Oma ääni videolla – ensijärkytyksestä huolimatta hyvään lopputulokseen (Anita Ahonen)

DigiLust-hankkeen 3. osion tehtävä valkeni minulle suurena järkytyksenä perjantaiaamuna 17.1. Tällä kertaa piti tutustua videoon ohjaamisen välineenä ja ymmärsin, että voisin käyttää valmiita opetusvideoita opiskelijoiden ohjaamisessa.

Kysyin yhdeltä ryhmältä mistä ruotsin kieleen liittyvästä asiasta (esim. kielioppiasiasta) haluaisit katsoa videon oppiaksesi sen. Sain seuraavanlaisia vastauksia:

Tässä vaiheessa minulla oli Zoom-tapaaminen työparini ja Tanjan kanssa, jolloin minulle valkeni – ironista kyllä – että olin ymmärtänyt tämän videolla annetun tehtävänannon väärin. Tarkoituksena olikin, että teen itse videon, jossa annan ohjeita opiskelijoille. Koen ohjeiden antamisen videolla vähän tarpeettomaksi, koska näen lukio-opiskelijani kolme kertaa viikossa ja jos ohjeita annetaan, ne annetaan kirjallisesti Wilmassa, josta lukiolaiset osaavat läksynsä yms. tiedot etsiä.

Päädyin tekemään Screencast-o-maticia käyttäen opetusvideon ruotsin sanajärjestyksestä ja konjunktioista, koska opetan sivulauseen sanajärjestyksen eri tavalla kuin sillä tutulla, mutta harhaanjohtavalla KonSuKiePre-säännöllä. Moni opiskelija myös toivoi videota juuri sanajärjestyksiin liittyen. Apua videon tekoon sain Tanjan opetusvideon lisäksi omilta teinipojiltani. Kiitos heille kaikille!

Tällä kertaa (aikataulusyistä) videon katsoivat abit RUB7-kurssin viimeisellä tunnilla ennen kuin aloittivat kokeen tekemisen. Sen jälkeen he saivat vastata Google Forms –kyselyyni. Abeista (15 vastaajaa) vain muutama oli opiskellut jotakin kielioppiasiaa opetusvideon avulla aikaisemmin. Tässä heidän kommenttejaan sanajärjestysvideosta:

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen videon tekemiseen ja lopputulokseen. Oman äänen kuunteleminen on yhä kauheaa, mutta voisin kuvitella tekeväni jonkun toisenkin opetusvideon. Kuten em. kommentista nro 11 huomaa, luultavasti kaikki opiskelijat eivät edes tajunneet katsovansa juuri minun tekemää videota. Toisaalta pidän kasvotusten tapahtuvaa opiskelua paljon arvokkaampana kuin videota katsellen tapahtuvaa opiskelua. Videot ovat mukavaa vaihtelua ja lisänä luokkahuoneessa tapahtuvalle oppimiselle, mutta en koe, että kaikkien opettajien täytyisi ryhtyä videotuottajiksi.

Anita Ahonen (tekstiä kirjoittajan suostumuksella muokannut Tanja Tervonen)

Kommentit

Tärkeitä näkökulmia sinun kokeilussa ja muiden kommenteissa esillä. Nostaisin esille vielä sen, että tällaisia opetusvideoita ei ole tarkoitettu korvaamaan kontaktiopetusta, vaan täydentämään sitä. Monelle opiskelijalle esim. tämän kielioppivideon katsominen rauhassa omalla ajalla voi olla keino, joka auttaa asian ymmärtämiseen ja oivaltamiseen. Eli kannattaa koota tällaisia videoita vähitellen ja miettiä, miten niitä voi hyödyntää monella tavalla oman kontaktiopetuksen tukena ja omaa työmäärää mahdollisesti pitkällä tähtäyksellä helpottavana.

Taina

6.4.2020 09:57

Mielestäni olet tehnyt hyvän rajauksen kokeilulle ja videollasi on järkevä tarkoitus. Oli hyvä idea kysyä opiskelijoilta, mistä aiheesta he haluaisivat lisätietoa.

Voit olla ylpeä videostasi ja toivottavasti pystyt käyttämään sitä myös jatkossa, muidenkin ryhmien kanssa. Kuten itse toteat, videot ovat hyvää vaihtelua ja niiden avulla erilaiset oppijat pääsevät tarvittaessa kertaamaan asiaa lisää, kun opettajan puheen voi kuunnella useampaan kertaan. Videolla annetut selitykset voivat myös osalle olla helpommin ymmärrettävissä kuin kirjalliset ohjeet.

Mitä tulee oman äänen kuulemiseen, niin mieleeni jäi Zoom-tapaamisestamme Tomi Ylkäsen kommentti, että hänellä meni n. puoli vuotta tottua kuuntelemaan omaa ääntään. Ei siis kannata itseltä heti edes vaatia, että se olisi helppoa vaan antaa itselle lupa tottua niin kuulemaan omaa ääntään kuin ylipäätään tekemään videoita. Mitä enemmän olen itse videoita tehnyt, sitä helpommaksi on tullut oman kuvan katselu ja äänen kuuntelu. 🙂

Tanja Tervonen

31.3.2020 13:18

Hei Anita,
alkujärkytyksestä huolimatta sait kuitenkin hienon videon aikaiseksi ja ainakin tekstisi perusteella olit tyytyväinen siihen. Loppu hyvin, kaikki hyvin siispä 🙂
Oma ääni on kyllä aina kamala kuulla nauhalta. Kuitenkin uskon, että siihen tottuu ja pitää vain rohkeasti antaa videoita/ääntä mm. verkkokursseille ja muuhun etäopetukseen, sillä se taas hyödyttää opiskelijoita aivan äärettömän paljon.
Terkuin Maiju

Maiju Vihonen

11.3.2020 13:36

Hei, otsikkosi sai minut samastumaan täysillä!

Ihmeellistä vain on, miksi oman äänen kuuleminen videolta on niin kauhistuttavaa, vaikka varmasti kaikki olemme opintojen alkuvaiheissa törmänneet puheviestinnän demoissa siihen, miltä näytämme ja kuulostamme opetustilanteessa ja onhan tuo ääni täysin eri kuin se, minkä itse kuulemme ”pään sisällä” normaalisti puhuessamme. Minäkin hätkähdän joka kerta kuullessani oman ääneni tallennettuna, mutta ehkä siihen tottuu, jos tilanne toistuu riittävästi.

Olen samaa mieltä kanssasi myös siitä, että kasvokkain tapahtuva oppiminen on paljon antoisampaa. Hätätilanteissa (ope kipeä) ja vaihtelun vuoksi voi laittaa kielioppivideon pyörimään, jos niitä sattuu olemaan varastossa 😉

Terkuin, Tiina

Tiina Nokkonen

2.3.2020 15:49

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *