Monet 1700- ja 1800-lukujen taitteessa syntyneet aatteet ovat painuneet historiaan, mutta nationalismi on osoittanut poikkeuksellista kykyä säilyä ja uudistua. 2020-luvulla nationalismi vaikuttaa maailmanlaajuisesti erilaisissa muodoissa: arjessa, poliittisissa puheissa ja internetissä.
Suomalaista nationalismia voi nähdä niin oikeiston isänmaallisessa paatoksessa 1930-luvulla kuin hyvinvointivaltion arkisten instituutioiden rakentamisessa. Välillä nationalismi on laimentunut ja sittemmin tehnyt paluun: se lauhtuu, välillä talvehtii ja kuumenee.
Vaihtelevuus on aina ollut nationalismille ominaista. Se voi “kuumentua” kriiseissä, mutta arjen tasolla nationalismi säilyy usein vakaana ja huomaamattomana. Nationalismin arkisuus ylläpitää nationalismia huomaamattomasti: arkipäiväistyneen nationalismin historia on siksi yksi NARS:in tutkimuskohde, jota tutkii erityisesti Tampereen yliopistossa toimiva osahanke.
Nationalismia on kaikkialla, mutta harva ilmoittautuu nationalistiksi
Nationalismi on helppo tunnistaa, mutta vaikea määritellä. Nationalismia on kaikkialla, mutta harva ilmoittautuu nationalistiksi. Nationalismi voi vaikuttaa ihmisten toimintaan ilman, että he itse mieltävät toimivansa nationalistisesti.
– Nationalismin vetovoima kasvaa siitä, ettei kyse ole vain poliittisesta ideologiasta tai eliitin hankkeesta, vaan syvästi ihmisten arkeen, elämäntapaan ja koko identiteettiin vaikuttavasta affektiivisesta ilmiöstä, kertoo NARS: in johtaja, historiatutkija Ville Kivimäki, joka työskentelee SKS:n tutkimusjohtajana.
Tämä vetovoimaisuus erottaa nationalismin muista poliittisista ideologioista.
Kuten Kivimäki kirjoittaa NARS:in blogissa: nationalismi voi ilmetä poliittisessa retoriikassa, arkisissa käytännöissä, ajattelutavoissa ja jopa esineissä. Se on kuin pisara mustetta, joka putoaa vesilasiin: se värjää kaiken, jonka jälkeen musteen palauttaminen alkuperäiseen, selvästi tunnistettavaan muotoon on mahdotonta. Nationalismi muovaa elämäämme perustavanlaatuisilla tavoilla myös 2020-luvulla. Siksi nationalismin merkityksiä ja ilmenemismuotoja on tärkeää tarkastella ja tutkia aktiivisesti.
Suomen Akatemian rahoittama NARS on uusi humanistisen nationalismitutkimuksen huippuyksikkö, jonka englanninkielinen nimi on Centre of Excellence in Nationalism Research in the Humanities. Huippuyksikkö toimii vuosina 2026–2033, ja tutkii nationalismia muun muassa arjen käytäntöjen, ylikansallisten yhteyksien, tunteiden, kokemusten, muistin sekä vähemmistöjen näkökulmista.
Huippuyksikössä ovat mukana Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Tampereen yliopisto, Helsingin yliopisto ja Åbo Akademi. SKS:n ryhmän teema on kansallistumisen prosessit, Åbon vähemmistönationalismit ja HY:n muistiin liittyvät teemat.
Arkista nationalismia tutkivan huippuyksikön yksi erityisen kiinnostuksen kohde on hyvinvointivaltion ja nationalismin suhde ja hyvinvointivaltionationalismi.
Arkista nationalismia tutkivan huippuyksikön yksi erityisen kiinnostuksen kohde on hyvinvointivaltion ja nationalismin suhde ja hyvinvointivaltionationalismi. Toisen maailmansodan jälkeen nationalismi muuttui Suomessa inklusiivisemmaksi, kun taustalla oli suomalaisia yhdistänyt sotakokemus, ja rakennettiin hyvinvointivaltiota.
Hyvinvointivaltio on myös nationalistinen kokemus, mutta ei välttämättä tietoisesti, sanoo Tanja Vahtikari, joka vetää Tampereen yliopistolla Everyday Affodances of Nationalism -osahanketta, joka tutkii arkipäivän nationalismia.
