Satahyvää-tutkimuspäivä – mistä liikkeelle?
Satakunnassa sosiaali-, terveys- ja hyvinvointialoja käsittelevää tutkimusta tehdään monessa organisaatiossa ja useilla tieteenaloilla, esimerkiksi lääke- ja terveystieteissä, tekniikassa, yhteiskuntatieteissä ja sosiaalityössä sekä kauppatieteissä. Satakunnassa on jonkin aikaa toiminut monitieteinen sote-tutkijafoorumi, jonka kokoontumisten tavoitteena on ollut tukea tutkijoiden verkostoitumista yli tieteenala- ja organisaatiorajojen sekä edistää alueellista tutkimusyhteistyötä. Urallaan eri vaiheissa olevat tutkijat ovat esitelleet käynnissä olevia tai hiljattain päättyneitä hankkeitaan, minkä jälkeen niistä on keskusteltu.
Tutkijafoorumin tapaamisten yhteydessä nousi esiin ajatus laajemmasta tutkimuspäivästä, jossa olisi mahdollista tutustua toisiin sekä tehdä näkyväksi alueen tutkimusta, tutkimuksen teon mahdollisuuksia ja käytännön kehittämisen tuloksia. Tilaisuutta ryhdyttiin suunnittelemaan kevättalvesta 2019 ja historiassaan ensimmäinen Satahyvää – Satakunnan sosiaali-, terveys- ja hyvinvointitutkimuksen päivä toteutui 21. tammikuuta 2020 Porin yliopistokeskuksella. Tutkimuspäivän järjestäjinä olivat Tampereen yliopiston Porin yksikkö (yhteiskuntatieteet), Satasairaala ja Satakunnan ammattikorkeakoulu.
Kuva 1. Satahyvää-tutkimuspäivä, Porin yliopistokeskuksen aula.
Pääpuhujat: sosiaali-, terveys- ja hyvinvointitutkimuksesta näkymiä historiaan, nykyaikaan ja tulevaan
Tutkimuspäivän ohjelmarungon muodostivat pääpuhujien luennot ja monitieteiset työryhmät. Tilaisuudessa oli neljä key note -puhujaa, jotka edustivat kolmea eri tieteenalaa.
Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnan dekaani, dosentti, sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari piti puheenvuoronsa otsikolla ”Hyvinvoinnin muutos Suomessa 1972 – 2017”. Hänen esitelmänsä käsitteli tutkimusprojektia, jossa suomalaisen sosiologi Erik Allardtin 1970-luvulla toteuttama Hyvinvoinnin ulottuvuudet -klassikkotutkimus toistettiin 2010-luvun Suomessa. Saari kertoi projektin lähtökohdista eli Allardtista ja hänen tunnetusta hyvinvoinnin ulottuvuuksien teoriastaan. Hän käsitteli myös tutkimuksen toistamiseen liittyviä haastavia ja pohdintaa vaatineita kysymyksiä. Luennolla pohdittiin, kestääkö kysely aikaa; miten esimerkiksi vallitsevat ymmärrykset käsitteiden sisällöistä saattavat muuttua tai miten tulisi huomioida muuttuneet aineiston keruun ja analysoinnin tavat. Puheenvuoron aikana kuultiin myös muutamia nostoja tutkimustuloksista, liittyen esimerkiksi ihmisten onnellisuuden kokemuksiin ja käsityksiin yhteiskunnallisista ristiriidoista sekä sairastavuuteen ja lääkkeiden käyttöön. Tutkimus valottaa mielenkiintoisella tavalla hyvinvoinnin muutoksia, mutta myös pysyvyyksiä 50 vuoden aikavälillä.
Kuva 2. Juho Saari: Hyvinvoinnin muutos Suomessa 1972-2017.
FT Minna Harjula työskentelee yliopistotutkijana Tampereen yliopistossa, Suomen Akatemian Kokemuksen historian huippuyksikössä (HEX). HEX:ssä tutkitaan, miten ihmisten kokemukset syntyvät, miten niitä tulkitaan ja miten ne vaikuttavat yksilön ja hänen yhteisöjensä ja yhteiskunnan väliseen suhteeseen. Harjulan tutkimuskohteena on eletty hyvinvointivaltio kansallisten ja paikallisten sosiaaliturvainstituutioiden kohtaamisena. Aiemmissa tutkimuksissaan hän on tarkastellut vammaisuuden, ympäristöterveyden, terveyspolitiikan ja terveyskansalaisuuden historiaa Suomessa.
