Ennen korjausrupeamaa olimme käsitelleet kaksi tärkeää kielioppikokonaisuutta, sanajärjestys ja substantiivilauseke. Nämä teoriapaketit ovat molemmat yhden sivun mittaisia ja olen ne laatinut itse. Mottoni on pitää asiat yksinkertaisina.
Poimin sattumanvaraisesti esimerkkejä opiskelijoiden teksteistä niin, että tavallisimmat virhetyypit olivat edustettuina. Videon kuvasin Screencast-O-Maticilla ja käytin Wordia virheiden näyttämiseen ja korjaamiseen. Videon kuvaus oli helppoa ja sain sen ”purkkiin” ensi yrittämällä. Löysin Youtubesta ohjevideon ja katsoin siitä vain valikoidut kohdat ennen kuvaamista. Palautetta pyysin arkkitehtiopiskelijoilta ja yhteensä seitsemän opiskelijaa vastasi Google Formsilla tehtyyn kyselyyn.
Palautekyselyssä oli vain kaksi kysymystä: ”Videon katsominen oli hyödyllistä, koska…” ja ”Videon katsominen ei ollut hyödyllistä, koska…”. Kaikki palautteenantajat pitivät videota hyödyllisenä, koska siinä korjaukset perusteltiin ja virhetyypit avautuivat paremmin kuin pelkkä korjausmerkintä tekstissä. Lisäksi kuulemalla oppijat saavat tästä enemmän irti ja keskittyminenkin oli parempaa, kuin vain itse lukemalla. Negatiivista palautetta tuli vain siitä, että videota ei voi nopeuttaa ja visuaaliset viittaukset olisivat olleet hyvä lisä.
Kaiken kaikkiaan videotyökalun käyttö ja siitä saatu hyöty oli selkeä: ”Lisää videoita!”, kuten erään opiskelijan palaute kuului.
Tero Tuohimaa
Olen samaa mieltä Sirun kanssa siitä, että oli kiva lukea kokeilustasi! Olet miettinyt järkevän tarkoituksen videotyökalulle ja miten se tukee opiskelijoiden oppimista muun antamasi palautteen ja materiaalin rinnalla.
Myös opiskelijoiden palaute oli ilahduttavaa, videolle oli selkeästi tarve ja opiskelijat ymmärsivät itse myös sen hyödyllisyyden. Kaiken kaikkiaan onnistunut kokeilu, joka kuvastaa hyvin mottoasi. 🙂
Tanja Tervonen
31.3.2020 13:04