– Pienet, toistuvat käytännöt luovat kansakuntaa. Koulutusjärjestelmässä ja sen rituaaleissa, julkisissa palveluissa, kulutustottumuksissa ja muistoissa ja kokemuksissa lapsuudesta on mukana usein arkipäivän nationalismia, Vahtikari sanoo.
Hyvinvointivaltio on kansallinen kokemus eikä vain sosiaalipoliittinen projekti. Esimerkiksi äitiyspakkaus ei ole pelkkä käytännöllinen etuus.
– Äitiyspakkauksesta on tullut osa laajempaa kertomusta suomalaisuudesta, ja sen varhaiset toteuttajat 1930-luvun lopulla kehystivät äitiyspakkauksen avoimen nationalistisesti ja väestöpoliittisesti. Synnyttäminen esitettiin tuolloin naisten asepalvelukseen rinnastettavana asiana, Vahtikari sanoo.
Äitiyspakkaus on irronnut tästä avoimesta, väestöpoliittisesta ja sukupuolittuneesta nationalismista ja siitä on tullut arkista nationalismia. Nykyään äitiyspakkaus on suomalaisuuden symboli Suomessa että kansainvälisesti. Käyntikortti, kuten Vahtikari sanoo.
Äitiysavustukseen sen varhaisvaiheessa liittyneet avoimen nationalistiset merkitykset lientyivät 1950-luvulta alkaen, aikana jona avoimen nationalistinen kansalliskiihko muuttui sopimattomaksi. Äitiyspakkauksesta tuli kaikkien tuntema osa hyvinvointivaltion hyvää vanhemmuutta.
– Äitiyspakkauksen esimerkki osoittaa, kuinka kansakuntaan kuuluminen muovautuu osana arjen käytäntöjä, Vahtikari sanoo.
Nationalismi ja sen erityinen yhteys lapsiin ei kadonnut minnekään. Nationalismin sukupuolittuneisuus ja siihen perustuvat velvoitteet ovatkin yksi asia, jota NARS aikoo tarkastella.
Nimenomaan lapsuuteen latautuu paljon kansallisia ja ylisukupolvisia merkityksiä, Vahtikari kertoo. Näiden merkitysten historiantutkimuksessa lähdeaineistoja ovat muun muassa kouluaineet, piirustukset ja muistitieto. On paljon tutkimusta siitä, miten lapset olivat ja ovat yhä kansallisessa merkityksenannossa kansakunnan toivo, ja se näkyi esimerkiksi koulussa ja muissa arkisissa paikoissa.
– Nykyisinkin valtiollisten toimijoiden puheessa Suomeen kaivataan lisää Suomessa syntyneitä lapsia. Kehystys on hyvin kansallinen, Vahtikari sanoo.
Arkipäiväisen nationalistiset instituutiot kytkeytyvät myös kulutukseen. Tutkijat puhuvat kuluttajanationalismista: siitä, miten kuluttaminen, tuotteet ja arjen valinnat rakentavat kansallista identiteettiä. Myös elintason nousu on ollut keskeinen osa modernia kansallista projektia, mutta sitä on harvoin tarkasteltu nationalismin kautta. Hyvinvointivaltion lupaus paremmasta elämästä on samalla rakentanut yhteistä kokemusta kansakunnasta. Hyvinvointivaltio on muodostanut kokemusyhteisöjä.
Kun nationalismi kuumenee, hiljaa arkisen nationalistisiksi käsitettyjä asioita voi helpommin herätellä, koska se on kaikille luontainen tapa jäsentää maailmaa. Kansallistumista on se, että kansakunnasta on tullut maailman jäsentämisen luonnollinen yksikkö.
Kun nationalismi kuumenee, hiljaa arkisen nationalistisiksi käsitettyjä asioita voi helpommin herätellä, koska se on kaikille luontainen tapa jäsentää maailmaa. Kansallistumista on se, että kansakunnasta on tullut maailman jäsentämisen luonnollinen yksikkö. Kansallisuuden luonnollistumisen näkyy myös esimerkiksi historiantutkimuksessa metodologisena nationalismina: tutkitaan kansallisvaltioiden historiaa, vaikka kansallisvaltiot yleistyivät vasta 1800-luvulla.