Hyvinvointivaltion historian tarkasteleminen kokemuksiin keskittyen avaa uusia näkökulmia kehitykseen, jota selitetään usein lainsäädäntöreformien kautta. Paikallisella ja ihmisten arkielämän tasolla hyvinvointivaltio on usein konkretisoitunut ammattilaisten/viranomaisten ja asiakkaiden/kansalaisten kohdatessa toisensa erilaisissa institutionaalisissa kehyksissä, kuten koulutuksessa, terveydenhuollossa tai sosiaaliturvaan liittyen. Hyvinvointivaltion kehitys ei ole ollut itsestään selvää eikä aina suoraviivaista, mutta se on teoreettisesti jaoteltavissa kausiin esimerkiksi sen mukaan, mitä hyvinvointipolitiikan sektoria ja minkä ryhmän palveluita on erityisesti pyritty parantamaan. Luennolla muutosta katsottiin erityisesti lapsi- ja perhepalveluihin ja lapsiperhe-etuuksiin, köyhäinhoitoon sekä kansaneläkkeeseen liittyvien kokemusten näkökulmasta.
Kuva 3. Minna Harjula: Kun kansalainen kohtasi hyvinvointivaltion: suomalainen sosiaaliturva kokemushistoriana.
Kaksi pääpuhujista lääkäreitä. Puheenvuorot kuitenkin lähestyivät alaa eri näkökulmista; toisaalta potilastyön ja moniammatillisen yhteistyön kannalta, toisaalta lääketieteen kehityksen kannalta.
Heidi Luotolahti-Pitkäranta on erikoislääkäri ja toimii Porin perusturvan sairaalapalveluiden ylilääkärinä. Hän piti asiantuntijapuheenvuoronsa otsikolla ”Terveys, sairaus ja hyvinvointi: Erilaisia ajattelutapoja ja samanlaisia hahmotuksia eri ammattiryhmien kesken”. Luotolahti-Pitkäranta käsitteli esityksessään esimerkiksi esimiehen roolia organisaation toimintakulttuurissa ja nosti esiin käytäntöön ja kokemuksiin perustuvia esimerkkejä siitä, miten sote-alan ammattilaiset voivat asiakas- ja potilaskohtaamisissa vahvistaa tietynlaista asennoitumista. Parhaimmillaan toiminta johtaa positiiviseen spiraaliin, jossa huomiota kiinnitetään – tosiasiat tunnustaen – mahdollisuuksiin ja voimavaroihin. Tampereen yliopiston Porin yksikön (yhteiskuntatieteet) sosiaalityön apulaisprofessori Riikka Korkiamäki totesikin esityksen jälkeisessä keskustelussa, että sanomassa oli paljon yhtymäkohtia hänen kollegoidensa kehittämään myönteisen tunnistamisen työotteeseen.
Kuva 4. Heidi Luotolahti-Pitkäranta: Terveys, sairaus ja hyvinvointi – Erilaisia ajattelutapoja ja samanlaisia hahmotuksia eri ammattiryhmien kesken.
Erikoissairaanhoitoa edusti sisätautiopin professori Hannu Järveläinen (Turun yliopisto/Satasairaala). Jos Minna Harjula edusti puhujista menneisyyttä ja Juho Saari sekä Heidi Luotolahti-Pitkäranta nykypäivää, niin Järveläisen puheenvuoro suuntautui selkeimmin kohti tulevaisuutta. Hän kertoi dekoriini-molekyyliin pohjautuvasta geeniterapiahankkeesta ja sen tuloksista. Tarkemmin ottaen tämä lääketieteen tutkimukseen liittynyt puheenvuoro käsitteli sitä, miten soluväliaineen makromolekyylit voisivat olla potentiaalinen hoidon väline tulevaisuudessa. Nykyään tiedetään, että soluväliaineen eri makromolekyylit osallistuvat solujen käyttäytymisen säätelyyn. Esimerkiksi dekoriini-molekyylin on havaittu estävän syöpien leviämistä. Järveläinen kumppaneineen onkin keskittynyt selvittämään dekoriinin ilmentymiä erilaisissa ihmisen syövissä. Tutkimusten lopullisena tavoitteena on kehittää dekoriiniin pohjautuva geeniterpia syöpien uudeksi liitännäishoidoksi tulevaisuudessa.
