Sähköisten tehtävien arviointi – uhka vai mahdollisuus? (Reetta Almqvist)

Ongelmaksi muodostui heti alkuunsa se, että olin antanut kurssilaisille kirjoittamisesta ohjeistuksen jo aivan ensimmäisellä tunnilla. Teamsissa oli kurssisuunnitelma valmiina ja jouduin muokkaamaan tuota alkuperäistä tehtävänantoa sillä seurauksella, että siitä tuli omastakin mielestäni sekava. Tämä näkyi jossain määrin tuotoksissa ja myös siinä, että opiskelijat kysyivät jonkin verran tehtävänannon täsmennyksiä.

Opiskelijat eivät lähteneet videoimaan kaupunkiaan, vaan tyytyivät melko perinteisiin kirjoitustehtäviin. Kuvien käyttö oli kuitenkin runsasta ja opettajaa lukijana ihastutti ja virkisti tekstien valokuvat. Siinä mielessä onnistunut kokeilu ja olin tyytyväinen Tainan tunnin antiin siitä, että kehotti meitä kannustamaan opiskelijoita monipuolisempien tekstien tuottamiseen multimedian avulla. Yksi opiskelijapari oli tehnyt PowerPointina esityksensä, mutta muuten oli turhan monta yksilötyötä eli työmäärä ei juuri vähentynyt.

Otsikolla viittaan siihen, että tuli jälleen todettua esim. juuri PP-esitysten korjaamisen hankaluus. Tämän DigiLust-vuoden jälkeenkään en ole löytänyt tarpeeksi nopeaa tapaa 30 opiskelijan kokoisten ryhmien kirjoitelmien palautteen antoon. Jatkossa pyydän esitysten palautukset ensin  esim. pdf-muodossa, jolloin voin lisätä niihin kommentit ja palauttaa kommentoidut versiot. Tätä PP-esitystähän ei ollut tarkoitus esittää/palauttaa kuin opettajalle ja nyt en tajunnut, että olisin voinut korjata ko. kirjoitustyön etukäteen. Tärkeää myös ohjeistaa tarkasti.

Useimmat opiskelijat kirjoittivat kirjoitelmansa Teamsiin oman nimensä alle palautuskansioon ja monissa töissä oli useampiakin hyvin valittuja kuvia. Liittämäni video tehtävänannossa ja Jyväskylän kaupungin sivut olivat virikkeenä, mutta jäin miettimään kuinka paljon ne ohjasivat tuotoksia. Opiskelijoilta en ehtinyt kerätä palautetta tämän tyyppisestä tehtävänannosta.

Reetta Almqvist