Kivimäkeä ja Vahtikaria kiinnostaa siksi nationalismin ajallinen vaihtelu, kuumeneminen ja lauhtuminen.
– Nationalistinen puhe on lisääntynyt kauttaaltaan länsimaissa ja myös muualla, kuten America first -ajattelu Yhdysvalloissa. Nationalismin nousu kytkeytyy populismin ja maahanmuuttovastaisuuden nousuun politiikassa. Näkökulma on usein enemmistönationalistinen ja etnonationalistinen, Vahtikari sanoo.
Matka VR:n junalla on kansallistunut suomalaiseksi matkaksi
Ihmiset tulkitsevat maailmaa kansallisten merkitysten kautta: mikä on “meidän”, mikä “suomalaista”, mikä kuuluu yhteiseen kokemukseen. Ihmiset katsovat maailman kansallisuuden läpi. Merkitykset, jotka eivät alun perin ole kansallisia, muuttuvat kansallisiksi.
– Arjen nationalismi näkyy esimerkiksi siinä, miten valtionyhtiö koetaan edelleen “meidän omaksi”, vaikka se toimisi markkinoilla kuten mikä tahansa yritys. Tai siinä, miten maisema junan ikkunasta tulkitaan nimenomaan suomalaisena, sanoo Ville Kivimäki.
SKS:n Metanationalismi ja kansallistumisen prosessit-osahanketta kiinnostaa erityisesti se, miten kansakuntaisuudesta on viimeisen 200 vuoden aikana rakentunut itsestään selvä tapa jäsentää maailmaa ja miten asiat kansallistuvat, eli miten asioista tulee ”kansallisia”, ja mitä se tarkoittaa, ja mikä jää kansallisen ulkopuolelle. Osahankkeen tutkijat kysyvät muun muassa, minkälaisia ovat kansalliselle kertomukselle tärkeät tulevaisuusvisiot, miten arkinen liikkuminen kytkeytyy suomalaisuuteen, miten suomalais-virolaiset sateenkaarikontaktit suhteutuvat kansallisiin kertomuksiin, miten karjalaisuus ja suomalaisuus suhteutuvat toisiinsa ja millainen suhde romani-, saamelais- ja inkeriläistaustaisilla ihmisillä on suomalaiseen nationalismiin.
Kansallistumisen syntyä selvitetään muun muassa tutkimalla koneavusteisesti isoja tekstiaineistoja, mutta myös niitä lähilukemalla.
– Katsomme sitä isojen digitaalisten aineistojen kuten digitoitujen sanomalehtien kautta käsitehistoriana: mihin asioihin kansallinen alkaa liittyä 1800-luvulta alkaen, miten se liittyy aina uudempiin ja uudempiin asioihin, ja lopulta puhumme esimerkiksi kansallisesta ruokastrategiasta ja kansalliskaloista. Miten kansallinen syntyy kategoriana, joka jäsentää ihmisten maailmaa, Kivimäki sanoo.
– Katsomme sitä isojen digitaalisten aineistojen kuten digitoitujen sanomalehtien kautta käsitehistoriana: mihin asioihin kansallinen alkaa liittyä 1800-luvulta alkaen, miten se liittyy aina uudempiin ja uudempiin asioihin, ja lopulta puhumme esimerkiksi kansallisesta ruokastrategiasta ja kansalliskaloista. Miten kansallinen syntyy kategoriana, joka jäsentää ihmisten maailmaa, Kivimäki sanoo.
Esimerkiksi Reetta Eirasen akatemiatutkijahanke tutkii omakohtaisen nationalismin (personal nationalism) käsitteen näkökulmasta, miten erilaiset ryhmittymät muodostuivat Suomen ja Venäjän poliittisten suhteiden ympärillä 1800-luvun mittaan, ja miten kokemukset ja sosiaaliset suhteet vaikuttivat myöntyväisyyden ja vastarinnan jatkumolla: omakohtaiset kokemukset ja emotionaaliset suhteet olivat keskeisiä poliittisten valintojen ajureita, ja merkittävämpiä kuin poliittisessa historiassa on tunnustettu.