Kuva 5. Hannu Järveläinen: Soluväliaineen makromolekyylit: potentiaalinen hoidon väline tulevaisuudessa.
Työryhmät: Tutkimus- ja kehittämistoimintaa syntymän ensimmäisestä tunnista ikäihmisten hyvinvointiin
Satahyvää-tutkimuspäivässä kokoontui yhdeksän työryhmää. Tavoitteena oli koota yhteen Satakunnan alueella tehtävää sosiaali-, terveys- ja hyvinvointialojen tutkimusta sekä ajankohtaisia kehittämishankkeita. Abstraktikutsun pohjalta saapui lähes 50 paperia, joista valtaosa oli tutkimusprojektien esittelyjä. Mukana oli useiden eri yliopistojen tutkijoita ja ammattikorkeakoulujen edustajia, Satasairaalan ja kuntien peruspalveluiden henkilökuntaa, opiskelijoita ja kolmannen sektorin toimijoita. Tieteenaloista edustettuina olivat muun muassa sosiaalityö ja yhteiskuntatieteet, humanistisista tieteistä digitaalinen kulttuuri ja kulttuuriperinnön tutkimus, hoito- ja terveystieteet sekä tekniikan alat. Projekteja esiteltiin temaattisissa työryhmissä, jotka käsittelivät seuraavia aiheita: Perhe, hoiva ja läheissuhteet (kaksi sessiota), Sosiaali- ja terveyspalvelut, työmenetelmät ja käytännöt (kaksi työryhmää), asiantuntijuus, osaaminen ja motivaatio sosiaali-, terveys- ja hyvinvointialoilla, yhteistyö ja kumppanuus käytännöissä ja palveluissa sekä vaikuttavuus ja innovaatiot.
Kuvat 6 ja 7. Satahyvää-tutkimuspäivän työryhmät käynnissä.
Työryhmien perusteella voidaan sanoa, että Satakunnassa sosiaali-, terveys- ja hyvinvointialoilla tehdään laaja-alaista ja monipuolista tutkimustoimintaa. Tutkimusten kohderyhmät liikkuivat ensimmäistä tuntiaan elävistä vauvoista ikääntyneisiin, aiheet puettavasta teknologiasta elettyyn sosiaaliseen tukeen ja tutkimusten kontekstit sairaalamaailmasta kouluun ja erilaisiin yhteiskunnan marginaaleihin. Tutkimuksissa oli hyödynnetty monipuolisesti erilaisia aineistonkeruun menetelmiä, kuten haastatteluja, etnografiaa eli osallistuvaa havainnointia, kyselyjä ja potilastietoaineistoja. Aineistoja oli myös analysoitu erilaisten teorioiden ja käsitteiden kautta.
Kuvat 8 ja 9. Kehittämishankkeita esillä Porin yliopistokeskuksen aulassa.
Ajankohtaisiin tutkimusprojektien lisäksi Satahyvää-tutkimuspäivässä olivat esillä useat sosiaali-, terveys- ja hyvinvointialojen kehittämishankkeet. Hankkeilla oli lyhyitä esittelyitä työryhmissä, minkä lisäksi Porin yliopistokeskuksen ala-aulassa esittelypöytiä pitivät Satasairaalan hanketoiminta ja Satakunnan ammattikorkeakoulu hyvinvointiteknologiahankkeet.
Kehittämishankkeiden toimet kohdistuvat sekä palvelujen sisältöihin ja työvälineisiin, että niiden laajempaan organisointiin, yhteistyön rakenteisiin ja toimintakulttuureihin. Hankkeissa kiinnitetään huomiota monien eri asiakasryhmien kysymyksiin; tällä hetkellä kehittämisen kohteina ovat esimerkiksi ikääntyneiden ihmisten liikkuvat palvelut, osatyökykyiset ja nuoret. Myös teknologia ja digitalisaatio näkyvät – esimerkiksi SAMK:n DigiMieli-hankkeessa niiden tuella kehitetään uudenlaisia nuorten mielen hyvinvointia ja työllistymistä tukevia palveluita.
Tutkijan palvelut: Hyödyllistä tietoa tutkimusaineistoista ja tutkimusetiikasta
Temaattisten työryhmien lisäksi järjestettiin kaikille avoin ”Tutkimusprosessi, aineistot ja käytännöt” -työryhmä, jossa käsiteltiin tutkimusaineistoihin ja tutkimuksen toteuttamiseen liittyviä kysymyksiä sekä kuultiin kaksi käytännön esimerkkiä aiheisiin liittyen.
