Miltä tämä hanketyö nyt tuntuu? Aika ihmeelliseltä. Vieläkin hämmästelen tilaisuuttani olla mukana näin isossa ja tärkeässä asiassa.
Tavoitteemme hankkeessa on osallistujien minäpystyvyyden vahvistaminen ja omien vahvuuksien tunnistaminen ja tunnustaminen. Näitä asioita on pitänyt tutkiskella myös omalla kohdalla. Miten minä pärjään ja osaan? Ei minulla ole kokemusta hanketyöstä, miten tätä kuuluu tehdä? Mitä jos teen jotain väärin? Nämä ovat kysymyksiä, joita olen pyöritellyt hankkeen alkuvaiheessa mielessäni.
Olen kuitenkin opetellut mieltämään ajatuksen siitä, ettei tässä ole oikeaa tai väärää vastausta. Ja vaikka välillä tuntuu vaikealta jo pieni keskustelu työkaverin kanssa auttaa. Täytyy pitää mielessä omat vahvuudet ja hyödyntää niitä.
Osallistujiemme on vaikea tunnistaa ja sanoittaa vahvuuksiaan ääneen. Kysyin viime tapaamisessa osallistujilta missä he ovat hyviä, ja vastauksia tuli monenlaisia, kuten urheilussa, kädentaidoissa, valokuvaamisessa, tekemään purkkapallon, säikähtämään, selviytymään vaikeista asioista työelämässä ja olemaan hyvä kaveri.
Olen ylpeä siitä, että suurin osa osallistujista pystyi kertomaan jotain missä on hyvä, mutta totuus on, että purkkapallon puhaltelun taitoa harvemmin tarvitsee työelämässä.
Mutta mitä ne työelämässä tarvittavat vahvuudet sitten voivat olla? Hyvä kestävyyskunto on eduksi kaikessa työssä, kekseliäisyys auttaa selviämään ongelmatilanteista, motivointitaidot ovat rikkaus työyhteisössä rankkoina päivinä ja harkitsevuus voi ehkäistä tapaturmia. Tällaisia vahvuuksia meidän osallistujien on vaikea tunnistaa, koska näistä harvemmin saa palautetta tai kommenttia.
Entäs sitten se minäpystyvyys? Se on todella laaja käsite, mutta yksinkertaisuudessaan se tarkoittaa uskoa omaan pystyvyyteen ja pärjäämiseen. Kysyin osallistujilta mitä se heidän mielestään tarkoittaa. Vastaus oli Minä pystyn.
Minäpystyvyys on monen tekijän summa. Näitä ovat esimerkiksi kokemus oppimisesta ja onnistumisesta, vuorovaikutus ja saatu palaute, kokemus itsestä ja itsetuntemus.
Me lähdemme vahvuuksien tunnistamisen kautta vahvistamaan osallistujien minäpystyvyyttä ja sen kokemusta. Haluan rohkaista jokaista pohtimaan edes pienen hetken omaa minäpystyvyyttään ja vahvuuksiaan. Jos se tuntuu haastavalta, muista Nalle Puhin sanat; ”Olet rohkeampi kuin uskot, vahvempi kuin miltä näytät ja älykkäämpi kuin mitä tiedät.”
Teksti ja kuva:
Iida Niemelä
Koulunkäynninohjaaja
Hanketoimija – Pystyväksi ryhmässä
iida.niemela@luovi.fi
Ammattiopisto Luovi
Tampereen yksikkö
luovi.fi
facebook.com/ammattiopistoluovi
youtube.com/ammattiopistoluovi
instagram.com/ammattiopistoluovi
twitter.com/Luovi_fi
Kommentit