Kivimäki ja Vahtikari vetivät Kokemuksen historian huippuyksikkö HEX:in Eletty kansakunta -ryhmää. Sen idea oli tarkastella kansakuntia elettyinä yhteisöinä. Osa myös NARS:in juurista on HEX:issä tehdyssä työssä. Kansakunnat ja kansallisvaltiot ovat olleet 1800-luvulta lähtien keskeinen kehys kokemuksille, ja kansakunnat ovat suurten tunteiden kohteita.
Suomi on hyvin dokumentoitu esimerkki arjen nationalismista
NARS käyttää humanistisen nationalisimin tutkimuksen aineistoina muun muassa digitoituja sanomalehtiä ja muistitietoaineistoja. Isoja aineistomassoja käsitellään myös koneellisesti, vaikka Kivimäki ja Vahtikari korostavat perinteisen aineistoanalyysin ja aineiston lähiluvun tärkeyttä. Muistitietotutkimus on tärkeässä asemassa huippuyksikössä.
– NARS aikoo rakentaa tutkimusta SKS:n laajoille muistitietoaineistoille. Niitä tutkimalla voi selvittää, miten tavalliset ihmiset elämänkerrallisissa muistelmissaan kertoneet kansakunnan kautta, miten ottaneet siitä etäisyyttä, ja onko siinä ollut jännitteitä, Kivimäki sanoo.
Kun tutkii nationalismia ja kansakunnan rakentamista, on tärkeää kysyä, ketkä jäävät sen ulkopuolelle. Olemassa olevien historian lähdeaineistojen painotukset kertovat, millaista kansallista tarinaa on haluttu säilyttää. Arkistot ovat valinnoillaan rakentaneet kuvaa kansakunnasta: mitä on tallennettu, mitä pidetty tärkeänä ja mitä jätetty marginaaliin. Vähemmistöillä on kuitenkin omaa historiaansa, ja vähemmistöillä ollut omia nationalismejaan. NARS:issa toimiva Åbo Akademin tutkimusryhmä tutkiikin vähemmistönationalismeja.
NARS käyttää humanistisen nationalisimin tutkimuksen aineistoina muun muassa digitoituja sanomalehtiä ja muistitietoaineistoja. Isoja aineistomassoja käsitellään myös koneellisesti, vaikka Kivimäki ja Vahtikari korostavat perinteisen aineistoanalyysin ja aineiston lähiluvun tärkeyttä. Muistitietotutkimus on tärkeässä asemassa huippuyksikössä.
Vaikka huippuyksikön tutkimus keskittyy vahvasti Suomeen ja suomalaisiin aineistoihin, NARS:in tavoitteena ei ole pelkkä suomalaisen nationalismin tutkiminen. Useat NARSin tutkijat tarkastelevat Suomen rajat ylittäviä ilmiöitä. Esimerkiksi Tampereen osahankkeessa lokakuussa 2026 aloittanut Fanny Isensee tutkii kouluruokailun historiaa arkisena nationalismina Saksassa ja Yhdysvalloissa. Nationalismi on maailmanlaajuista ja se luo paikallisia muotoja ja sillä on paikallisia historioita. Suomi on hyvin dokumentoitu esimerkki. Suomalaiset aineistot ovat laajoja ja perinpohjaisia ja siksi kansainvälisesti kiinnostavia.
– NARSilla on laaja kansainvälinen yhteistyöverkosto. Nationalismin ääri-ilmiöiden kasvu nykypäivänä lisää tarvetta nationalismin tutkimukselle yli rajojen, ja vertailevalle tutkimukselle on kysyntää, Vahtikari sanoo
Äärioikeistolainen ajattelu leviää nuorten ja lasten keskuudessa, varoitti poliisi syksyllä 2026. Äärioikeistolainen radikalisoituminen ammentaa muun muassa nationalismista. Nationalismin juurien ymmärtämisestä on hyötyä, kun halutaan ymmärtää ja ehkäistä radikalisoitumista. NARS aikoo tehdä radikalisoitumista ehkäisevää yhteistyötä ainakin museoiden, koulujen ja THL:n kanssa.
Nationalismitutkimuksen huippuyksikkö NARS järjestää ensimmäisen konferenssinsa Tampereen yliopistossa 12.–14. toukokuuta 2027. The Everyday in the History of Nationhood and Nationalisms -konferenssin aiheena on nationalismin ja arjen suhde historiassa.
