Halusin laajentaa Moodlen käytön osaamistani ja keksiä jotain uutta (joskus kyllästyttävien) suullisten kokeiden tilalle. RUB3-kurssilla yhtenä teemana on nähtävyydet ja paikasta kertominen, joten videotehtävä koulun seinien ulkopuolella sopi siihen teemaan. Annoin tehtävän vaihtoehtoiseksi eli opiskelija sai myös valita suullisen kokeen suorittamisen pienryhmässä opettajalle “face-to-face”. Ryhmän 23 opiskelijasta vain kaksi päätyi valitsemaan tämän perinteisen suullisen kokeen.
Ohjeistin tehtävän tunnilla, ja kirjalliset ohjeet oli vielä luettavissa Moodlesta, jonne video piti palauttaa.
Aluksi en antanut mitään teknisiä ohjeita. Yhtä opiskelijaa lukuunottamatta kaikki silti osasivat toteuttaa videoinnin ja sen palautuksen Moodleen. Myöhemmin lukiomme digivastaava, äidinkielenopettaja laati videotehtäviin ohjeet, ja kaikki onnistuivat palauttamaan videonsa Moodleen. Tässä hänen laatimansa ohjeet:
Videoita oli mukava katsella ja mielestäni pystyin paremmin arvioimaan opiskelijoiden suullista osaamista, koska pystyin katsomaan videota moneenkin kertaan ja pysäyttämään videon välillä. Mutta aikaa arviointiin kului paljon enemmän kuin ennen! Tässä opettajan näkökulmasta plussia ja miinuksia kokeilusta:
Kurssin lopuksi keräsin tavallisen Wilman kurssipalautteen lisäksi GoogleForms-kyselyn avulla palautetta juuri tästä videointitehtävästä. Valitettavasti vain 14 opiskelijaa vastasi kyselyyn (lukuisista muistutteluista huolimatta). Tässä syitä siihen, miksi valitsivat mielummin videointitehtävän:
Seuraavassa opiskelijoiden vastauksia kysymykseen, mitä hyviä puolia videoitavassa tehtävässä on:
Tässä opiskelijoiden pohdintaa videotehtävän huonoista puolista:
Melkein kaikki opiskelijat olivat sitä mieltä, että jatkossakin olisi hyvä saada valita, tekeekö suullisen kokeen opettajalle kasvotusten vai videoitavana tehtävänä. Vaihtoehtoisuutta pidettiin hyvänä, koska se tuo monipuolisuutta työskentelytapoihin. Opiskelijat myös vastauksissaan ilmaisivat ymmärtävänsä sen, että kaikki työskentelytavat ei sovi jokaiselle.
Kaiken kaikkiaan pidin kokeilua onnistuneena ja voisin toteuttaa sen jatkossakin juuri tällä kurssilla tähän Sevärdheter-teemaan liittyen. Koska opettajalta vie paljon aikaa katsoa videot ja arvioida suullista osaamista videoiden avulla, ei tätä työskentelytapaa voi käyttää joka kurssilla ja kaikkien ryhmien kanssa. Vastaus otsikon kysymykseen: Suosittelen suullisen kielitaidon arvioimista videotehtävän avulla – edes joskus!
Anita Ahonen
Todella hienosti toteutettu kokeilu ja analyysi, jota oli mielenkiintoista lukea. Teetän aika paljon videointia omilla opiskelijoillani, joten oli mielenkiintoista lukea tätä blogia.
Opiskelijakyselyn tulokset ja omat johtopäätöksesi ovat hyvin samanlaisia kuin minulla.
Videointi on hyvä (virkistäväkin?) toteutusvaihtoehto, mutta nauhoituksen vertaaminen kasvokkain tapahtuvaan puhetilanteeseen saattaa olla hieman ongelmallista, koska videosta usein puuttuu interaktiivisuus. Haastattelutilanteen videointi saattaisi olla spontaanimpi tilanne, mutta tyypillisimmillään video on yksisuuntaisen esityksen taltiointia. Suullisen esitystaidon ja rohkeuden kehittäminen eri tavoin on mielestäni silti aina tärkeää ja arvostettavaa. Omat opiskelijani ovat palautteessaan kertoneet, että videon tekeminen on saattanut vaatia jopa 20 otosta.
Korostan videointi-tehtävässä käsikirjoitus-suunnitelman tärkeyttä mutta myös sitä, että videon ei tule olla lukunäyte vaan mahdollisimman luontevaa puhetta ihmiseltä ihmiselle. Blogitekstistä ilmeni, että sekä sinä että opiskelijat olitte myös pohtineet näitä asioita. Tanja mainitsi kommentissaan, että tarvittaessa opiskelijoita voisi pyytää täydentämään videota, mikäli se on liian lyhyt ja sisällöltään suppea. Kannatan.
Teidän digivastaavan ohjeistus videon nauhoitukseen ja julkaisuun oli oikein selkeä ja otan heti kopin siitä.
Edellä joku kyseli, millaista palautetta annoit opiskelijoille arvosanan lisäksi ja sama kiinnostaisi minuakin. Myös kanava, jota käytit palautteen antamisessa kiinnostaa.
Vertailun vuoksi haluaisin myös tietää, nauhoitatteko tai videoitteko kasvokkain tapahtuvat puhetestit eli ovatko ne toistettavissa mahdollisia jälkitarkistuksia varten.
Meillä TAMKissa osa opintojaksoista tai opintojakson osista arvioidaan suoritusmerkinnällä eli rima pyritään asettamaan sopivalle (?) tasolle ja sen ylittäminen riittää. Tarkan arvosanan antaminen pysäyttää aina minut, varsinkin kun arvosana tuntuu olevan korostuneen tärkeä opiskelijalle. Tästä syystä yritän ohjeistaa videon keston ja sisällön rungon melko tarkasti. Koen, että näin pystyn arvioimaan ja vertailemaan suorituksia ja mikä tärkeintä – perustelemaan arvosanan itselleni ja opiskelijalle.
Olen Anitan kanssa samaa mieltä, että videoiden arviointi on aika työlästä ja vaativaa. Arviointikriteereihin kannattaa mielestäni panostaa työn helpottamiseksi.
Lopuksi vielä ihailen, kuinka vähän ryhmälläsi oli teknisiä ongelmia. Itsellä on tässä suhteessa kokemusta suorituksista, jotka ovat sujuneet kuin Strömsössä” mutta myös todella mustista hetkistä.
PS. Blogitekstisi innoitti minua kirjoittamaan lähes romaanin.
Riitta Raimovaara
10.2.2020 12:10