Tietoarkiston tietopalvelupäällikkö Hannele Keckman-Koivuniemi avasi alustuksessaan ”Tietoarkiston palvelut tutkimusaineistojen hallinnassa ja avaamisessa” Tietoarkiston toimintaa ja palveluja. Keckman-Koivuniemen mukaan Tietoarkisto ”hoivaa ja avaa vastuullisesti suomalaisen yhteiskunnan, ihmisten ja kulttuuristen ilmiöiden tutkimiseen kerättyjä sähköisiä aineistoja”. Niitä ovat esimerkiksi kyselylomakkeisiin perustuvat tilastomatemaattiset aineistot, haastattelujen ja erilaisten vuorovaikutustilanteiden litteraatiot, tutkittavien kirjoittamat aineistot tai valokuvat. Aineistoja on saatavilla Tietoarkiston palveluportaali Ailasta, jossa niitä on arkistossa noin 1500. Suurin osa aineistoista on saatavissa tutkimus-, opetus- ja opiskelukäyttöön. Aineistoja voikin käyttää esimerkiksi menetelmäopetuksessa, tutkimuksen taustatietoina tai kuvailussa, vertailevassa tai pitkittäistutkimuksessa taikka uuden datankeruun apuna. Aineistojen avulla väestön elämää voi tutkia lapsuudesta vanhuusikään. Tutkittavaa on paljon, sillä esimerkiksi uudet teoriat ja menetelmät tuovat uusia mahdollisuuksia aiemmin kerättyjen aineistojen analysointiin.
Kuva 10. Tietoarkiston ja Auria Biopankin toimintaa esiteltiin työryhmän lisäksi Porin yliopistokeskuksen aulassa.
Data-analyytikko, FT Samu Kurki Auria Biopankista (myös VSSHP ja Turun yliopisto) esitteli biopankkitutkimuksen mahdollisuuksia. Suomessa on useita biopankkeja, joista Varsinais-Suomen, Satakunnan ja Vaasan sairaanhoitopiirien perustuma, vuonna 2014 toimintansa aloittanut Auria on ensimmäinen sairaalabiopankki. Biopankkitoiminta on ammattimaista ja valvottua. Sen avulla on mahdollista yhdistää biologista tietoa terveystietoihin, selvittää sairauksien taustalla olevia syitä sekä analysoida perintö- ja ympäristötekijöiden ja elintapojen välisiä suhteita. Aurian kautta on toteutettu noin 200 biopankkitutkimusta. Niillä nähdään olevan myös vahvaa yhteiskunnallista relevanssia, koska tulokset tukevat terveydenhuollon kliinistä päätöksentekoa ja tiedolla johtamista sekä edistävät kansalaisten parempaa terveyttä, uusia lääkkeitä ja yksilöllisempää hoitoa. Samu Kurjen esityksen jälkeen Juho Salli ja Jussi Bergman Satakunnan ammattikorkeakoulusta esittelivät projektia, jonka tavoitteena on kehittää toimintamalli edistämään kliinisen tietoaltaan tehokkaampaa hyödyntämistä mm. tutkijan oppaan avulla.
TtT, tutkija ja yliopettaja Anne Kärki toimii SAMK:n tutkimusetiikan tukihenkilönä. Hän avasi Satahyvää-tutkimuspäivässä tarkemmin tutkimuseettisiä kysymyksiä hiljattain uudistuneiden Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ihmisiin kohdistuvan tutkimuksen eettisten periaatteiden ja ihmistieteiden eettisen ennakkoarvioinnin pohjalta. Työryhmäesityksessä käsiteltiin tutkittavan oikeuksia ja suostumuksia sekä erityisiä menettelyjä, kun tutkimuksen kohteena ovat alaikäiset ja vajaakykyiset henkilöt. Lisäksi annettiin ohjeistusta henkilötietojen käsittelyyn ja yksityisyyden suojaan. Eettisiä kysymyksiä liittyy myös tutkimusaineistojen avoimuuteen, sillä avoimet aineistot esimerkiksi vähentävät tarvetta kerätä tarpeettomasti samankaltaisia aineistoja. Tutkimuseettisten näkökulmien huomiointi ja käsitteleminen on pysyvä osa tutkimusprosessia, mutta tietyissä tilanteissa tutkimusasetelmalle on tehtävä myös erillinen ennakkoarviointi. Tämä on tarpeen esimerkiksi, kun tutkittaville esitetään poikkeuksellisen voimakkaita ärsykkeitä tai kun on tunnistettu riski aiheuttaa tutkittaville tai heidän läheisilleen arkielämän rajat ylittävää henkistä haittaa.
