan mielellään sellaisten konseptien avulla, jotka eivät koukkaa liikaa taiteen puolelle tai joissa huumori suojaa oletetulta opettavaisuudelta? Turun kaupunginteatterin ja Turun yliopiston Akateeminen vartti (2026), hyödyntää livejournalismia varten kehitettyä konseptia. Siinä journalistien sijasta tutkijat astuvat lavalle ja pitävät eri aiheista lyhyitä luentoja, joihin voi liittyä teatterillisia elementtejä. Akateeminen vartti perustuu Helsingin Sanomien Mustaan laatikkoon (Haikarainen et al. 2023). Sen taustalta löytyy jo 1920-30-luvuilla Yhdysvalloissa ja Neuvostoliitossa valistustehtäviin kehitetty elävä aikakauslehti. Åbo Akademin ja Åbo Svenska Teaterin Kunskapskabarén (2026) yhdistää tutkijoiden esityksiä ja improvisaatioteatteria. Tiedekeskus Heureka kutsuu luonnontieteen ja tekniikan ilmiöitä elävän yleisön edessä havainnollistavia esityksiään Tiedeteatteriksi, vaikka esitykset eivät tiettävästi käytä teatterin keinoja (Heureka 2026).
Kokeilevat ja dokumentaariset tutkimuspohjaiset esitykset eivät vielä tule mielletyksi omaksi taiteen ja tieteen välissä eläväksi lajityypikseen, jolla voisi olla omat tuotantorakenteet ja jonka yleisöt voisivat helposti löytää. Käytännössä tekijä törmää moniin enemmän tai vähemmän julkilausuttuihin institutionaalisiin taiteen ja tieteen rajoihin, jotka estävät virtausta rajojen yli.
Kokeilevat ja dokumentaariset tutkimuspohjaiset esitykset eivät vielä tule mielletyksi omaksi taiteen ja tieteen välissä eläväksi lajityypikseen, jolla voisi olla omat tuotantorakenteet ja jonka yleisöt voisivat helposti löytää. Käytännössä tekijä törmää moniin enemmän tai vähemmän julkilausuttuihin institutionaalisiin taiteen ja tieteen rajoihin, jotka estävät virtausta rajojen yli. Livetiede ei ole valmis vaan kehittyvä konsepti, työ tieteen ja taiteen rajatilassa jatkuu.
Livetiede-esitys HELPDESK 112: Hätähuutoja digiviidakossa 22.10.2026 Tekstin talon Parvisalissa Helsingissä ja 29.10.2026 Näyttämö-teatterissa Joensuussa. Lisätietoa ja liput alkaen 0 euroa: https://www.selittavatekija.fi/
Kirjoittaja kiittää Hanna Rytiä, Jaana Parviaista sekä He sanoivat: Rajat kiinni työryhmän Kimi Kärkeä ja Anja Lappi-Hautamäkeä monista hyvistä keskusteluista ja yhteistyöstä, joka vaikuttaa alustuksen taustalla. Kirjoittaja vastaa tulkinnoista ja johtopäätöksistä luonnollisesti itse.
Lähteet
Akateeminen vartti 2026. Katsottu 11.10.2026.
Arminen, Elina & Kauranen, Ralf & Lehtimäki, Markku & Määttä, Hanna-Leena & Piippo, Laura (2025) Johdanto: Romaani tiedollisena projektina. – Arminen, Elina & Kauranen, Ralf & Lehtimäki, Markku & Määttä, Hanna-Leena & Piippo (2025) Romaanin tieto. Kirja ja kirjailija tiedon tuottajina. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura.
Gröndahl, Laura & Suutela, Hanna & Männistö, Anssi toim. (2017) Journalistisen dokumenttiteatterin mahdollisuus. COMET, Tampereen yliopisto.
Haikarainen, Riika & Hänninen, Anna Eveliina & Kaseva, Tuomas & Lilja, Esa & Lyytinen, Jaakko & Osola, Kaisa & Ruotsalainen, Juho & Villi, Mikko & Väärämäki & Heidi 2023. Livejournalismin voima. Elävän journalismin käsikirja. Helsingin Sanomat Foundation.
Junttila, Janne 2012. Dokumenttiteatterin uusi aalto. Vantaa: Like.
Kolmas tila (2026). Katsottu 11.10.2026.
Kärki, Kimi (2027) Välitilassa fasismin äärellä: tieteen ja taiteen rajapinnoista ponnistava muutos. – Rantala, Pälvi & Sjö, Karoliina & Schreck, Hanna-Reetta (toim.). Soveltava kulttuurihistoria. k&h. Tulossa.
Lehtimäki, Markku (2025) Mimeettinen ja didaktinen kertomus. – Arminen, Elina & Kauranen, Ralf & Lehtimäki, Markku & Määttä, Hanna-Leena & Piippo (2025) Romaanin tieto. Kirja ja kirjailija tiedon tuottajina. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura.
Palmås, Karl (2024) Science theater on stage. Review of the play The Right Way, written by Torbjörn Lindberg, produced by Teater Sagohuset 2019-2020. Science as Culture, 12 Jul 2024.
Tiedekeskus Heureka 2026. Tiedeteatteri. Katsottu 11.10.2026.
Väliverronen, Esa (2026) Akateemisen vapauden tila Suomessa: Tutkijoiden ja opettajien näkemyksiä. Vastuullisen tieteen julkaisusarja 1:2026. Helsinki: Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta.