Opiskelijoiden osallisuus sekä tutkimuksen ja käytännön yhteydet
Satahyvää-tutkimuspäivässä esillä oli Porin yliopistokeskuksella toimivissa tutkinto-ohjelmissa opiskelevien perus- ja jatkotutkinto-opiskelijoiden projekteja sekä niistä valmistuneiden tutkimus- ja kehittämishankkeita. Lisäksi opiskelijoita osallistui tapahtumaan kuulijoina. Tilaisuus oli kokonaisuutena opiskelijoille erinomainen mahdollisuus tutustua sote-tutkimuksen laajaan kenttään, verkostoitua asiantuntijoiden kanssa sekä erityisesti perehtyä satakunnassa oleviin tki-sektorin asiantuntijatyön mahdollisuuksiin sotehy-aloilla.
Satahyvää-tutkimuspäivä toi tutkijoita ja erilaisissa kehittämisen asiantuntijatehtävissä toimivia henkilöitä sekä kolmannen sektorin edustajia yhteen. Päivän koko ohjelma oli rakennettu niin, että syntyisi vuoropuhelua käytännön ja teorian välillä, mm. esittelemällä tutkimus- ja kehittämishankkeita samoissa työryhmissä. ASTe-hankkeen ydinajatusta akateemisen asiantuntijuuden vahvistamisesta sote-palveluissa tapahtuma vastasikin kiitettävästi.
Yhteenveto: Sata hyvää – syytä ja seurausta
Perinteinen tai stereotyyppinen käsitys tutkijasta yksinäisenä puurtajana pitää nykyisin paikkansa vain harvakseltaan. Vaikka lukeminen, aineiston analysoiminen ja kirjoittaminen edellyttävät myös itsenäistä työskentelyä, ovat yhteistyön tekeminen, yhdessä keskusteleminen sekä erilaisissa verkostoissa ja ryhmissä toimiminen erittäin tärkeä osa tutkimustoimintaa. Tutkijat esimerkiksi kirjoittavat yhdessä artikkeleita, kommentoivat toistensa työtä, toteuttavat yhdessä tutkimushankkeita sekä suunnittelevat ja järjestävät opetusta sekä opintokokonaisuuksia. Yhteinen nimittäjä voi olla tutkimusala tai -aihe, mutta myös laajempi teema tai maantieteellinen alue. Monet tutkimusprojektit ja yhä useammin myös koulutusohjelmat ovatkin ilmiöpohjaisia ja monitieteisiä. Tällöin kiinnostuksen kohteena olevaa ilmiötä lähestytään erilaisten teorioiden, käsitteiden ja aineistojen avulla kattavan kokonaiskuvan saavuttamiseksi ja erilaisten näkökulmien esiin tuomiseksi.
Satakunnassa toimii useita, mutta yksittäin melko pieniä yliopistoyksiköitä.Tutkijoita työskentelee myös mm. Satakunnan sairaanhoitopiirin ja Satakunnan ammattikorkeakoulun tehtävissä. Lisäksi yksittäiset henkilöt toimivat esimerkiksi apurahatutkijoina tai edistävät väitöskirjaprojektejaan työn ohessa. Sirpaleiseksikin kuvailtavassa tilanteessa moni- ja poikkitieteelliselle yhteistyölle on tarvetta, mutta esimerkiksi sote-tutkijafoorumin ja Satahyvää-tutkimuspäivän osoittamana myös hyvät edellytykset. Tutkimuspäivän yhteenvetosanoissa Satasairaalan johtajaylilääkäri Sari Sjövall totesikin hienon tutkimuspäivän todella avanneen sosiaali-, terveys- ja hyvinvointialojen tutkimuskentän laajuutta ja vireyttä Satakunnassa. Tutkimuspäivää voidaan – hyvällä syyllä – pitää esimerkkinä vahvasta alueellisesta yhteistyöstä ja näyttönä sen myönteisistä tuloksista.
Kommentit